Messu Lapuan tuomiokirkossa

Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 28

Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

SAARNA:

Äskeinen raamatunkohta kuuluu Raamatun tutuimpiin kohtiin. Se on yksi rippikoulun ulkoläksyistä. Se luetaan jokaisessa kastetilaisuudessa ja yleensä myös virkaan vihkimyksessä. Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus ovat takanapäin. Ennen taivaaseenastumistaan Jeesus jättää testamentin seuraajilleen. Hän osoittaa valtansa ja antaa tehtävän ja lupauksen. Tämän mukaisesti kirkko on ollut liikkeellä ja parituhatta vuotta. Kuten erään äskettäin julkistetun kirjan nimi kuuluu: ”Kirkon olemus on missio”. Missio, lähetys, ei ole vain yksi työmuoto, vaan koko kirkon olemus, joka läpäisee kaiken sen toiminnan. Kirkko on lähetetty liikkeelle viemään sanomaa sanoin ja teoin. Tänään te virkaan vihittävät sitoudutte entistä vahvemmin tähän tehtävään.

Mutta kaikki lähtee kasteesta. Vieläkö oma kastetodistuksesi on tallella? Oma todistukseni oli pitkään itseltäni kadoksissa, mutta äitini muuttaessa muutama vuosi sitten se löytyi lapsuudenkodin tavaroiden joukosta. Nyt se on varmassa tallessa ja välillä sitä tule katseltua. Minut kastoi Lapuan toinen tuomiorovasti luultavasti meillä kotona, tuossa tien toisella puolella. Kastetodistuksessani on tuo sama evankeliumin kohta, jonka äsken kuulimme ja joka aina luetaan kastetilaisuudessa vieläkin, lähetys- ja kastekäsky.

Kaste oli myös vihkimys yleisen pappeuden virkaan. Kastekäskyssä annettu tehtävä ja lupaukset koskevat jokaista kristittyä. Kirkon lainsäädännössäkin siihen viitataan, kun todetaan, että ”Kirkon jäsenen tulee osallistua jumalanpalvelukseen, käyttää muutenkin armonvälineitä ja edistää seurakunnan tehtävän toteuttamista. Lisäksi hänen tulee noudattaa kristillistä elämäntapaa, solmia avioliittonsa säädetyllä tavalla, antaa kastaa lapsensa ja huolehtia heidän kristillisestä kasvatuksestaan”. Ne lupaukset, joita tänään vihittävät annatte, ovat saman suuntaisia. Jokaisen ensimmäinen lähetyskenttä alkaa aivan läheltä, omasta kodista. Jokaiselle kuuluu tehtävä viedä evankeliumia eteenpäin ja auttaa lähimmäisiä. Jokaisen tulee antaa kastaa lapsensa ja huolehtia heidän kristillisestä kasvatuksestaan.

Teillä virkaan vihittävillä toimintakenttä on laajempi. Teidät siunataan tänään palvelemaan Kristuksen kirkkoa ”aina ja kaikkialla” – mihin sitten tie ensimmäisen virkamääräyksen jälkeen johtaakaan. Tehtäväkentäksi Jeesus antoi koko maailman ja kaikki sen kansat.

Työnhaussa järjestys on useimmiten se, että työntekijä menee esihenkilönsä luokse pyytämään työtä ja tehtäviä, mutta nyt kerrotaan, että Jeesus tuli heidän luokseen. Se on koko kristinuskon suunta. Me emme pysty tavoittamaan salattua Jumalaa, mutta hän itse lähestyy meitä. Jeesuksen koko toiminnan suunta oli se, että hän lähestyi apua tarvitsevia ihmisiä, sairaita, riivattuja, hylättyjä, köyhiä, yksin jääneitä ja tuli kysymään, mitä voisi tehdä heille ja miten voisi auttaa heitä. Pääsiäisen tapahtumien jälkeen opetuslapset olivat erityisen pettyneitä ja peloissaan ja sulkeutuneina omiin koteihinsa. Mutta silloinkin Jeesus lähestyi heitä. Hän tuli Emmaukseen kulkevien rinnalla, lukittujen ovien taakse, epäilevien ja surevien luokse. Hän lähestyi heitä, joilla ei ollut uskoa ja toivoa ja rohkeutta. Hän tuli ja sanoi: ”Älä pelkää”. Läsnäolollaan hän toi valon ja toivon masentuneiden oppilaiden keskelle.

Vielä tässäkin evankeliumin kohdassa kerrotaan, miten he kumarsivat Jeesusta, mutta osa epäili. Mutta silti Jeesus tuli heidän luokseen ja uskoi heille suuren tehtävän. Hän on kuin liikemies, joka uskoi kaiken valtavan omaisuutensa heikosti koulutettujen ja epäröivien seuraajiensa haltuun. Mutta näin kristillinen usko on kuitenkin mennyt eteenpäin. Ja näin mekin saamme heikkoina ja epäilevinä ja omat puutteet tuntevina olla hänen käytössään. Heikkoudessa on vahvuus. Sen Kristus ja kristinuskon historia osoittavat. Omassa heikkoudessa Jumalan voima voi vaikuttaa ja toimia.

Jeesuksen sanat siitä, että hänelle on nyt annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä herättävät ihmetystä: eihän tämä maailma näytä siltä. Täällä vallitsee rahan ja vahvemman voiman valta. Väkivallalla hallitaan eri puolilla ja hiljaiset ja köyhät jäävät muiden jalkoihin. Onnettomuudet, sairaudet ja kuolema tuntuvat usein siltä, että Jumala on hylännyt meidät oman onnen nojaan. Kristittyjä vainotaan enemmin kuin koskaan ennen. Jeesuksen esimerkillään näyttämät hyveet eivät ole suuressa suosiossa. Mutta silti Jumalan valtakunnassa ja sen toimintatavassa on salattu voima, jolla se menee vääjäämättä eteenpäin. Syvällä sisällään jokainen kaipaa sanomaa siitä, että on arvokas ja armahdettu. Evankeliumin sanoma ja rakkauden palvelutyö – niiden kautta tuo valta ja valtakunta etenee täällä kaiken pahan ja pimeän keskellä. Joku pitää tätä kaikkea kuitenkin hallinnassaan.

Päivän evankeliumissa Jeesus antoi tehtävän kastaa, opettaa ja noudattaa. Papin perustehtävää on kasteiden toimittaminen. Kohta esitettävässä kolmannessa kysymyksessä kysytään papeilta: ”Tahdotteko jakaa sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaisesti”. Se on viittaus tähän evankeliumiin. Vaikka lasten määrä vähenee ja yhä useampi jättää lapsen kastamatta, on hienoa olla toteuttamassa aivan pienimpien parissa tuota Jeesuksen antamaa tehtävää. Yhä enemmin kastettavaksi tulee myös rippikouluikäisiä ja aivan aikuisiakin.  Mutta kasteen lahja on sama.

Välttämätön osa kasteen ymmärtämistä on opetus. Sen ydin on uskontunnustus, jonka tänäänkin kohta yhdessä lausumme. Kristillinen usko perustuu historiallisten tapahtumien pohjalle ja Jeesus antoi suuntaviivat, minkä mukaan meidän tulisi ajatella ja toimia hänen opetuslapsinaan. Helluntain Henki, Pyhä Henki opettaa ja muistuttaa siitä, mitä Jeesus opetti. Tähän viittaa kohta kuultava ensimmäinen kysymys: ”Tahdotteko pysyä lujina tässä kirkon uskossa ja vahvistaa siinä seurakuntalaisia”.

Kolmas kehotus onkin noudattaa, mitä hän on käskenyt meidän noudattaa. Ensimmäisessä lukukappaleessa sanottiin: ”Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa”. Meidän tehtävämme ei ole mestaroida Jumalan sanaa ja selitellä sitä tyhjäksi, vaan suostua sen alle ja sen ohjaukseen. Tähän viittaa diakoneille esitettävä kysymys: ”Tahdotteko saamillanne armolahjoilla palvella ihmisiä Kristuksen esikuvan  mukaisesti Jumalan kunniaksi ja seurakunnan rakentumiseksi” sekä viimeinen yhteinen kysymys, jossa kysytään: ”…tahdotteko elää niin, että olette esikuvana seurakunnalle?”

Evankeliumi päättyy Jeesuksen lupaukseen, joka viittaa Vanha testamentin Messias-ennustukseen. Jo siellä ennustettiin tulevan lapsen nimeksi ”Immanuel”. Se merkitsee ”Jumala meidän kanssamme”. Jeesuksen viimeiset sanat Matteuksen evankeliumin mukaan ovat: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti”. Sitä tuo kauan sitten ilmoitettu nimi Immanuel tarkoitti. Myös teille annetaan kehotus ja lupaus lopuksi: ”Kaikkivaltias Jumala auttakoon teitä pitämään sen, minkä olette luvanneet”. Kaikki tapahtuu hänen avullaan. Jumala on meidän kanssamme!

Hyvät papiksi ja diakonian virkaan vihittävät! Jeesus kutsuu, varustaa ja lähettää. Niin hän tekee vieläkin. Te olette vastanneet tuohon kutsuun. Te olette saaneet ammattikoulutusta ja viimeksi ordinaatiokoulutusta, vihkimykseen ja viran aloittamiseen liittyvää koulutusta. Tänään annatte lupaukset ja saatte siunauksen. Lopuksi teidät lähetetään työhön. Joka päivä ja joka hetki saatte muistaa Jeesuksen lupauksen: ”Minä olen teidän kanssanne”. Yksinäisinä hetkinä ja työn kuormien painaessa muistakaa tuo lupaus! Ette ole yksin silloinkaan! Ja hyvät seurakuntalaiset: tämä lupaus koskee meitä kaikkia: ”Minä ole teidän kanssanne”. Tänäänkin voimme sen erityisesti muistaa, kun meitä kutsutaan ehtoollispöytään kohtaamaan häntä.

Tulkaa nyt virkaan vihittävät alttarin ääreen tunnustamaan uskonne ja antamaan lupaukset ja ottamaan vastaan siunaus!

Matti Salomäki