Puhe Pietarsaaren kirkkoherra Lotta Endtbackan virkaanasettamisessa (Simo Peura)

Apt. 3:1-10

Hyvät seurakuntalaiset,

Tänään vietämme 13. sunnuntaita helluntaista. Sunnuntain aiheena on Jeesus, parantaja. Raamatun lukukappaleet kertovat ihmisistä, joilla oli erilaisia vaivoja ja sairauksia. Jeesuksen kohdatessaan he saivat avun, joskus jopa enemmän kuin mitä osasivat odottaa.

Tämä sunnuntai on Pietarsaaren seurakunnan erityinen juhlapäivä. Uusi kirkkoherra Lotta Endtbacka asetetaan virkaan. Olet entuudestaan tuttu Pietarsaaren asukkaille, sillä olet tehnyt täällä työtä seurakuntapappina. Olet myös hoitanut hyvän aikaa kirkkoherran viransijaisuutta. Virka on silti uusi, ja sinuun kohdistuu monia myönteisiä odotuksia. Tästä eteenpäin sinä Lotta edustat Pietarsaaren suomalaista seurakuntaa ja annat sille kasvot.

Seurakunnan elämä ei ole kuitenkaan sinun varassasi. Edeltäjien työ kantaa, nyt voit tuoda siihen oman panoksesi. Muutos on kaikesta huolimatta melkoinen. Olet uuden sukupolven kirkkoherra. Joudut lisäksi luotsaamaan seurakuntaa eteenpäin aikana, jona kirkko elää poikkeuksellisen vahvaa murrosta. Seurakuntien yhteistyötä pyritään vahvistamaan, talous tiukkenee ja työntekijämäärä laskee. Tieto kristillisen uskon sisällöstä ja sanomasta on ohuempaa kuin ennen. Mutta tärkein, Jumalan kaipuu, ei kuitenkaan katoa mihinkään.

Kirkkoherralta vaaditaan nykymaailmassa paljon. Välttämättömiä työn osa-alueita ovat hallinto ja yhteistyö luottamushenkilöiden kanssa. Sanonta kuuluu: ’hyvää hallintoa, vähän hallintoa’. Tällä tarkoitetaan, että hallinnolliset tehtävät kannattaa hoitaa huolella ja asioihin perehtyen, koska se vähentää hallinnon määrää. Otaksun, että hallinnon hyvä hoitaminen ja kyky yhteistyöhön luottamushenkilöiden kanssa ovat vahvuuksiasi.

Toinen seurakuntatyön tärkeä edellytys on toimiva työyhteisö. Sen eteen johtaja, kirkkoherra, voi tehdä paljon. Avoin keskustelu yhteisistä asioista ja yhteisestä työstä ovat hyvän työyhteisön tuntomerkkejä. Jos työntekijät kokevat, että esimies kohtelee heitä tasapuolisesti ja kuunnellen, työyhteisö voi hyvin. Yhtä tärkeää on, että työntekijät tukevat esimiehensä johtajuutta. Hyväkään johtaja ei onnistu, jos hänen alaisensa eivät pysy rinnalla ja sitoudu yhteisiin päämääriin. Teillä Pietarsaaren seurakunnan työntekijöillä on nyt erinomainen mahdollisuus tehdä Lotasta taitava seurakunnan johtaja.

Innostuksen ja päättäväisyyden ohella vahvuuksiisi kuuluu kyky solmia hyviä suhteita yhteistyökumppaneihin. Suomalainen seurakunta on vähemmistö ruotsinkielisten seurakuntien keskellä. Aineellisten voimavarojen niuketessa hyvä keskusteluyhteys on tarpeen. Kaksikielisyydestä on sinulle varmasti paljon hyötyä. Yhtä tärkeää on rakentaa hyvät suhteet muihin Pietarsaaren toimijoihin: kaupunkiin, poliittisiin päättäjiin, järjestöihin ja muihin kristillisiin yhteisöihin. Ekumeeniselle kohtaamiselle on täällä tarvetta ehkäpä enemmän kuin muualla. Ilman sitä yhteinen todistuksemme Kristuksesta ei ole kirkas eikä kuuluva.

Ehkäpä kaikkein tärkeintä kirkkoherran työssä on kuitenkin se, että hän on seurakunnan hengellinen johtaja. Tämä on ilmaistu jo kirkkolaissa ja järjestyksessä. Ne velvoittavat kirkkoherraa pitämään huolta siitä, että evankeliumia julistetaan puhtaasti ja sakramentit hoidetaan kirkon järjestyksen mukaan. Saarnoissasi, puheissasi ja opetuksessa viitoitat Pietarsaaren kaupungin asukkaille tietä, joka johtaa ikuiseen elämään. Tällä tiellä Kristus kulkee edellämme ja kutsuu meitä seuraajikseen.

Luterilaisessa perinteessä pidetään esillä kahta näkökulmaa: uskoa ja rakkautta. Tarvitsemme uskon saarnaa, jotta voimme luottaa Jumalan hyvyyteen ja syntien anteeksiantamukseen. Tarvitsemme rakkauteen rohkaisemista, sillä Jumalan hyvyyden on tarkoitus virrata kauttamme sitä tarvitseville. Hyvän hengellisen johtajan tavoin sinun tulee muistaa kirkon sanoman kumpikin puoli. Jos puhut vain rakkaudesta ja unohdat uskon, asetat ihmisten kannettavaksi hyvän elämän vaatimuksia ja taakkoja. Jos puhut uskosta mutta sivuutat rakkauden, kuulijasi unohtavat lähimmäiset ja maailman, jossa he kuitenkin elävät.

Päivän epistolassa on kertomus Pietarista ja Johanneksesta, jotka menivät temppeliin. Sinne kannettiin päivä toisensa perästä rampa. Apostolit pysähtyivät miehen kohdalle. Silloin tämä kerjäsi heiltä, kuten muiltakin, almua. Pietari vastasi rammalle: ’Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä annan sinulle. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.’

Tapahtui ihme ja mies nousi ylös ja käveli. Jumalan hyvyys yllätti ramman, temppelissä kävijät ja ehkäpä myös Pietarin ja Johanneksen. Sinun tehtäväsi Lotta, on saarnata tässä kaupungissa evankeliumia Jeesus Nasaretilaisesta. Evankeliumin sanomalla luot edellytyksiä Jumalan omalle työlle, sille, että hän voi nostaa ylös tämän kaupungin rammat ja muilla tavoin kärsivät. Eivät he kaikki ala kävellä ja parannu sairauksistaan. Heissä voi kuitenkin syntyä uskon luottamus ja varmuus syntien anteeksiantamuksesta. Ja heissä herää toivo siitä, että kaikista vaivoista huolimatta he ovat matkalla Jumalan luo. Sellainen usko ja toivo ovat paljon enemmän kuin terveys tai kulta ja hopea. Pidä siis esillä Jumalan suurta ihmisrakkautta, lohduta ja rohkaise heitä. Silloin tässä kaupungissa Jumalan nimi saa sen kunnian, joka sille kuuluu. Aamen.