Simo Peura

Yli 20 vaikutusvaltaista päätoimittajaa julkaisi äskettäin kannanoton ”Luotettavan median puolesta”. Se tuli hyvään aikaan ja tarpeeseen.

Päätoimittajat ovat huolissaan erityisesti valemediasta ja sosiaalisesta mediasta: solvaamista, halventamista, mustamaalaamista ja valehtelua. Tällä hetkellä poliisi tutkii parjauskampanjaa, jonka kohteena on YLE:n toimittaja. Mahtoiko tapaus vauhdittaa sitä, että päätoimittajien huoli kasvoi kannanotoksi?

Päätoimittajien mukaan hyvän maun ja soveliaisuuden rajat on jo aikaa sitten ylitetty. Siitä on paljon näyttöä sosiaalisessa mediassa. Rajalinja ei kuitenkaan aina kulje hyvätapaisen median ja valemedian välillä. Tästä kertoo yleisönosastojen ja lyhyesti-kommenttien kirjoittelu. Se saattaa olla alatyylistä myös hyvään journalistiseen tapaan sitoutuneissa laatulehdissä. Nyt kun kirjoittajat ovat tilansa ottaneet, vaikea sitä on paaluttaa ahtaammaksi. Sama koskee sanomisen tavan vaatimuksia.

Ennen mielipiteen esittämisessä oli oma vaivansa. Kirjoituskoneella tai selvällä käsialalla kirjoitettu kirje piti lähettää toimitukseen. Posti vei sitä päivän pari. Nyt mielipiteen voi laatia muutamassa minuutissa ja sitten lähettää eteenpäin yhdellä painalluksella. Kun tahti oli hidas, ajatukset ehtivät kypsyä. Nopeus sen sijaan houkuttelee ”täältä pesee” -kirjoitteluun.

Yhtä näkökulmaa jäin kannanotossa kaipaamaan: huolta ihmisestä. Halventamisella on aina kohteensa, ja useimmiten se on toinen ihminen. On hyvä, jos päätoimittajat suitsivat kirjoituksiamme ja estävät solvaajia johtamasta yleisöä tahallisesti harhaan. Lisäksi tarvitaan keskustelukulttuuria ja journalismia, joka lähtökohtaisesti pitää kiinni, ja tinkimättä, ihmisen arvosta ja arvokkuudesta.

Katekismuksen mukaan kahdeksas käsky kieltää antamasta väärää todistusta lähimmäisestä. Käskyn selityksessä on sanottu vieläkin enemmän: lähimmäisen mainetta ja kunniaa on suojeltava erityisesti silloin, kun muut kertovat hänestä pahaa. On siis hillittävä suutaan ja kynänsä jälkeä. Miten pitää kiinni samaan aikaan totuudesta ja hyvästä tahdosta?

© Simo Peura