Simo Peura

Tutussa joululaulussa kerrotaan kummallisesta kesästä, joka koittaa keskellä talvea. Pikkulinnuille laitetaan pesä. Kuusi kynttilöineen kukkii. Pimeät yöt valaistuvat.

Kirjailija J. H. Erkko muotoili joululaulunsa sanat 1800-luvun lopulla. Silloin saattoi kokea, millainen on aito ja pitkä talvi. Maa peittyi Etelä-Suomea myöten lumeen. Itämeri jäätyi. Pakkanen paukkui. Ei siis ihme, jos runoilija toivoi, että kesä murtautuisi talven keskelle. Näin kävisi jouluna, kun ihmismielet muuttuisivat.

Nyt, toista sataa vuotta myöhemmin Erkon toive näyttää toteutuvan, mutta kovin toisella tavoin kuin runoilija ajatteli. Maapallon keskilämpötila nousee nopeasti, ja seurausvaikutukset tuntuvat.

Jäätiköt sulavat, merenpinta kohoaa, maapalloa riepottelevat hirmumyrskyt, tulvat, helteet ja kuivuus. Maa aavikoituu. Kun ruoka loppuu tai sen hinta nousee korkeaksi, ihmisjoukot lähtevät liikkeelle. Eurooppa ja Suomi ovat saaneet tulijoista osansa. Nälkä on yksi, tosin harvemmin mainittu pakolaisuuden syy.

Ilmastonmuutos näkyy vuosi vuodelta selvemmin. Meilläkin sateet lisääntyvät, lumi häviää ja joet tulvivat milloin sattuu. Helteet ovat pitkiä, ja ne saapuvat yllättävinä ajankohtina. Myrskyistä ja kovista tuulista on tullut tuttuja vieraita. Montako laajaa sähkökatkoa koettiin syksyn aikana?

Jopa kaupunkilainen huomaa, että luomakunta kärsii ja huokailee. Maaseudun asukas tunnistaa sen vieläkin selvemmin. Viljelijä elää lähellä luontoa, jota hänen on pakko kunnioittaa. Hän tietää, että luontoa ei ihminen ohjaile. Nyt on lisäksi suostuttava luonnon voimien entistä suurempaan ennakoimattomuuteen.

Mihin tämä kaikki johtaa, kysyy moni mielessään.

Pariisin ilmastokokous vahvisti tulevaisuuden uskoa. Kristilliset kirkot laidasta laitaan osallistuivat kokoukseen ja tukivat voimakkaasti sopimuksen saavuttamista. Vaikka tulevina vuosikymmeninä paljon riippuu siitä, mitä Luoja suo ja sallii, myös ihmiset voivat tehdä osuutensa kärsivän luomakunnan hyväksi.

”Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme” on Jeesuksen opettama rukous. Pyyntöä ei ole tarkoitettu vain niukkuudessa eläville. Sen soisi ohjaavan myös yltäkylläisyydessä elävät kohtuuteen.

Ounastelen, että asenteemme ja elämäntapamme muuttuvat, kun otamme Jeesuksen neuvon todesta. Tyydymme vähempään, kulutamme vain sen mikä on tarpeen, elämme yksinkertaisemmin? Miksipä ei. Ehkäpä myös jaamme liiastamme niille, joilla on vähän tai ei mitään. Miten sinä näet asian?

Kun teollisuus ja luonnontieteet löivät itsensä läpi 1800-luvulla, ihminen alkoi ottaa villiä luontoa hallintaansa. Tulos ei näytä kaikin osin hyvältä. Ilmastomuutoksen uhkien myötä voimme kuitenkin paremmin ymmärtää oman paikkamme luomakunnassa, sen varjelijoina ja viljelijöinä. Toivottavasti emme liian myöhään.

Kesän pysyminen kesänä ja talven talvena ei ole vain ihmisestä kiinni. Luotan siihen, että on olemassa Luoja, joka pystyy hallitsemaan ja varjelemaan luomakuntaa. Luotan myös siihen, että hän jatkuvasti korjaa ihmisen tekemiä virheitä.

© Simo Peura