Kirjoitus Helsingin Eteläpohjalaiset ry:n Plari-lehden juhlanumeroon

Elämäni aikana olen asunut useammalla eri paikkakunnalla. Monen muun tavoin huomaan joskus pohtivani, mikä on oma kotiseutuni? Mitkä ovat sille ominaisia maamerkkejä, maisemia tai tunnelmia?

Ne, joiden juuret ovat Etelä-Pohjanmaalla, osaavat vastata näihin kysymyksiin melko vaivattomasti. Mieleen on piirtynyt tietty joentörmä, kylänraitti tai latomaisema. Tuo kuva ei häviä, vaikka tulvasuojelu muokkaisi joentörmän, kirkonkylän rakennukset uudistuisivat ja latomaisema väistyisi tehomaatalouden tieltä.

Kotiseutua tulee erityisesti pohtineeksi elämän käännekohdissa: avioliiton solmiessaan, lapsen syntyessä ja kuoleman lähestyessä. Kysymys siitä, mikä kirkkorakennus koristaa vihkiraamattua tai missä on viimeinen leposija, ei ole yhdentekevä.

Helsingin Eteläpohjalaiset ry:n säännöissä todetaan, että yksi yhdistyksen tehtävistä on syventää pääkaupunkiseudulla asuvien eteläpohjalaisten kiintymystä kotiseutuun. Tämä kiintymys näkyy käytännössä myös eteläpohjalaisten seurakuntien arjessa. Muualle muuttaneet pysyvät osana seurakuntien elämää.

Erityisesti näin on silloin, kun jumalanpalveluksessa luetaan kastettujen, avioliiton solmivien ja kuolleiden nimet. Nimien takana on usein muualla asuvia, joiden juuret ovat kuitenkin vahvasti eteläpohjalaisen paikkakunnan maaperässä.

Messussa nimiä ei pelkästään lueta. Seurakunta myös rukoilee jokaisen kastetun, avioliiton solmivan ja kuolleen sekä heidän läheistensä puolesta. Niissä maakunnan seurakunnissa, joissa väki ikääntyy kovaa vauhtia, iloitaan sitäkin enemmän muualla asuvista aviopareista ja lapsista, jotka voidaan liittää esirukoukseen.

Me täällä Etelä-Pohjanmaalla rukoilemme teidän muualle muuttaneiden puolesta. Toivomme, että yhteytenne kotiseutuun säilyisi. Samalla rukoilemme, että voisitte tuntea kodikkuutta, lämpöä ja rauhaa nykyisessä asuinpaikassanne – myös oman alueenne seurakunnassa.

Ajattelen, että yhdistyksen tehtävä syventää pääkaupunkiseudun eteläpohjalaisten kiintymystä kotiseutuun, näkyy myös rukouksena kotiseudun puolesta. Kun laitatte kädet ristiin, muistakaa siis meitäkin, jotka asumme Etelä-Pohjanmaalla.

Toivotan Jumalan siunausta juhlaa viettävälle yhdistykselle ja kaikille pääkaupunkiseudun eteläpohjalaisille.

© Simo Peura