Simo Peura

Muutamia vuosia sitten pohjalaisnuorilta kyseltiin, kuinka he näkevät tulevaisuutensa kymmenen vuoden päästä. Useimmat sanoivat perustaneensa perheen. Pojilla olisi autokorjaamo, tytöillä oma parturi-kampaamo.

Vastaukset kuvastavat eteläpohjalaista mielenlaatua. Laitetaan elämän peruspalikat järjestykseen. Katsotaan luottavasti tulevaisuuteen, ja tehdään ahkerasti töitä. Yritetään. Työllä ja vaivannäöllä voi rakentaa omaa ja perheen hyvinvointia.

Yrittäminen on edelleen voimissaan lakeuksilla. Oma yritys voi merkitä tiukkaa työn tekemistä, mutta samalla se takaa itsenäisen elämäntavan.

Maaseudun yritykset ovat perheyrityksiä. Omistajayrittäjien oma työpanos ja jaksaminen ratkaisevat. Tulosta ei aina tehdä suurella katteella. Tärkeintä on saada yrityksestä elanto perheelle.

Joskus pienestä alusta kasvaa iso yritys. Silloin työtä on mahdollista tarjota muillekin. Perheyrityksissä työväki koetaan omaksi, ja niin menestyminen kuin vastoinkäymiset ovat yhteisiä. Samaan tapaan kuin ennen talossa, jossa isäntäväki ja palkolliset söivät yhteistä ruokaa yhteiestä pöydästä.

Perheyrityksen menestys edellyttää riskinottoa ja yrittämisen rohkeutta. Moni kokee myös olevansa pakotettu investoimaan. Joskus miljoonainvestointien kohdalla mietin, olisiko kohtuus riskinotossa viisaampaa. Kaikki ei saa jäädä oman jaksamisen varaan.

Mitä sanottavaa kirkolla on yrittämiseen?

Näkemyksemme yritystoiminnasta on toisinaan kapea. Mielikuvina ovat liian usein ahneet kapitalistit ja kasvottomat pörssiyhtiöt. Silloin perheyritysten arki ja todellisuus jäävät kohtaamatta eikä ihmisen roolia luomakunnan varjelijana ja yhteisen hyvän kerryttäjänä huomata.

Sinua yrittäjä ja varsinkin nuori, haluan rohkaista. Toivon, että seurakuntien jäsenet ja työntekijät kulkevat rinnallasi. Kun muistaa oman paikkansa Jumalan edessä ja toisten vierellä, pääoman tuottoa ja kertymistä ei tarvitse pelätä eikä hävetä.  Useimmiten se merkitsee työpaikkoja ja suomalaisen hyvinvoinnin turvaamista.

© Simo Peura