Puhe juhlassa

Hyvä juhlaväki!

Lämmin onnittelu teille sekä omasta että Lapuan hiippakunnan puolesta, kun vietämme Eläkeliiton EP:n piirin 50-v juhlaa täällä IKH-areenalla.

Eläkeikä muodostaa nykyään yhä useamman ihmisen elämässä varsin pitkän ja merkittävän elämänvaiheen usein kiireisten työvuosien jälkeen. Eläkkeitä on Suomessa maksettu jo yli 80 vuoden ajan, kattavammin vasta 1960-luvulta lähtien. Kun samalla työ fyysisesti keventynyt ja elinikä on pidentynyt, eläkevuosista voi muodostua lähes yhtä pitkä jakso kuin työvuosista.

Tapaan vuosittain vuoden aikana eläköityneet hiippakunnan papit ja on hieno nähdä, miten iloista ja onnellista joukkoa he ovat. Kuormat ovat keventyneet harteilta ja monenlaiseen aktiviteettiin on aikaa ja intoa. Tuntuu, että rypyt otsaltakin oikenevat ja olemus loistaa elämisen riemua. Ja toisesta näkökulmasta: Joku aika sitten keskustelin 90 vuotta täyttäneen sukulaisen ja hänen puolisonsa kanssa ja he totesivat, että viime vuodet ovat olleet elämän parhaita vuosia. Se on rohkaiseva ajatus tulevaisuutta ajatellen. Toki paljon riippuu siitä, saako olla terveenä ja säilyttää yhteyden läheisiin ihmisiin. Elämä on lahja ja tarjoaa erilaisia vaiheita, ollaan sitten lapsuudessa, nuoruudessa, työiässä tai eläkeiässä.

Toinen todellisuus eläkevuosiin on yhä lisääntyvä yksinäisyys. Puolison kuolema tai yksin jääminen muusta syystä voi muuttaakin elämän viimeiset vuodet tai vuosikymmenet hyvin toisen luonteisiksi. Yksinäisyys on yksi kasvava kansantauti tänä aikana länsimaissa. Siksikin on tärkeä merkitys erilaisella yhteen kutsuvalla toiminnalla. Eläkeliitto tarjoaa mahdollisuuden monenlaiseen harrastukseen ja kokoontumiseen on sitten kyse yksin elävästä ihmisestä tai pariskunnasta. Tänäkin aikana jokaisella on tarve kuulua johonkin ryhmään ja tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Siinä teette tärkeätä työtä, kun tarjoatte erilaisia mahdollisuuksia olla vuorovaikutuksessa toisten kanssakulkijoiden kanssa.

Vapaammat vuodet tarjoavat työvuosien jälkeen, fyysisen ja henkisen voinnin salliessa, myös mahdollisuuden erilaisiin palvelutehtäviin järjestöissä tai vaikkapa seurakunnassa. Elämään tuo sisältöä se, että voi auttaa ja palvella toisia ihmisiä vaikkapa diakonian kautta tai muissa tehtävissä.

Elämme sekä maailmanlaajuisesti että kansallisesti haastavaa aikaa niin turvallisuustilanteen kuin taloudellisen tilanteenkin näkökulmasta. Huolten ja pelkojen keskellä yhteen tuleminen ja mahdollisuus keskustella toisten kanssa auttaa jakamaan taakkoja ja rohkaisemaan toinen toistaan kohti huomista. Polarisoituminen on yksi tämän ajan piirre ja se liittyy osin somekulttuurin lieveilmiöihin. Yhteen tuleminen ja yhdessä keskusteleminen purkaa terveemmällä tavalla näitä ajatuspaineita kuin somettaminen nimettömänä ja kasvottomana.

Toisaalta on tärkeätä huomata myös se joukko eläkeläisiä, joka ei osaa tai pääse tai halua lähteä yhteisiin aktiviteetteihin. Huomaan, että jo nuorten keskellä vain osa on näitä nuoria, jotka ovat innokkaita ja rohkeita lähtemään vaikkapa isoskoulutukseen tai oppislaskuntatoimintaan. Syitä voi olla monia. Kuitenkin olisi tärkeä osoittaa myös heille, jotka ovat kenties hiljaisempia ja sosiaalisesti passiivisempia, että hekin kuuluvat joukkoon ja heillekin on tärkeä paikka yhteisessä maailmassa. Näen, että samalla tavalla ikäihmisten parissa on tärkeä huomata ne, jotka eivät itse hakeudu toimintaan, mutta ehkä kuitenkin kokevat kaipausta yhteyteen toisten kanssa.

Hyvä juhlaväki! Tänään olemme saaneet olla hienossa juhlahetkessä, joka on katkaissut sopivalla tavalla tämän arkiviikon. Olemme katsoneet historiaan ja tähynneet tulevaisuuteen. Huominen ja sen vaiheet ovat meiltä vielä salassa, mutta rohkaiskoon meitä hyvin vaikeassa tilanteessa Israelin kansalle annettu sana: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” (Jer 29).

Vielä kerran, lämpimät onnittelut ja hyvän Jumalan siunausta teille jokaiselle!

Piispa Matti Salomäki