Ilmassa on paljon kysymyksiä pakolaisiin liittyen. Vastauksia on vähemmän. Ja ihmisvirtaa riittää. Tänä vuonna maahamme saapuu arviolta 15 000-30 000 turvapaikanhakijaa.

Ihmisvirtojen alkulähteillä on vielä miljoonia turvaa etsiviä. Syyriassa, Irakissa ja Afganistanissa rauhaa ei ole näköpiirissä. Pelkästään Syyriassa on maan sisäisiä pakolaisia lähes kahdeksan miljoonaa. Naapurimaihin lähteneitä on yli neljä miljoonaa. Ei siis ihme, jos tutustumme uuteen kulttuuriin ja uskontoon omalla kotikylällä.

Hämmentävässä tilanteessa joudutaan tekemään nopeita päätöksiä. Paine eri suuntiin on kova. Sydän sanoo, että ketään ei voi jättää vähissä vaatteissa ja kylmissään Suomen öihin. Toiseen suuntaan vievät epätietoisuus, epäluottamus ja ennakkoluulot. Jos otamme pakolaiset vastaan, mitä siitä seuraa?

Vastuuta emme voi väistää. Nyt on tehtävä nopeasti tarvittavat päätökset kunnissa ja seurakunnissa. Vapaaehtoisten työpanosta ja muuta huolenpitoa tarvitaan. Tämä lähtökohta tarjoaa hyvän alun kohtaamiselle. Otamme vastaan ja autamme, kyselemättä. Mutta miten tästä pitäisi jatkaa?

Turvapaikan saamisen todennäköisyys vaihtelee maittain. Suomessa hyväksyttiin viime vuonna 54 % hakemuksista. Vastaava luku oli Ruotsissa 76,6 %. On todennäköistä, että maahamme jää pysyvästi tämän vuoden tulijoista tuhansia, ehkäpä kymmeniä tuhansia. Rinnakkaiselosta tulee pysyvä ilmiö. Vastaanottokeskuksista siirrytään eri puolille Suomea ja eletään tavallista arkea kantasuomalaisten rinnalla.

Uskonnolla on keskeinen rooli, kun vierasta kulttuuria pyritään ymmärtämään. Suurin osa Suomeen tulevista on kristittyjä tai muslimeja. Kun kristityt maahanmuuttajat tulevat kirkkoon tai seurakuntatalolle kyselemään, miten he voivat osallistua seurakuntaelämään, olemme monella paikkakunnalla uuden edessä. Kykenemmekö avaamaan jumalanpalvelukset toisenlaisesta kristillisestä perinteestä tuleville? Pystymmekö oppimaan tulijoilta?

Minusta näyttää siltä, että toisin uskovan kohtaamien onnistuu vain, jos tunnemme oman uskontomme ja sen perusteet. Mitä kristittynä eläminen tarkoittaa? Minkä hyväksi kristityt toimivat? Mihin uskomme? Mitä ajattelemme elämästä ja kuolemasta? Millainen on Jumalamme? Avoimuuteen ja vieraanvaraisuuteen kuuluu kertoa, mistä suomalainen kristinuskon värittämä kulttuuriperintö on kasvanut.

Tekisi mieli siis lyödä vetoa, että uskonnonopetuksen merkitys vahvistuu kouluissa. Tämän päivän koululainen tarvitsee tietoa myös toisista uskonnoista ja niiden harjoittamisesta. Perehtymällä tulijoiden uskontoon luomme luottamuspohjaa, voitamme ennakkoluuloja ja löydämme helpommin keskusteluyhteyden.

Luotan siihen, että uskontojen ja eri kulttuurien rauhanomainen rinnakkaiselo on mahdollista. Sen eteen on kuitenkin nähtävä vaivaa. Hyväkään yhteys ihmisten välillä ei synny eikä säily automaattisesti. Edessä on paljon työtä oman sisimmän kanssa ja yhteiskunnassa laajemmin. Uskon, että kristittyinä selviämme siitä, mikä pakolaisten tulosta seuraa. On vain autettava ja rakennettava yhteyttä.

© Simo Peura