Elämän tie

Joh. 20:1-10

TIE YHDISTÄÄ

Hyvät sisaret ja veljet Kristuksessa! Tänään tavataan tervehtiä toisia kristittyjä sanoilla: ”Kristus nousi kuolleista – totisesti nousi!”. Näin voidaan jakaa se yhteinen usko, jolle koko kristinusko rakentui. Hauta oli tyhjä, Kristus oli noussut kuolleista! Tämä tervehdys ei vanhene – se on aivan yhtä totta tänään kuin 2000 vuotta sitten!

Tämän illan teemana on ”Elämän tie”. Tuolta Lapuan suunnasta tullessa on jo monta kuukautta joutunut ajamaan työn alla olevaa tietä pitkin. Suuri tieremontti on odotettu ja kaivattu uudistus tuolla yllättävänkin ruuhkaisella tiellä. Tietyötä on tehty jo monta kuukautta. Tien varrella on häärinyt kymmeniä koneita, kaivureita, dumbbereita, kuorma-autoja, jyriä. Ja työ tulee jatkumaankin vielä monta kuukautta.  Onneksi liikenne on pystynyt pääsääntöisesti kulkemaan keskeytyksettä, joskin paikoin hiljaisemmalla nopeudella työmaan ohitse. Kuitenkin mielessäni hyräilen välillä toiveikkaasti virttä ”Tie valmis on…” (Vk 510). Kun se aikanaan on valmis, matka sujuu paljon joustavammin ja liittymät ovat paljon turvallisempia kuin nyt.

1800-luvulle saakka vesitiet olivat kulkureitteinä maanteitä tärkeämpiä. Tälläkin seudulla Nurmonjoki, Kyrönjoki, Lapuanjoki olivat noita väyliä – ja vähitellen polut, jotka seurailivat näitä uomia. Nuo jokia seuraavat reitit ovat yhä monessa paikassa käytössä maanteinä.

Tienpito oli jo keskiajalla määrätty maanomistajille. Jokainen isäntä siis hoiti maanteitä omilla maillaan miten taisi. Harava ja lapio olivat yleisimmät työvälineet. Vasta 1800-luvun lopulla valtio otti vastuun osasta tienpitoa.

Suomen tieverkko oli kaikilta osiltaan autoliikennekelpoinen ja nykyaikaisella tasolla vasta 1970-luvun alkuun mennessä. Eipä ollut toki tarvetta niin paljon liikkuakaan kuin nykyään. Hallinnon tehtäviin tarvittiin kulkuväyliä, mutta tärkeä merkitys oli myös kirkkopoluilla, esim täällä Tohnin polku johdatti väkeä Pohjankyrön kirkkoon Isoonkyröön. Kirkkoihin vaellettiin pitkiäkin matkoja, tarvittaessa yöpyen matkalla.

TIEN KULKIJAT

Jo alkuseurakunnassa Jeesuksen seuraajia nimitettiin tien kulkijoiksi. Ajattelen, että se kuvaa paitsi päämäärää, mihin Jeesuksen seuraajat ovat matkalla, myös sitä, miten evankeliumi on saa liikkeelle ja on  tarkoitettu leviämään.

He eivät halunneet enää olla juutalaisia eikä heistä tullut Rooman valtakunnan monien eri uskontojen kannattajia. He olivat kristittyjä, siis Kristuksen mukaan nimettyjä. He seurasivat Jeesus Nasaretilaista ja pyrkivät elämässään toteuttamaan sitä, mitä olivat Herraltaan oppineet.

(Apt 19:9 ”Kun muutamat kuitenkin kovettivat sydämensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat Herran tiestä pahaa kaikkien kuullen, Paavali lähti heidän luotaan ja vei opetuslapset mukanaan.” Apt 19:23. ”Noihin aikoihin Efesoksessa syntyi Herran tien johdosta paha mellakka.”)

Herran tie oli se, jota Paavali kumppaneineen julisti. Väillä sanoma aiheutti jännitteitä. Esim. Apostolien teoissa kerrotaan, miten ”Efesoksessa syntyi Herran tien johdosta paha mellakka”. Uusi uskonto eli uusi tie herätti ihmettelyä ja hämmennystä. Uusi tie oli sanoma Nasaretin Jeesuksesta, ristillä kuolleesta ja ylösnousseesta, joka puhdistaa synnistä ja antaa uuden elämän. Herran tie oli erilainen kuin juutalaisten opettama ankaran lain ja jatkuvien uhrien tie tai erilainen kuin kreikkalaisten opettama viisauden tie. Tälle uudelle tielle kelpasi myös heikko, erilainen, mittoja täyttämätön. Jeesus keräsi seuraajikseen hyvin monenlaisia kulkijoita, muiden aliarvioimia ja hylkäämiä.

VANHAN LIITON TIE

Nyt vietämme pääsiäistä, mutta jo adventin viestissä kaikuu tien valmistamisen sanoma: ”Lähtekää, menkää ulos porteista, valmistakaa tie kansalle, valmistakaa, tasoittakaa valtatie, raivatkaa pois kivet, kohottakaan lippu merkiksi kansoille” (Jes 57:14). Siellä kehotettiin aloittamaan suuret tietyöt. Johannes Kastaja oli yksi tienraivaaja, joka valmisti tietä Herralle. Oikeastaan koko vanha liitto ja kaikki vanhan liiton profeetat olivat tien valmistajia, jotka kertoivat tulossa olevasta pelastuksesta.

Herran tiestä puhuttiin myös esimerkiksi psalmeissa (Ps 25:8-10): ”Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo syntisille tien. 9Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä. 10Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa”.

Jeremian ja muiden profeettojen julistuksessa kaikuu myös kehotus valita oikea tie: ”Näin sanoo Herra: —Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan. Näin sanoin, mutta te vastasitte: ”Emme kulje!” (Jes 28:12). Tämä kansan reaktio vahvisti sen, että tarvittiin uusi pelastuksen tie. Vanhan liiton eväät lakeineen ja uhreineen ei riitä. Ohjeet olivat kyllä hyviä, mutta ihmisillä ei ollut voimaa noudattaa niitä.

Vanhassa testamentissa painotetaan paljon viisauden tietä. Esimerkiksi Sananlaskujen kirjassa sanotaan: ”Oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka” (Snl 4:18). Sehän on muuten kuin kuvaus pääsiäisaamusta! Tai näin: ”Käsky on lamppu, opetus on valo, kuri ja kasvatus on elämän tie” (Snl 6:23). Viisauskirjallisuus tarjosi viisautta, kuria ja kuuliaisuutta tien viitoiksi, mutta siihenkään ei ihmisten voimat riittäneet. Mitäs Paavali myöhemmin sanookaan viisaudesta pelastuksen tienä: ”Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi”. (1 Kor 1) Tämä oli se uusi tie.

Vanhan liiton jäljiltä tie Jumalan luokse oli siis poikki. Jo paratiisissa enkeli asetettiin vartioimaan portteja, tie Jumalan luo oli suljettu. Vain jatkuvien uhrien kautta Jumalaa sai lähestyä. Monenlaisia teitä oli aikaisemmin tarjolla, mutta vasta pääsiäinen toi tilalla aivan uuden tien.

UUSI TIE

Sitä kuvaa tapahtuma Jerusalemin temppelissä, sen kaikkein pyhimmässä. Evankeliumissa kerrotaan: ”Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä. Sillä hetkellä temppelin esirippu repesi kahtia, ylhäältä alas asti” (Matt. 27:50-51a).

Pääsiäisen tapahtumien yksi dramaattinen ja keskeinen vaihe oli se, kun temppelin esirippu repesi kahtia. Verhon repeäminen oli konkreettinen, mutta myös vahvasti symbolinen tapahtuma. Kaikkein pyhimmän edessä olevan verhon repeäminen tarkoitti, että tie Jumalan luo on auki kenelle tahansa, joka uskoo Jeesukseen. Pappien syntiuhreja ei enää tarvita, sillä Jeesus itse on Ylimmäinen pappi ja viimeinen ja riittävä uhri.

Jeesuksen aikana Jerusalemin pyhä temppeli oli juutalaisten uskonnollisen elämän keskipiste. Temppelissä uhrattiin eläimiä ja palvottiin Jumalaa Mooseksen lain opettamalla tavalla. Heprealaiskirje kertoo, kuinka esirippu erotti kaikkein pyhimmän, Jumalan maanpäällisen asuinpaikan, muista temppelin toimialueista, jotka oli varattu ihmisten käyttöön (Hepr 9:1-9). Tämä ilmaisi, kuinka synti erottaa ihmisen Jumalasta (Jes. 59:1-2). Vain ylimmäinen pappi saattoi kerran vuodessa mennä väliverhon erottamaan tilaan Jumalan luo Israelin edustajana uhraamaan syntien edestä (2. Moos. 30:10; 3. Moos. 16).

Esirippu oli valtavan kokoinen, arviolta noin 18 metriä korkea. Historioitsija Josefus kertoo myös, kuinka esirippu oli 10 cm paksu ja kuinka vastakkaisiin reunoihin kytketyt hevoset eivät kyenneet repimään sitä kahtia. Lieneekö tuo totta vai legendaa, mutta suuresta verhosta oli kyse. Toisen Mooseksen kirjan mukaan esirippu oli sinisen, purppuran ja punaisen värinen hienokuituinen pellavavaate. Esiripun koko ja paksuus tekevät Jeesuksen ristinkuolemaan liittyvät tapahtumat entistä merkityksellisemmiksi, se kuvaa, miten läpipääsemätön este oli ihmisen ja Jumalan välissä.

Esiripun repeytyminen Jeesuksen kuollessa kuvaa dramaattisesti ennen kaikkea sitä, kuinka hänen uhrinsa ja verenvuodatuksena olivat riittävä sovitus synneille. Se merkitsi, että tie kaikkein pyhimpään on nyt jatkuvasti avoinna kaikille, sekä juutalaisille että pakanakansoille. Jeesuksen kuollessa esiripun repeytyessä Jumala poistui kaikkein pyhimmästä, eikä koskaan enää asu ihmiskäsien rakentamassa temppelissä (Apt. 17:24). Jumala oli saattanut loppuun kanssakäymisensä temppelin ja siihen liittyneen uskonnollisen järjestelmän kanssa.

Siihen viitataan Heprealaiskirjeessä: ”Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon – hänen ruumiinsa – kautta”. (Hepr 10) Tästä on kyse pääsiäisen tapahtumissa. Ylösnousemus on kuin uusi luominen, jotain täysin uutta tuli entisen tilalle.

Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani”. Me voimme sanoa psalmin 139 sanoin: ”Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tiellec” (Ps 139).

JUOSTEN LIIKKEELLE

Hyvät ystävät! Kun on kerrottavana hyvä uutinen, tekee mieli toimia heti. Puhelin käteen ja viesti tai soitto ystävälle!

Raamatussa ei kerrota kovin monista juoksuista, mutta yksi niistä on tämän päivän evankeliumissa. Ensin Magdalan Maria lähtee haudalta juosten kertomaan opetuslapsille viestiä siitä, että hauta onkin tyhjä. Sitten Pietari ja Johannes lähtevät juosten tarkistamaan asian. Johannes on vähän vikkelämpi ja ehtii ensin paikalla. Pietari menee kuitenkin ensi sisälle. Johannes tulee perässä, näkee ja uskoo. Epäilemättä paluumatka majapaikkaan tapahtuu myös aika rivakalla tahdilla.

Tästä lähtee liikkeelle ylösnousemuksen sanoma, sanoma uudesta tiestä, joka on avattu syntisille Jumalan yhteyteen. Mekin saamme olla saman tien kulkijoita ja saman sanoman välittäjiä. Mekin voimme toimia ripeästi, että mahdollisimman moni kuulisi sanoman kuoleman voittajasta ja syntien sovittajasta! Synti, kuolema ja pahan valta on kukistettu! Jeesus kutsuu meitä uudelle tielle!

Siksi me voimme laulaa:
”Toistemme luokse, halleluja! Jeesus nyt näyttää tien avoimen.
Meitä hän kutsuu palvelemaan antaen voiman ja rakkauden.
Tiemme hän tasoittaa vaaralliset, siunaa myös murheet ja pettymykset.
Jeesus on Herra, halleluja, elämän leipä, pelastaja”. (Virsi 942:3)

Matti Salomäki