Kotimaa blogi 23.1.2023

Sain tutustua maailman suurimpaan luterilaiseen kirkkoon loppuvuodesta. Etiopian Mekana Yesus -kirkon jäsenmäärä on tällä hetkellä noin 11 miljoonaa. Vielä 1960-luvulla se oli vain muutamia tuhansia. Yksi kirkon hiippakunnista eli synodeista on Lapuan hiippakunnan ystävyyshiippakunta.

Samaan aikaan kun länsimaissa tuskaillaan vähenevien jäsenmäärien kanssa, toisaalla huoli on aivan erilainen: mistä saataisiin uusia työntekijöitä, mistä löytyisi uusia toimitiloja, miten organisoida valtavaa kasvua, miten rahoittaa laajeneva toiminta?

Suomalaiset ovat tehneet lähetystyötä Afrikassa jo 150 vuotta. Meni pitkään, ennen kuin ensimmäinen kaste saatiin toimittaa. Etiopiassakin työtä on tehty jo yli viisi vuosikymmentä. Voi todeta, että työ ei ole ollut turhaa.  Nyt Mekane Yesus -kirkostakin on tullut lähettävä kirkko ja ulkomaisten lähettien rooli on enää tietyissä erityistehtävissä.

Mikä on kasvun salaisuus: onko kyse hyvistä työntekijöistä, oikein tehdystä strategiasta vai vielä jostain muusta? Mikä on Jumalan osuus tässä kaikessa? Mieleen tulevat evankeliumin sanat: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.” On ollut aikoja, kun Suomessa kirkot täyttyivät. Nyt kasvun aika on toisaalla. Työtä tehdään niin täällä kuin sielläkin, mutta Jumala antaa kasvun. Silti voimme myös oppia toisiltamme.

Historian aikana tapahtunutta kasvua on selitetty monella tavalla. Evankeliumille on ollut tilausta luonnonuskontojen pelon ilmapiirissä samoin kuin yhteiskuntajärjestelmän romahdettua syntyneessä arvotyhjiössä. Vahva yhteisöllisyys ohjasi siihen, että perhe- ja kyläkunnittain käännyttiin Kristuksen seuraajiksi. Näin syntyneisiin, aidosti yhteisöllisiin seurakuntiin oli helppo samastua ja tulla mukaan. Myös vainot ovat olleet Etiopiassa, kuten muuallakin kristikunnassa, kasvun siemen.

Itse kiinnitin huomiota siihen, miten ensinnäkin kirkossa korostetaan julistuksen ja palvelun tasapainoa; se on kuin linnun kaksi siipeä, yhdellä siivellä lintu ei lennä. Selkeän julistuksen ohella kirkko on keskittynyt terveydenhoito- ja koulutustyöhön, erilaisiin kehityshankkeisiin ja diakoniaan. Toiseksi jatkuvassa työntekijäpulassa toimivassa kirkossa seurakuntalaisten on täytynyt ottaa vastuuta toiminnasta, eikä työ ole jäänyt palkattujen varaan. Kolmanneksi kirkossa on panostettu opetukseen ja koulutukseen: siellä toimii useita alueellisia seminaareja ja kymmeniä raamattukouluja.

Vierailu rohkaisi: Jumalan lähetys jatkuu!

Matti Salomäki