Puhe Hengellisen elämän syventymispäivillä Helsingissä

Hanki elämä!

Päivien aihe ’Hanki elämä’ on arvoituksellinen. Mistä siinä on perimmältään kysymys?

Meitä houkutellaan elämän muutokseen. Mainoksen mukaan uutuusteos Hanki elämä! on jokanaisen, ehkäpä miehenkin, voimakirjan nimi. Teos ’ohjaa oivaltamaan omien valintojen merkityksen: minun elämäni on minun, itse olen valintani tehnyt ja teen jatkossakin. Rämpiminen on välillä välttämätöntä, jopa suotavaa, kunhan vastapainoksi muistaa olla itselleen armollinen.’

Myös positiivisen ajattelun kannattajat (Positiivarit Oy) markkinoivat kotisivuillaan oman elämän muuttamisen mahdollisuutta. Viesti on lumoava: ’Sinä olet ainut ihminen, jolla on täysi valta elämääsi. Ikiomaan elämääsi. Koko elämääsi. Ei vain työelämääsi tai vapaa-ajan elämääsi tai internetelämääsi. Ei vain ajatuselämääsi vaan koko sisäiseen elämääsi. Ei vain pankkitiliisi vaan omaan sieluusi. Tämän haluan sanoa sinulle tänään: hanki itsellesi elämä.’

Talouselämä lehti puolestaan käskee valittajia vaikenemaan ja listaa ylös 17 ohjetta paremman elämän hankkimiseksi. Niihin kuuluu kehotus kuunnella oikeita ihmisiä, niitä, jotka tietävät enemmän kuin sinä. ’Ole älykkäämpi. Hanki lisää tietoa lukemalla kirjoja, kuuntelemalla seminaareja ja opettavia videoita sekä puhumalla älykkäiden ihmisten kanssa.’

Iskusana ’Hanki elämä’ kiteyttää aikamme kaikkivoipaisen ihmisen elämänfilosofian. Ihminen tekee itsestään kaiken keskuksen ja mittapuun. Hänellä on valta omaan olemassaoloonsa ja sieluunsa. Ajatuksillaan, sanoillaan ja teoillaan hän kykenee muuttamaan elämänsä ja itsensä paremmaksi ja saavuttamaan tavoitteensa. Tästä täydellisyydestä ei puutu mitään. Viimeinen niitti on se, kun ihminen kaiken kyettyään muistaa viimeiseksi armahtaa itsensä. Näin hän asettuu jumalaksi Jumalan paikalle.

Tyytymättömyys johtaa itsekkyyteen

Länsimainen yhteiskunta perustuu paljolti sen varaan, että yksilöillä on mahdollisuus päättää omasta elämästä. Yksilönvapauden idea on viety pitkälle. Toiset tai yhteisö eivät saa puuttua minun elämääni ja rajoittaa sitä. Kun valinnanvapauden idea vääristyy, tuloksena on loputon omien päämäärien tavoittelu. Kun jokin tavoite on saavutettu, uusi jo asetetaan näkyville. Houkutus jatkaa aina vain eteenpäin ja tavoitella yhä enemmän on suuri. Tällä tiellä mikään ei riitä, ja ihminen ajautuu huomaamatta tyytymättömyyden kierteeseen. Elämänilo katoaa, katkeruus ja itsekkyys vahvistuvat. Heikommat jäävät jalkoihin.

Jos tarkastelemme elämän laatuun liittyviä kysymyksiä kehitysmaiden todellisuutta vasten tai muistamme heidät, joilta puuttuvat vaihtoehdot, silloin näyttää kovin toisenlaiselta. He eivät voi nousta korkeampaan yhteiskuntaluokkaan, tehdä työtä eivätkä panostaa omaan hyvinvointiinsa ’vain valitsemalla toisin’. Jos päivän olennaisin tehtävä on löytää leipä perheelle, länsimaiset elämänlaadun parantamispuheet paljastuvat vastenmielisiksi.

Elämme Suomessa suuren hyvinvoinnin keskellä. Suurin osa maailman ihmisistä ei osaa edes unelmoida sellaisesta. Murto-osa siitä parantaisi heidän elämän laatuaan merkittävästi. Tästä näkökulmasta viimeaikainen yhteiskunnallinen keskustelu on ollut surullista. Miksi tämä kansa niin helposti nurisee ja valittaa, kun tulee aika luopua omasta edusta heikompien ja yhteisen hyvinvoinnin hyväksi? Miksi kouristuksenomaisesti tarraudumme saavutettuihin etuihin emmekä suostu sopimaan? Miksi käännämme selkämme pakolaisille ja torjumme vastaanottokeskukset uhkana ja häiriönä omalle elämäntavallemme?

Näkökulma 500 vuoden takaa

Hanki elämä ajattelutapa ei ole meidän aikamme tuote. Se palauttaa mieleeni historian vaiheen, jona Luther asettui vastustamaan aikansa uskon- ja elämäntulkintaa. Silloinkin ihmisen piti luottaa valinnan kykyynsä ja tahdon- voimaansa. Reformaation suuri kysymys oli, pystyykö ihminen rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin omaa itseään.

Rakkauden kaksoiskäsky on suuri ja vaativa käsky. Se pysyy voimassa ja vaivaa ihmistä yhä uudestaan. Sen vuoksi siihen on palattava yhä uudelleen. Tarjolla olevat pinnalliset elämän hankkimisneuvot tosin vaikenevat rakkauden kaksoiskäskystä. Niissä ajatellaan, että mielekästä ja rikasta elämää voidaan elää ilman Jumalaa ja lähimmäistä.

Lutherin arvostelemat teologit opettivat, että ihminen pystyi rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä kaksoiskäskyn tarkoittamalla tavalla. Jos ihminen teki parhaansa, silloin Jumala ei kieltäytynyt antamasta armoaan. Päättäväisyydellä ja yrittämisellä ihminen varmisti Luojan armollisuuden ja hyväntahtoisuuden. Hyvästä elämästä niin ajallisesti kuin iankaikkisuutta silmällä pitäen tuli ihmisen kykyjen, osaamisen ja tahdon valintojen projekti. Hän kykeni uudistamaan elämänsä yhteistyössä Jumalan kanssa. Hänellä oli miltei täysi valta, kuten meidänkin aikanamme luvataan, myös omaan sieluunsa.

Tähän Luther sanoisi: ’ei se noin mene, ei ihminen voi hankkia elämäänsä’. Tuollainen pyrkimys johtaa vain siihen, että ihminen luottaa itseensä ja valintoihinsa ja lopulta asettuu Jumalan paikalle. Oman elämän hankkimisen projektissa kasvatetaan vain oman hyvinvoinnin määrää ja laatua. Sen vuoksi ihmisen rakkaudestakin tulee valikoivaa. Se kohdistuu heihin, jotka jo jotain ovat: älykkäisiin, vahvoihin ja osaaviin. Tyhmät, heikot, sairaat, hankalat ja vähäiset oman elämän hankintaprojekti unohtaa.

Luterilaisen elämäntulkinnan mukaan olisi ensin löydettävä vastaus itsekkyyden ongelmaan. Muutoin emme rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin omaa itseä. Itsekkyys tekee meistä jokaisesta oman elämän herran, joka itseensä kiinnyttyään menettää kaiken.

Luterilaisessa perinteessä tähdennetään sen vuoksi Jumalan rakkautta, joka katsoo ylhäältä alas ja sitten laskeutuu luoksemme. Ylhäältä katsoessaan se ei löydä hyviä, menestyneitä, viisaita ja hyvinvoivia. Se huomaa syntiset, sairaat, tyhmät, vähäiset ja kärsivät. Heihin Jumalan rakkaus erityisellä tavalla kohdistuu. Heidät Jumalan rakkaus luo uudeksi. Heitä Jumala armahtaa, ja heissä hän laittaa alulle uutta elämää. Ja heissä ilman heidän valintojaan ja yrittämistään – syntyy uskon luottamus.

Tämän uskon on tarkoitus kantaa elämässä eteenpäin. Sen ansiosta ihmisen itsekkyys menettää otettaan ja lähimmäisen rakastaminen saa tilaa. Elämä alkaa näyttäytyä toisenlaiselta: lahjalta. Lahjalta, joka on annettu minulle minusta riippumatta ja minun sitä pyytämättä. Lahjalta, joka ilmaisee antajansa arvon ja paikan.

Mihin turvaudumme? ensimmäinen käsky

Hanki elämä projektissa taitaa siis olla perimmältään kysymys siitä, kuinka ensimmäinen käsky tulkitaan. Siitä, saako Jumala olla Jumala ja Jumala meitä varten ja siitä, olemmeko me oman elämän hankkijoita vai avun tarvitsijoita.

Ensimmäisen käskyn selityksessään Luther kysyy, kuka tai mikä on sinun Jumalasi. Hän vastasi, että sinun Jumalasi on se, johon turvaudut erityisesti hädän hetkellä. Vaihtoehtoja on monia. Hänen mielestään Pyhän Kolminaisuuden vahvin kilpailija on omaisuus ja raha. Ne tuovat kaivattua turvallisuutta. Tästä huolimatta reformaattori pitää omaisuuden kokoamista turhuutena: ’Muistele mielessäsi niitä, jotka kaikin voimin antautuvat kokoamaan omaisuutta ja rahaa, tai kysy heiltä itseltään ja kerro minulle, mitä he loppujen lopuksi ovat saavuttaneet. Huomaat, että koko vaiva ja työ meni heiltä hukkaan, tai että jos he saivatkin kootuksi haltuunsa suuria aarteita, kaikki kuitenkin katosi ilmaan ja haihtui tuuleen. Itse he eivät siis milloinkaan kyenneet omaisuudestaan iloitsemaan ’ (Ens. käskyn selitys, 43)

Mammona, oma aineellinen hyvinvointi, on edelleen maailman yleisin epäjumala. Rahalta ja omaisuudelta odotetaan kaikkea hyvää ja siihen turvaudutaan hädän hetkellä tai sitä kaivataan auttajaksi arjen murheiden voittamiseksi. Yhtälailla Jumalan tilalle voi tulla muitakin luottamuksen kohteita: ihminen voi turvautua oppineisuuteen, viisauteen, valtaan ja hyvään maineeseen.

Kristityn onkin paikallaan aika-ajoin tutkistella itseään. Kuinka siis on, ketä sinä kiität hyvinvoinnistasi? Kehen tai mihin turvaudut hädän hetkellä? Onko Jumala sinulle hyvyyden lähde silloinkin, kun hän ottaa sinulta jotain pois?

Jumala antaa elämän

Ensimmäisen käskyn merkitys on siinä, että se ohjaa luottamaan yksin Jumalaan. Käskyä selittäessään Luther kirjoittaa: ’Luottakaa Jumalaan ja odottakaa häneltä pelkkää hyvää. Hän antaa meille ruumiin, hengen, ruuan, juoman, toimeentulon, suojan, rauhan sekä kaiken tarvitsemamme ajallisen ja iankaikkisen hyvän. Lisäksi hän varjelee meitä onnettomuudesta. Ja jos jotakin sattuukin, hän pelastaa ja päästää meidät pulasta.’ (Ens. käskyn selitys, 24) Käskiessään rakastamaan itseään yli kaiken Jumala samalla kertoo, että hän on hyvä ihmistä kohtaan.

Ymmärryksemme elämästä pysyy todellisuuden tajuisena, kun muistamme, että kukaan ei pysty ylläpitämään ja turvaamaan elämäänsä. Elämän alku on Jumalassa, ja hän pitää elämän myös yllä. Tästä tietoisuudesta kumpuaa kiitos ja ylistys Jumalaa ja rakkaus lähimmäistä kohtaan. Tarkoitus on, että meidän kauttamme Jumalan hyvyys löytää tien lähimmäisten luo. Luther kirjoittaa: ’Luodut ovat nimittäin vain käsi, kanava ja väline, joiden kautta Jumala antaa kaiken.’ (Ens. käskyn selitys, 26)

Ensimmäisessä käskyssä riittää pohdittavaa koko loppuelämän ajaksi. Kristityn on jatkuvasti harjoitettava tämän kohdan uskomista ja mieleen painamista. Hänen mukaansa ensimmäisen käskyn sisäistämisestä seuraa, että ’emme silloin niin ylpeinä isottelisi ja uhmaillen rehentelisi, aivan kuin itse olisimme aikaansaaneet elämämme, rikkautemme, valtamme ja kunniamme ja muiden kuuluisi meitä pelätä ja palvella.’  (Ens. uskonkohdan selitys, 21). Harjoituksen tuloksena opimme käyttämään Jumalan hyviä lahjoja oikein. Silloin luomme silmäyksen Jumalaan, kiitämme häntä ja tunnustamme hänet Herraksemme ja Luojaksemme.

Jumalan herruuden tunnustamiseen kuuluu myös ajatus siitä, että Kristuksen seurassa vaeltava joutuu luopumaan jostakin. Jeesus ilmaisi tämän näin: ’Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta saattaa itsensä tuhoon ja turmioon?’ (Luuk. 9:23-25)

Uskoamme koetellaan. Luterilaisuudessa puhutaan tällöin ristinteologiasta. Kristitty joutuu kokemaan Kristusta seuratessaan raskaita menetyksiä. Hän voi menettää jotain suunnattoman arvokasta ja merkityksellistä, kuten terveytensä tai rakkaimpansa. Lopulta myös lahjaksi saadusta elämästä on luovuttava. Siitä ei voi pitää kiinni, sen on annettava mennä. Koettelemusten ja ankarien elämänkohtaloiden keskellä olemme usein tilanteessa, jossa esitämme kysymyksiä saamatta vastauksia. Tällöin päällimmäiseksi nousee, uskommeko siihen, että Pyhä Jumala on kaikesta vastakkaiselta näyttävästä huolimatta hyvä ja armollinen, auttaja ja huolehtija. Tämä kysely tekee meistä rukoilijoita.

Rukous hengellisenä tekona

Vaikka luterilaisessa perinteessä ajatellaan, että ihminen ei voi hankkia elämäänsä omilla valinnoilla ja teoilla, jotakin hän voi ja hänen tuleekin tehdä. Rukous on Jumalan Hengen ja ihmisen hengen yhteistyötä.

Rukoukseen voi lähteä levollisella mielellä, sillä Jumala tuntee meidän tarpeemme ilman meidän rukoustammekin. Voi sen sijaan olla niin, että me opimme tuntemaan omat puutteemme ja tarpeemme vasta sitten, kun alamme rukoilla. Rukouksen yksi tarkoitus on, että se valmistaa meitä vastaanottamaan Jumala hyvyyttä. Rukous, Jumalalle valittaminen ja puhuminen, on Lutherin mielestä sitä, että levitämme viittamme helmat voidaksemme ottaa paljon vastaan (Isä Meidän rukouksen selitys, 27).

Lutherin mukaan meitä pitäisi ajaa rukoukseen myös se, että meille on annettu valmis rukous rukoiltavaksi. Isä meidän rukous sisältää ihmisen tarpeet sekä ajallista että iankaikkista elämää silmällä pitäen. Rukous tarvitaan sekä uskoa että rakkautta varten. Luther kirjoittaa: ’Onkin mitä tärkeintä, että emme päästä Jumalaa hetkeksikään rauhaan, vaan huudamme ja rukoilemme, että hän antaisi meille pysyvän ja kasvavan uskon sekä voiman täyttää kymmenen käskyä ja että hän raivaisi tieltämme kaiken, mikä on sitä estämässä’. (Isä meidän rukouksen selitys, 2-3).

Isä meidän -rukouksen selitys sisältää oivan tarinan köyhästä kerjäläisestä ja mahtavasta keisarista. Luther kuvaa tilanteen, jossa rikas keisari käskee köyhää kerjäläistä pyytämään, mitä hän ikinä tahtoisi, jotta keisari voisi täyttää tuon toiveen. Jos kerjäläinen pyytäisi ainoastaan lautasellisen kerjäläiskeittoa, häntä pidettäisiin syystä kelvottomana lurjuksena.

Lutherin mielestä Jumala toivoo kaikkein eniten sitä, että häneltä pyydetään ’paljon ja suuria asioita. Jos häneltä ei pyydetä eikä vaadita mitään, siitä hän vihastuu.’ (Isä meidän rukouksen selitys, 56). Rukouksessakin on kyse ensimmäisestä käskystä, siitä, että Jumala saa olla Jumala. Reformaattori kirjoittaa näin: ’Koska hän on Jumala, hän haluaa myös pitää sen kunnian, että hän voi antaa paljon enemmän ja runsaammin kuin kukaan voi käsittää. Hän on kuin ikuinen ja ehtymätön lähde: mitä enemmän hänestä kumpuaa ja virtaa, sitä enemmän hän itsestään antaa.’ (Isä meidän rukouksen selitys, 56).

Hyvät kuulijat, hanki elämä projektille on olemassa vaihtoehto. Se on rukouksen elämänmuoto. Rukouksessa ilmaisemme syvän riippuvuutemme armollisesta Jumalasta ja huudamme häntä avuksi. Rukouksessa tyydymme ottamaan vastaan tämän elämän ja ikuisen elämän lahjat. Rukouksessa uskomme ja sallimme Jumalan olla Jumalan, Lahjoittajan ja Armahtajan. Rukouksessa täytämme ensimmäisen käskyn ja ylistämme hyväntekijäämme. Rukouksessa luovumme omastamme ja alamme tehdä hyvää kärsivälle lähimmäiselle.

Päätän puheenvuoroni Jeesuksen sanoihin: ”Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.’ (Matt. 6:31-34). Hyvä Jumala teitä kaikkia siunatkoon. Aamen.