Silti vietämme jälleen pääsiäistä. Sen sanoma on yhä sama: Synnin, kuoleman ja pahan valta on kukistettu. Kristus on noussut kuolleista. Taistelu on ratkaistu ja rauhan perustus laskettu.

Miten nämä kaksi todellisuutta voivat olla totta samaan aikaan?

Raamattu muistuttaa, että Jumalan pelastustyöllä on oma aikataulunsa. Jeesuksen syntymässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa tapahtui ratkaiseva käänne. Ristillä Kristus kantoi syntimme ja voitti kuoleman vallan. Pääsiäisen aamuna alkoi uusi aika – pelastuksen ja toivon aika.

Silti maailma ei ole vielä valmis. Pahalla on edelleen rajallinen vaikutusvaltansa, mutta sillä ei ole viimeistä sanaa. Kristuksen ylösnousemus julistaa, että valo ja elämä tulevat voittamaan.

Pääsiäinen kutsuu meitä elämään tämän toivon varassa. Se kutsuu julistamaan hyvää sanomaa, auttamaan kärsiviä ja rakentamaan rauhaa levottomassa maailmassa. Jumalan valtakunta on jo tullut keskellemme, ja kerran se täyttää kaiken.

Pääsiäinen muistuttaa: vaikka maailma näyttää joskus pimeältä, Jumalan valo ei sammu.
Kristus on noussut kuolleista – ja siksi toivo elää!

Siunattua pääsiäistä!

Matti Salomäki, piispa

piispainkokous teki keväällä 2024 kirkolliskokoukselle esityksen kirkkojärjestyksen muuttamiseksi niin, että siihen olisi lisätty säännös rinnakkaisista avioliittokäsityksistä (esitys 1/2024). Kirkolliskokouksen käsittelyssä piispainkokouksen esitystä tukivat sekä perustevaliokunnan lausunto (1/2025) että lakivaliokunnan mietintö (1/2025). Piispainkokouksen esitys ei saanut riittävää määräenemmistöä taakseen, joten mietintö hylättiin ja asia todettiin loppuun käsitellyksi.

Piispainkokous päätti kuitenkin 3.6.2025 antaa pastoraalisen ohjeen tuomiokapituleille avioliittoon vihkimistä tai siunaamista pyytävien samaa sukupuolta olevien parien kohtaamisesta seurakuntatyössä. Ohje on luettavissa kokonaisuudessaan tämän linkin takaa: Piispainkokouksen-pastoraalinen-ohje-tuomiokapituleille-avioliittoon-vihkimista-tai-siunaamista-3.6.2025-FINAL-all.pdf.

Kun nykyinen avioliittolaki astui voimaan 1.3.2017, Lapuan hiippakunnan piispa antoi toimintaohjeen hiippakunnan papistolle ja seurakunnille. Ohje perustui piispainkokouksen selontekoon vuodelta 2016. Piispainkokouksen 3.6.2025 antaman pastoraalisen ohjeen myötä tilanne avioliittoon vihkimisen, avioliiton siunaamisen ja tilojen käytön osalta on muuttunut. Siksi on tarpeen antaa hiippakunnalle uusi, korvaava toimintaohje.

On syytä todeta, että kirkkomme avioliittokäsitys ei ole muuttunut. Päätösvalta sen osalta kuuluu kirkolliskokoukselle, ja sitä koskevat päätökset vaativat vähintään kolmen neljäsosan määräenemmistön äänistä. Näin ollen pastoraalinen ohje ei muodosta kirkkojärjestyksen tai kirkkokäsikirjan tarkoittamaa virkavelvollisuutta samaa sukupuolta olevien vihkimiseen eikä kirkkoherralle velvollisuutta vihkimisen järjestelyihin. Piispainkokouksen ohje ei myöskään sisällä kieltoa vihkiä samaa sukupuolta olevia, vaan mahdollistaa pastoraalisen harkinnan  elementit. Jokaisessa tilanteessa papin ja muiden kirkon työntekijöiden on tärkeä kohdata kaikki vihkimis- tai siunauspyynnön esittävät henkilöt avoimesti ja arvostavasti.

Tilojen käytön osalta piispainkokouksen ohje toteaa, että avioliittoon vihkiminen ja avioliiton siunaaminen ovat kirkollisia toimituksia, joiden soveltuvuudesta kirkkotilaan ei tarvita erillistä päätöstä (KJ 3: 53 §). Mikäli seurakunnassa kuitenkin halutaan tehdä erillispäätös tilojen käytöstä, seurakunnalla on edelleen siihen oikeus. Edellä mainitussa kirkkojärjestyksen kohdassa todetaan: ”kirkon käyttämisestä päättää kirkkoherra yhdessä kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston kanssa”. Kirkkoherran ja kirkko-/seurakuntaneuvoston ollessa eri mieltä kirkkotilan käytöstä, asia siirtyy tuomiokapitulin ratkaistavaksi (KJ 3: 39 §). Tällöin tuomiokapitulin päätöstä ohjaa piispainkokouksen pastoraalinen ohje, joka toteaa toimitusten soveltuvan kirkkotilaan.

Piispainkokous päätti jo vuonna 2020 suosittaa, ettei samaa sukupuolta olevan parin vihkimisestä tai siunaamisesta koidu papille seuraamuksia. Tämä suositus on voimassa edelleen, ja sitä noudatetaan Lapuan hiippakunnassa.

Keskustelu samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä on jatkunut kirkossamme jo pitkään ja aiheuttanut jännitteitä ja ristiriitoja. Toivon, että voimme tämänkin asian äärellä osoittaa kärsivällisyyttä ja kunnioitusta eri tavoin ajattelevia kohtaan. Henkilökohtaisesti toivon, että papit toimivat edelleen kirkon voimassa olevan avioliittonäkemyksen mukaisesti, mutta arvostan jokaisen työtä riippumatta hänen valitsemastaan toimintalinjasta tässä asiassa.

Matti Salomäki
Piispa

Piispainkokous voi antaa kirkkolain 5 luvun 5 §:n ja kirkkojärjestyksen 5 luvun 10 §:n nojalla kirkkojärjestyksen soveltamista koskevia pastoraalisia ohjeita. Asiasta määrätään kirkkolaissa näin: ”Piispainkokouksen tehtävänä on käsitellä kirkon uskoa, opetusta ja työtä koskevia asioita sekä antaa kirkkojärjestyksen täytäntöönpanosta tarkempia määräyksiä siten kuin siitä kirkkojärjestyksessä säädetään” (KJ 5:5).

Kirkkojärjestyksessä todetaan, että ”piispainkokouksen tehtävänä on sen lisäksi, mitä kirkkolaissa ja muualla kirkkojärjestyksessä säädetään, 1) käsitellä hiippakuntien hoitoa koskevia asioita. (KJ 5:10)”

Koska kirkolliskokous ei hyväksynyt piispainkokouksen tekemää esitystä kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä, olisi ongelmallista antaa ohje sen vastaisesta avioliittoon vihkimisestä edellä mainittujen kirkkolain ja kirkkojärjestyksen kohtien perusteella. Samalla tavalla on perusteltua, että kirkkotilassa toteutetaan vain kirkon hyväksymän avioliittonäkemyksen mukaisia vihkimistoimituksia.

Kirkkojärjestyksen 4 luvun 4 §:n 2 mom 3) kohdan mukaan piispan tehtävänä on mm. ”tukea ja ohjata pappeja heidän työssään sekä valvoa, että he hoitavat pappisviran ja papin virkansa velvollisuudet kirkon tunnustuksen, kirkkolain ja kirkkojärjestyksen sekä niiden nojalla annettujen määräysten mukaan”. Piispan tehtävä on antamansa lupauksen (KJ 4:3) mukaan valvoa, että papit toimivat kirkon lain ja järjestyksen mukaan. Tässä tilanteessa ohjaamisen tulisi suuntautua kirkolliskokouksen tekemän päätöksen noudattamiseen.

Kirkollamme on edelleen vain yksi hyväksytty avioliittonäkemys, joka tuodaan perusteluineen esiin esimerkiksi perustevaliokunnan mietinnössä 4/2010. Pappi tai kirkon työntekijä voi kuitenkin rukoilla parisuhteensa rekisteröineiden (tai avioliittoon vihittyjen) kanssa tai heidän puolestaan kirkolliskokouksen marraskuussa 2010 tekemään päätöksen ja piispainkokouksen helmikuussa 2011 antaman ohjeen mukaisesti.

Edellä esitetyn perusteella en voi yhtyä piispainkokouksen pastoraaliseen ohjeeseen.

Matti Salomäki
Lapuan hiippakunnan piispa

Tänäkin vuonna olemme kohdanneet suuria kysymyksiä, joihin ei ole helppoja vastauksia. Sota ja väkivalta jatkuvat edelleen niin Ukrainassa kuin Lähi-idässä, ja uhka konfliktien laajentumisesta väreilee ilmassa. Ilmastonmuutoksen vaikuttamat voimakkaat sääilmiöt ovat yleistyneet. Taloudellinen epävarmuus, yksinäisyys ja vastakkainasettelu painavat mieliä omassa maassammekin. Muuttuvat tilanteet ovat herättäneet huolta, mutta ne myös kutsuvat meitä yhteisvastuuseen ja rohkeaan toimintaan.

Joulun sanoma muistuttaa meitä siitä, että Jumala ei ole kaukana meistä, vaan astuu keskellemme – pimeyden keskelle – tuoden mukanaan valon, joka ei sammu. Betlehemin lapsen syntymä osoittaa Jumalan läsnäolon kärsimyksen ja epävarmuuden keskellä. Köyhä kihlapari joutui kokemaan vieraan vallan hallinnon, lapsen odotuksen ja syntymän tuoman huolen, pakolaisuuden aiheuttaman epävarmuuden ja vainon tuoman pelon. Joulun ilo ei perustu olosuhteiden vakauteen, vaan Jumalan läsnäoloon ja lupauksiin. Joulu tuo toivon ja rakkauden viestin, joka kantaa myös vaikeina aikoina.

Kirkko kutsuu meitä olemaan valona lähimmäisillemme. Yhteisöllisyys, rukous ja rakkaus ovat voimavaroja, joilla voimme kantaa toisiamme epävarmuuden keskellä.

Haluan kiittää teitä kaikkia siitä työstä, jota olette tehneet rakentaaksenne yhteyttä ja toivoa ympärillenne. Olkoon tämä joulu meille kaikille armon ja ilon juhla!

Toivotan teille kaikille siunattua joulua ja toivon täyteistä uutta vuotta! Jeesuksen syntymässä on meille kaikille lahja, joka kestää – rauha ja rakkaus, joita mikään maailmassa ei voi viedä.

Matti Salomäki
Lapuan hiippakunnan piispa

Luukkaan evankeliumin alustakin löytyy lauluja. Saadessaan tietää raskaudesta Maria laulaa kiitosvirren. Lapsen synnyttyä enkelit virittävät laulun, jota kedon paimenet kuuntelevat.  Kohdatessaan Jeesus-lapsen temppelissä Simeon puolestaan virittää oman kiitoksensa. Näitä lauluja toistetaan edelleen jumalanpalvelusten ja rukoushetkien yhteydessä.

Yksi hienoimmista joululauluista, jota kuullaan taas jouluaikana on ranskalainen laulu ”Oi jouluyö”. Laulun sanomassa jouluyöhön tiivistyy monta suurta asiaa. Jumalan Pojan syntymän ohella laulussa viitataan pääsiäiseen ja ristinkuolemaan. Joulun merkitys jääkin vajaaksi ilman viittausta sitä seuraaviin tapahtumiin. Saihan lapsen äiti Maria jo varhain kuulla merkilliset sanat Simeonilta: ”Sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä” (Lk 2:35).

Tällä ei varmasti viitattu ainoastaan synnytyksen kipuihin tai pakolaisuuden kauhuihin, vaan siihen hetkeen, kun Marian poika Jeesus kuoli ristillä. Monessa joululaulussa viitataan pääsiäiseen. Heinillä härkien -laulussakin sanotaan: ”Ristillä rinnalla ryövärin, nukkuu uhri puhtahin”. Oi jouluyö -laulun ensi säkeistössä viitataan ristiin: ”Oi jouluyö, oi autuas sä hetki, kun ihmiseksi sai Herra taivahan. Synteimme tähden henkensä hän antoi ja kärsi ristinkuoleman. Jo toivon säde hohtavainen loistaa, nyt yllä maan ja merten aavojen”. Jouluyö on laulun sanojen mukaan ihmisten lohtu. Nyt syntien kahleet on kirvonneet, taivas auennut, orjuus poissa ja veljesvaino päättynyt.

Sanotaan, että Jeesus syntyi kuollakseen. Joulua seurasi pitkäperjantai ja pääsiäinen. Ne avaavat Jeesuksen nimen merkitystä, kun häntä kutsutaan Vapahtajaksi. Seimen ylle kaartuu ristin varjo. Mutta juuri siksi jouluyö oli ”autuas hetki”. Seimeltä loistaa toivon säde.

Toivon valoa ja siunattua Vapahtajan syntymäjuhlaa!

Matti Salomäki
Lapuan hiippakunnan piispa

Tämä tarina on monelle tuttu, mutta se kiehtoo vuosi vuodelta uudestaan. Suuret kärsimysnäytelmät toreilla vetävät paljon katsojia ja monissa seurakunnissa käydään samaa tapahtumaa läpi pienemmässä mittakaavassa työntekijöiden ja vapaaehtoisten voimin, tarjoten lapsille, koululaisille ja aikuisille mahdollisuus eläytyä pääsiäispolkuun.

Mikä tässä tarinassa puhuttelee? Siinä on paljon sellaista, johon tämänkin ajan ihminen voi liittyä. Menestys ja kansansuosio kiinnostavat. Toisaalta vaikkapa politiikka osoittaa, miten nopeasti tuuli voi kääntyäkin toiseen suuntaan. Ystävien hylkääminen, aiheettomat syytökset, maineen menettäminen ja jopa väkivalta ovat monen kokemuksia omastakin elämästä. Terveen ihmisen riutuminen väkivallan edessä on valitettavan tuttu kuva päivittäisistä uutisista tuoreilla taistelukentillä.

Tuolla polulla voimme nähdä Jeesuksen kulkevan ja samalla jakavan kaikkien aikojen ihmisten kärsimyksen. Jesajan kirjassa sanotaan: ”Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet” (Jes 53).

Omissa vaivoissa ja kärsimyksissä voimme muistaa, että Vapahtaja on kulkenut kärsimyksen tien ja on lähellä jokaista kärsivää. Hän ei ole vain kunnian vaan kärsimyksen Herra. Hän kantaa taakkaamme, että mekin kantaisimme lähimmäisen taakkoja.

Mutta polku ei pääty, niin kuin meidän polkumme kerran hiipuu kuoleman äärelle. Sananlaskussa sanotaan: ”Oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka” (Snl 4:18). Tuo raskaalta näyttävä polku saa odottamattoman käänteen, kun enkeli ilmoittaa haudalle saapuville: ”Ei hän ole täällä, vaan hän on noussut kuolleista!”.

Näin saa alkunsa kristinusko, usko ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Vapahtajaan. Tästä ihmeestä mekin saamme olla osallisia. Tämän takia tällä maailmalla on toivo.

Siunattua ristin ja ylösnousemuksen juhlaa!

Matti Salomäki
Lapuan hiippakunnan piispa

Huomaatko jo kevään merkkejä? Mennyt talvi tuntui pitkältä. Ensilumi tuli jo harvinaisen varhain ja lunta ja pakkasta on riittänyt tänne asti. Nyt kuitenkin on päivä on pidentynyt, lumet painuneet ja lämpötila välillä jo runsaasti plussan puolella. Mielen täyttää odotus lämmöstä ja uudesta kasvusta, kesän vihreydestä. Toivo alkaa viritä.

Huomaatko, miten Jumala puhuu meille monin tavoin? Hän puhuu myös luomakuntansa kautta. Vaikka elämässä ja tässä maailmassa näyttää välillä aika toivottomalta, luomakunta saarnaa meille toivon sanomaa. Vaikka huoli luomakunnan tulevaisuudesta onkin vahvasti esillä, luonto ympärillämme herää kuin uudelleen eloon kevään edetessä julistaen pääsiäisen viestiä. Mieleeni nousee Jesajan kirjan sanat:  ”Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa?”

On tärkeätä pysähtyä ja katsella ympärilleen. Monenlaista tapahtuu ja uutta syntyy. ”Ettekö huomaa?”, kysyy profeetta. Omien lastenlasten seurassa saan huomata, miten he ovat täynnä ihmettelyä kaikenlaisesta, mitä he ympärillään näkevät ja kokevat. Näin meidänkin olisi hyvä pysähtyä katsomaan ja ihmettelemään ja huomaamaan, mitä ympärillämme tapahtuu.

Maailman uutisia seuratessa toivo tahtoo hiipua. Kevättä ei näy, uutta ei synny, sota ja väkivalta jatkuvat. Maamme painii taloudellisissa ongelmissa ja moni ei voi hyvin. Omassa elämässä saa taistella samojen ongelmien kanssa ja on rukouksia, joihin ei tunnut tulevan vastausta. Huomaatko näiden keskellä, miten Jumala luo ja on luonut uutta?

Pääsiäinen on suurin ihme sitten luomisen. Pääsiäisaamun aurinko ja tyhjä hauta julistavat uutta elämää. Enää kuolemalla ei ole lopullista valtaa. Huomaatko, miten toivo on tullut tähän maailmaan? Jos hiljainen viikko Jeesuksen rinnalla näyttääkin monelle tutun yksin jäämisen, pilkkaamisen, väkivallan ja kuoleman voiman, avaa pääsiäisen kirkas valo tähän kaikkeen tarkoituksen ja toivon. Toivo on läsnä ehtoollisessa, anteeksiantamuksen lupauksissa ja rakkauden teoissa, joilla voit välittää toivoa eteenpäin.

”Katso: minä luon uutta”. Siunattua pääsiäisaikaa!

Matti Salomäki
Lapuan hiippakunnan piispa

Lähivuosien perspektiivissä tällä hetkellä eletään yhteiskunnallisessa keskustelussa kuohuvaa aikaa. Useat ovat vedonneet eri osapuoliin tilanteen rauhoittamiseksi. Myös oma tai läheisen ihmisen mieli voi olla rauhaton. Moni kaipaa jotakin, joka voisi rauhoittaa.

Rauhoitteleminen on lukuisissa tilanteissa tärkeää. Sitä tarvitaan, kun huolet tai muut kielteiset asiat valtaavat mielen. Silloin rauhoitteleminen tuo toisen näkökulman asioihin. Usein aikuisen tehtävänä on olla lapsen vierellä ja rauhoitella: ei hätää.

Rauhoitteleminen voi kuitenkin sisältää myös toisenlaisen merkityksen. Tällöin ristiriidat pyritään painamaan taustalle – kenties siirtämällä huomio jonnekin toisaalle. Tällainen rauhoitteleminen voi lieventää väliaikaisesti oireita, mutta se ei korjaa rauhattomuuden perimmäisiä syitä.

Kauan sitten Jerusalemissa elettiin levotonta aikaa. Oli tarve rauhoitella tilannetta. Jeesuksen saapuminen kaupunkiin pääsiäisjuhlille ei helpottanut asiaa, vaan ristiriidat tuntuivat kärjistyvän entisestään. Alkoi näyttää siltä, että tilanne rauhoittuisi parhaiten, jos tämä rauhanhäiritsijä tuomittaisiin ja vastaavasti vapautettaisiin Barabbas, kapinan aikana tehdystä murhasta tuomittu rikollinen. Erilaisilla myönnytyksillä huomio siirtyisi pois epämiellyttävistä asioista.

Rauhoittelemalla ei kuitenkaan saatu aikaan pysyvää korjausta tilanteeseen. Päinvastoin vanha järjestys alkoi horjua vähitellen yhä laajemmalla alueella. Samalla pääsiäisen tapahtumat toivat kuitenkin rauhan tavalla, jota tuomitsijat tai tilanteen rauhoittelijat eivät osanneet arvata. Tuo rauha on pohjimmiltaan silmiltämme salassa, mutta tänäkin vuonna pääsiäinen tuo sen näkyväksi. Ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus saapuu levottomien, pelokkaiden ja epäilevien oppilaiden keskelle ja lausuu: ”Rauha teille.” Hän ei ainoastaan rauhoittele vaan antaa rauhan, ikuisen rauhan.

Rauha Sinulle ja pääsiäisjuhlaasi!

Matti Salomäki

Olin viime syksynä johtamisen päivillä Laajavuoren kokoustiloissa, kun sain hienon viestin neljännen lapsenlapsen syntymästä läheisessä Nova-sairaalassa. Lapsen syntymä on aina suuri ihme ja lahja. Vielä erilaiselta se tuntuu, kun lapsi on oma tai muuten läheinen.

Vapahtajan syntymästä voimme iloita kaikki, vaikka siitä on jo pitkä aika ja syntymäpaikka oli kaukana täältä.  Vaikka hän syntyi Marian ja Joosefin perheeseen, hän oli lahja koko ihmiskunnalle. Vaikka syntymästä on jo aikaa, se koskettaa ja lämmittää edelleen eri puolilla maailmaa. Se tuo ihmiset yhteen, se saa ihmiset laulamaan, se saa ihmiset osoittamaan välittämistä toisille. Tuon lapsen syntymä säteilee yhä valoaan kaikkialle maailmaan.

Jeesuksen syntymä tapahtui Betlehemissä. Sille paikalle rakennettiin  hyvin varhain kirkko ja vieläkin tuota syntymäpaikkaa voi käydä katsomassa. Ei se välttämättä ollut juuri tuolla paikalla, mutta todennäköisesti ainakin lähistöllä. Siellä palaa myös ”ikuinen tuli”, tuli, joka on palanut jo tuhat vuotta. Siitä partiolaiset kuljettavat Betlehemin rauhantulta eri puolille maailmaa rauhanviestinä koko maailmalle.

Joulun kauneuden, lapsen puhtauden ja joulutunnelmien vastakohtana on toisenlaiset kuvat lähellä syntymäpaikkaa. Israelin ja Gazan seuduilla on kuollut viime viikkoina tuhansia ihmisiä, mukana myös paljon lapsia. On surullista, että rauhan sanoma ei saa olla totta edes noin lähellä Jeesuksen syntymäpaikkaa. Sen sijaan viha ja kosto tuhoavat elämää.

Siksi joulun sanomalla on vieläkin sijaa. Valo toi kerran yöhön ja pelkoon valon ja toivon. Vieläkin voimme olla kansa, joka näkee pimeydessä suuren valon, joille kuoleman varjoon loistaa kirkkaus. Kirkkaus on evankeliumin lupauksessa ja Jumalan sanassa, joka valaisee elämää Psalmin 119:105 sanoin: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus tielläni”. Valo on lapsessa, joka sanoi myöhemmin: ”Minä olen maailman valo”. Joulun sanoma kertoo, että Jumala rakastaa ja armahtaa ja auttaa rauhaan. Meille on syntynyt Vapahtaja!

Rauhallista joulua ja siunattua uutta vuotta!

Matti Salomäki
Lapuan hiippakunnan piispa

Joulurauhan julistus oli osa yhteiskuntajärjestyksen ylläpitoa. Alun pitäen siihen liittyi määräyksiä juhlapäivien vietosta ja rikkomusten ankarammista sanktioista joulun aikana. Sodankäynnin keskeyttäminen jouluaattona on ollut kirjoittamaton laki, jota on pyritty noudattamaan.

Rauhaa on kaivattu kovasti tänäkin vuonna niin Ukrainaan kuin Israeliin ja Palestiinaan. Saimme elää välillä vähän rauhallisempia vuosia, mutta nyt sotauutiset ja mahdollisuus sodan leviämisestä ovat tuoneet mieliin huolia. Vaikka välitöntä uhkaa ei nyt olekaan, uutiset tuovat sodan järkyttävät kuvat eteemme. Enkelien sanoma on yhä ajankohtainen.

Marraskuussa saattelimme lepoon Nobel-palkitun presidentti Martti Ahtisaaren. Ehkä vasta hänen kuolemansa jälkeen alamme ymmärtää hänen tärkeän roolinsa rauhanrakentajana eri puolilla maailmaa. Hän totesi, että rauhan rakentamiseen tarvitaan halua rauhaan molemmilta osapuolilta. Jos sitä löytyy, vaikeakin kriisi voidaan ratkaista. Presidentti Ahtisaaren muistolle sopivat erityisen hyvin vuorisaarnan sanat: ”Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.” Voisitko sinä olla oman lähipiirisi rauhansovittelija?

Joulun sanomassa nousee esiin myös joulun sankarin nimitys ”Rauhan Ruhtinas”. Sodat eivät päättyneet tämän Rauhan Ruhtinaan syntymiseen, mutta miljoonat ihmiset ovat löytäneet sisäisen rauhan hänen kauttaan. Meillekin hän lupaa oman rauhansa, joka ei rajoitu vain jouluun, vaan sitä riittää kaikkiin vuoden päiviin. Jeesus-lapsi on avain rauhaan.

Une Haarnojan runoileman joululaulun sanoma kuuluttaa: ”Rauhaa, vain rauhaa kellot ne soi. Lapselle rauhaa, ne rauhaa soi. Enkelin laulu rauhaa, rauhaa toistaa…” Rauhaa tämä maailma kaipaa. Sodan jaloissa olevat lapset ovat nyt erityisesti mielessäni. Heitä ja meitä varten lähti sanoma liikkeelle nykyisen Länsirannan alueelta ja kaikuu edelleen yli maanpiirin: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”

Joulurauhaa sinun kotiisi ja siunattua vuotta 2024! Ole turvallisella mielellä!

Matti Salomäki