Erottamaton osa suomalaista kesää ovat kansanjuhlat. Miltei joka paikkakunnalla on omat markkinat, festivaalit tai savotat. Esimerkiksi Seinäjoella ovat tänä kesänä jo kokoontuneet keskustalaiset puoluekokoukseen, karjalaiset kesäjuhlille, musiikin ystävät provinssirockiin ja tangomarkkinoille.

Myös kirkon piirissä toimivat järjestöt ja herätysliikkeet järjestävät eri puolilla maata isoja kesätapahtumia. Useimmat niistä ajoittuvat kesä-heinäkuulle. Evankeliset kokoontuivat Virroilla, körtit Vantaalla ja vanhoillislestadiolaiset Torniossa, monia muita juhlia unohtamatta. Vanhoillislestadiolaiset Suviseurat ovat Pohjoismaiden suurin vuosittainen kesätapahtuma.

Osallistuin viran puolesta Virtain evankeliumijuhlille. Kansaa oli liikkeellä sopivan paljon. Uudet lähetit tulivat siunatuiksi tehtäviinsä. Mukava oli myös tavata tuttuja ja ystäviä vuosien takaa. Paikallinen seurakunta selviytyi järjestelyistä hyvin.

Vantaan herättäjäjuhlilla olin kuulijan osassa. Oma odotukseni oli todennäköisesti samankaltainen kuin useimpien muiden tulijoiden. Että saa istua penkissä kaikessa rauhassa, kuunnella seurapuheita, veisata virsiä tai olla aivan hiljaa mietteissään. Toki on virkistävää tavata tutuksi tulleita, kysellä kuulumisia ja kertoa omista.

Kirkolliset kesäjuhlat ovat matalan kynnyksen tapahtumia. Sellaisena soisin niiden myös säilyvän. Olennaista on, että ihmisiä hoidetaan hengellisesti. Näin tapahtuu, kun puhutaan Jumalasta ja armosta. Vaikka kussakin liikkeessä on oma puheentapansa, perimmäinen asia on sama. Niin ainakin uskon.

Toisin on, kun seurapuheessa etualalle nousevat kaikenlaiset hyvän elämän vaatimukset. Saati sitten kirkolliset kiistanaiheet. Silloin Jumalan armo näyttää jäävän taka-alalle, varjoon, ja ihminen hengellisesti nälkäiseksi.

Kuulin myös kaksista sukujuhlista. Niissäkin etsiydyttiin Jumalan kasvojen eteen, vaikka perin tavalliset sukujuhlat olivat. Toisissa väki halusi mennä kirkkoon ja pitää jumalanpalveluksen suvun voimin. Toisissa sukuun kuulunut pappi piti rukoushetken.

Näyttää siltä, että monin eri tavoin omia juuriaan etsivät hakeutuvat Jumalan läheisyyteen. Ikävä Jumalan luo elää meissä. Mikäli juhlat jäivät tällä kertaa väliin, ensi kesänä siihen on uusi mahdollisuus – jos Jumala suo.

© Simo Peura