Saarna Hankasalmella 23.1.2020 / Jämsässä 24.1.2020

Joh. 4:5-26

Elävän veden jano: siitä on kysymys päivän evankeliumissa. Kertomuksessa janolla on samalla kertaa käytännöllinen ja symbolinen merkitys. Käytännöllinen sen vuoksi, että ihminen tarvitsee joka päivä puhdasta vettä elääkseen. Symbolinen sen vuoksi, että nainen oli epäonnistunut elämässään ja läheisimmissä ihmissuhteissaan.

Kohtaaminen kaivolla

Jeesuksen ja naisen kohtaaminen Sykarin kaivolla on puhutteleva kokonaisuus. Jeesus pysähtyi kaivolle, koska hän oli matkan uuvuttama. Nainen puolestaan tuli kaivolle puolen päivän aikaan. Silloin kaupungin muut asukkaat eivät olleet liikkeellä kuumuuden vuoksi. Hän väisteli muita, sillä toiset kaupungin asukkaat eivät hyväksyneet hänen elämäntapaansa. Häpeän tunne erotti hänet muista.

Jeesuksen pyyntö saada vettä selvästikin yllätti naisen. Nainen tunnisti Jeesuksen juutalaiseksi, hän itse oli samarialainen. Nämä kaksi kansaa eivät olleet tekemisissä keskenään. Juutalaiset suhtautuivat samarialaisiin torjuvasti ja väheksyvästi, vaikka nämä noudattivat Mooseksen lakia. Jerusalemin sijasta samarialaiset rukoilivat Jumalaa Garissimin vuorella. Se sijaitsee lähellä Sykarin kaupunkia. Nykyisin samarialaiset ovat Lähi-Idässä oma, hyvin pieni uskonnollinen ryhmittymä.

Pyyntö saada vettä oli osoitus siitä, että toisin kuin muut Jeesus kunnioitti naista. Kertomuksesta käy lisäksi ilmi, että nainen ei selvästikään oivaltanut, kenen kanssa hän keskusteli. Kun vieras sitten alkoi puhua elävästä vedestä, joka poistaa janon, nainen alkoi kuunnella tarkemmin. Hän vastasi aluksi pisteliäästi juutalaisen Jeesuksen toteamuksiin. Lopulta nainen kuitenkin pyysi: ”Herra, anna minulle sitä vettä.”

Elävää vettä täällä

Kirkon tehtävä täällä Hankasalmella/Jämsässä on pitää huoli siitä, että elävä vesi on tarjolla kaikille janoisille. Mitä se tarkoittaa? Mikä on elävää vettä?

Kristillisen uskon mukaan Jumala lähestyy ihmistä erityisellä tavalla, armonvälineiden kautta. Näitä ovat Jumalan sana, kasteen sakramentti ja ehtoollisen lahja. Joukkoon voidaan lukea kuuluvaksi myös rippi, jossa meille julistetaan synninpäästö.

Jumalan sana on kertomus Jeesuksesta, hänen elämästään, teoistaan ja opetuksestaan. Ne on kuvattu Raamatussa. Kaste puolestaan on elämän vesi, koska se liittää meidät Kristukseen ja hänen elämänvaiheisiinsa sekä aikaansaa meissä uskon. Kasteessa tulemme osallisiksi Kristuksen erinomaisuudesta ja pyhyydestä. Samalla meidät liitetään seurakuntaan, jossa voimme kasvaa kristittyinä.

Kolmas armonväline, ehtoollinen, on kristityn vaeltajan matkaravinto. Leivässä ja viinissä otamme vastaan Kristuksen. Saamme elämäämme ja kilvoitukseemme uutta voimaa. On turvallista jatkaa vaellusta, kun Kristus on läsnä ja hänen Pyhä Henkensä ohjaa.

Kaikkea edellä sanottua voimme kutsua eläväksi vedeksi. Jumalan sanan lupaukset, kasteen armo ja ehtoollisen lahjat virvoittavat meitä ja tyydyttävät elämänjanoamme. Armon varassa voimme kohdata myös elämän päättymisen. Kristus lupaa kantaa perille.

Messias ilmaisee itsensä

Palataanpa takaisin Sykarin kaivolla käytyyn keskusteluun. Se sai uuden suunnan, kun nainen oli pyytänyt elävää vettä. Jeesus ei kuitenkaan täyttänyt naisen pyyntöä. Sen sijaan Nasaretilainen ohjasi keskustelun siihen, kuka hän oli.

Keskustelun aikana nainen vähitellen huomasi, ettei Jeesus ollut tavallinen juutalainen. Nasaretin Mestari osoitti tietävänsä naisen elämänvaiheet. Nainen sanoi: ”huomaan, että sinä olet profeetta”. Sitten keskustelu kääntyi juutalaisten ja samarialaisten näkemyseroon, joka koski rukoilemisen paikkaa. Jeesuksen mielestä tämä näkemysero menettää merkityksensä, kun Messias saapuu. Silloin Jumalaa rukoillaan paikasta riippumatta – pääasia on, että rukous kohdistuu Messiaaseen ja että sitä ohjaa Jumalan henki. Nainen myönsi, että hänkin odottaa Messiaan saapumista. Silloin kaikki asiat selviäisivät.

Jeesus haastaa kannannottoon

Kertomus kuvaa Jeesukselle tunnusomaisen toimintatavan. Se toistui, olipa kyse fariseuksista, sairaista, juutalaisten johtajista, samarialaisesta naisesta tai kenestä tahansa Jeesuksen kohdanneesta. Perimmäinen Jeesuksen esittämä kysymys oli sama: kenen te sanotte minun olevan? kuka minä olen?

Sykarin kaivolla Jeesus vastasi kysymykseen omasta puolestaan. Hän tunnusti olevansa Messias: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi”. Näin sanoessaan Jeesus samalla haastoi naista kannanottoon. Mitä nainen ajatteli kuulemastaan?

Lukemani evankeliumi ei sitä kerro. Johannes kuitenkin jatkaa tapahtumien kuvausta. Hänen mukaansa nainen laski vesiruukkunsa maahan ja juoksi kaupunkiin. Jokin oli muuttunut. Hän ei enää hävennyt elämäänsä vaan sanoi kaupunkilaisille: ”Tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?” (Joh. 4:29)

Keskustelun tuloksena naisessa syntyi usko siihen, että Jeesus on maailman Pelastaja, Messias. Nainen myös avoimesti tunnusti uskonsa. Sen seurauksena monet Sykarin asukkaista tulivat Jeesuksen luo ja halusivat kuulla häntä suoraan. Heille kävi samoin: he vakuuttuivat siitä, että Jeesus oli maailman Pelastaja.

Uskon varassa

Tämä usko on kirkon ja seurakunnan elämän perusta. Uskomme, että Jeesus Kristus on samalla kertaa ihminen ja Jumalan Poika, maailman Vapahtaja. Tämän Kristuksen luokse kirkon on ohjattava ihmiset. Tarvitsemme Pelastajaa. Kristuksesta on puhuttava, koska etsimme turvan silloin, kun olemme tehneet virheitä tai kun elämä ankaruudellaan koettelee. Uskomme voi olla arkaa ja heikkoa, mutta aina se on turvautumista ja luottamusta Jumalaan. Se on tietoisuutta siitä, että Pyhä Jumala on meille hyvä ja armollinen Jeesuksen vuoksi.

Sykarin kaivon tapahtumat ovat myös esimerkki siitä, kuinka usko ja Kristuksen kohtaaminen muuttavat elämää ja siihen suhtautumista. Kun Jeesus oli kertonut naiselle tämän elämän kipeimmät asiat ja kuitenkin osoittanut hyväksyvänsä hänet, nainen vapautui taakoistaan. Hän ei enää vältellyt toisia ihmisiä vaan kohtasi heidät epäröimättä ja häpeästä välittämättä. Se oli kokemus armosta.

Rakkauden teot

Tämän armon sanoman välittäjiksi jokainen kristitty kutsuttu, myös täällä Hankasalmella/Jämsässä. Sanoman voi kertoa monella tapaa. Joku sopii julistajaksi, toinen todistaa hiljaa. Kolmas muistuttaa toisille, että Jumala on luvannut auttaa ahdistuksessa, ja lohduttaa kärsivää lähimmäistä. Neljäs on löytänyt paikan seurakunnan vapaaehtoisten joukossa vaikkapa diakonian ja musiikin parissa. Viides rukoilee apua tarvitsevien puolesta ja kantaa esirukouksissaan Jumalan kasvojen eteen seurakunnan työntekijät ja luottamushenkilöt.

Tapoja on monia – sinullekin jokin tehtävä on sopiva. Ota rohkeasti paikkasi, sinua tarvitaan. Aamen.

© Simo Peura