Haapaniemi

Hyvät arvonimen vastaanottajat ja hyvä juhlavieraat!

Jeesus sanoo Raamatun talentti-vertauksessaan: ”Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi”. Määräajoin kukin piispa hiippakunnassaan voi myöntää kirkollisessa työssä erityisesti ansioituneelle papille rovastin arvonimen – tai vastaavasti tuomiokapituli ansioituneelle kanttorille tai kirkkomuusikolle director cantus -arvonimen. Se on eräänlainen välipalaute työstä. Lopullinen palaute tulee sitten aikanaan.

Arvonimien historiasta sen verran, että arvonimenä director cantus (dir. cant.) ja director musices (dir. mus.) on käytetty 1800-luvulta saakka, jolloin alettiin palkita ansioituneimpia lukkareita ja lukkari-urkureita näillä arvonimillä. Ensimmäinen director musices -arvonimi myönnettiin vuonna 1847 Porvoon lukion laulunopettajalle Carl Frans Blomille. Venäjän vallan aikana näitä titteleitä jaettiin vain harvoille ansioituneimmille, mutta 1920-luvulta alkaen tuomiokapitulit ovat myöntäneet arvonimiä kanttoreille runsaasti, noin 10 ”tirehtöörin” titteliä vuodessa. Nykyään arvonimien määrä on suhteutettu hiippakunnan kokoon ja työntekijöiden määrään. Ja nyt uutena on se käytäntö, että arvonimi voidaan myöntää myös kirkkomuusikolle, ei vain kanttorille.

Rovastin arvonimi on puolestaan sellainen, jonka piispa voi myöntää työssään erityisesti ansioituneelle papille. Rovasti sana tulee latinan sanasta propositus joka tarkoittaa esimiestä. Esimiestehtävä ei ole kuitenkaan varsinainen peruste arvonimen myöntämiselle, vaan yleisesti ansiokas palvelu. Meidän hiippakunnassa arvonimiä myönnetään yleensä joka toinen vuosi, kirkolliskokouksen nelivuotiskauden aikana noin yhteensä 13 rovastin arvonimeä ja vastaavana aikana neljä director cantus tai -musices arvonimeä.

Tänään on ilo jakaa musiikin arvonimet huomioiden sekä monipuolinen kanttorin tehtävä (Heli Nieminen Jämsä) että musiikkikasvattajan tehtävä (Terhi Hassinen Jyväskylä). Musiikilla on tärkeä tehtävä jumalanpalveluksissa ja muissa kirkollisissa toimituksissa ja tilaisuuksissa ja myös lasten elämässä varhaisiän musiikkikasvatuksessa ja sitä kautta perheiden elämässä. Te olette voineet käyttää lahjojanne ja palvella seurakuntaa monipuolisesti rikastuttaen seurakunnan ja seurakuntalaisten elämää. Mitäpä olisi seurakunnan toiminta ilman musiikkia. Musiikilla on keskeinen osa seurakunnan elämässä nyt ja varmasti myös tulevaisuudessa. Se on tärkeä evankeliumin välittäjä.

Rovastien osalta te arvonimien saajat edustatte hyvin monenlaisia ja erilaisia papillisia urapolkuja. Joku teistä on jo ansaituilla eläkepäivillä, suurin osa vielä tiukasti työssä kiinni. Edustatte perusseurakuntatyötä, ulkosuomalaistyötä, perheneuvontaa, kristillistä järjestökenttää, kirkkoherran kokemustakin tästä joukosta löytyy. Ehkä ydinasiana on se, että Jumalan valtakunnassa työtä voi tehdä monin erilaisin lahjoin ja tavoin ja hyvin erilaisissa toimintaympäristöissä. Teillä kaikilla on jo vuosikymmenten palvelus takana ja vähän vielä edessäkin. Antakoot nämä tunnustukset intoa vielä edessä oleville palvelusvuosille.

Uudemmassa käännöksessä tuo alussa lainaamani jae kuuluu: ”Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija”.  Kiitos teille, muusikoille ja papeille, palvelustanne kirkossa ja hiippakunnassa ja sen seurakunnissa ja eri tehtävissä. Olette tehneet hyvää työtä! Nyt on kiitoksen, juhlan ja palkitsemisen aika!

Matti Salomäki