SLEY:n lähettien siunaaminen Virroilla (Simo Peura)

”Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni. Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.” (Ps. 28:6-7)

Rakkaat sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa, hyvät lähetit

Kuluneen vuoden aikana seurakunnissa ympäri maata on pantu uusi vaihde päälle. Olemme kokeneet merkillisiä ilmiöitä. Vastaanottokeskuksiin sijoitetut pakolaiset ovat tulleet kirkkoon sunnuntain jumalanpalvelukseen. Pienen seurakunnan jumalanpalvelusprosentit ovat pompanneet ylös. Parinkymmenen syntyperäisen suomalaisen lisäksi messuun on osallistunut 40-50 maahanmuuttajaa, useimmat heistä muslimeja. Moni seurakunnan työntekijä ja seurakuntalainen on kysynyt: Mitä tehdä tälle Jumalan yllätykselle? Kuinka toimia?

Uudessa tilanteessa seurakunnat ovat osoittaneet notkeutensa. Uusi, outo tilanne on kohdattu luovalla tavalla. Elävän veden on sallittu virrata. Emmekä ole olleet aivan valmistautumattomia. Kymmenen vuoden ajan kirkon lähetystyön rakenteita on uudistettu voimakkaasti. Viime vuoden lopulla lyötiin lukkoon kirkon lähetyksen peruslinjaus tuleviksi vuosiksi. Sen nimenä on ”Yhteinen todistus”. Siihen kirjattu ajattelutapa olisi nyt laitettava täytäntöön. Otan siitä esille kolme näkökulmaa.

Muuttuvassa maailmassa

Ensimmäiseksi on tärkeää huomata, että kirkko tekee lähetystyötä juuri nyt voimakkaasti muuttuvassa maailmassa. Kouriintuntuva esimerkki tästä on pakolaisten tulviminen Eurooppaan. Monet puhuvat yllätyksestä. Tosiasia on kuitenkin, että ekumeeniset kirkolliset järjestöt ovat jo pitkään puhuneet maailman pakolaisongelmasta. Maapallolla on yli 65 milj. pakolaista, jotka etsivät uutta kotia. Monet eri syyt laittavat heidät liikkeelle etsimään elinkelpoista tulevaisuutta. Miljoonat elävät vuodesta toiseen Syyrian ja Libanonin leireillä vailla pysyvää asuntoa, teltoissa.

Maahanmuuton myötä lähetys suuntautuu kaikkialta kaikkialle. Tässä työssä kirkon lähetysjärjestöillä on tärkeä paikka. ”Yhteinen todistus” kiteyttää tehtävän seuraavasti: ”Kirkko ja sen lähetysjärjestöt vievät rohkeasti sanoman lähellä ja kaukana elävien keskuuteen. Ne julistavat evankeliumia ja viestivät siitä monin eri tavoin erityisesti siellä, missä Kristusta ei vielä tunneta. … Kirkon mission kannalta maantieteellisiä ja muita reuna-alueita on kaikkialla.” Myös Suomessa.

Muuttunut tilanne näkyy tässäkin juhlassa. Kenialaissyntyinen Richard Ondicho siunataan lähetystyöhön Suur-Helsingin alueelle. Hänen vastuualueenaan ovat maahanmuuttajat. Helene ja Joona Toivanen puolestaan siunataan lähetystyöhön Viroon, alueelle, josta ateistinen ideologia juuri poisti kristinuskoa 50 vuoden ajan. Enää ei siis ole olemassa maantieteellisesti kristillistä maailmaa ja lähetysalueita. On vain ihmisiä, jotka eivät vielä tunne Kristusta tai eivät enää tunne häntä, ja juuri heidät on kristittyjen nyt tavoitettava.

Ihminen kokonaisvaltaisesti kohdaten

Toinen periaate, jota nykyisessä lähetystyössä korostetaan, on sen kokonaisvaltaisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että koko ihminen tulisi ottaa huomioon. Sen vuoksi hänen hengellisen elämänsä tarpeita ruokitaan evankeliumin sanomalla. Hänen inhimillisen elämän edellytyksensä turvataan puolustamalla oikeudenmukaisuutta, ihmisarvoa ja perusoikeuksia. Niin evankeliumin julistaminen kuin diakonia ovat kumpikin Kristuksen hyvyydestä ja ihmisrakkaudesta todistamista. Näitä kahta ei pidä erottaa toisistaan, mutta ne eivät myöskään voi koskaan korvata toisiaan. Usko tarvitaan Kristus-lahjan omistamiseen. Toiselle hyvää tahtova rakkaus puolestaan tekee julistuksestamme näkyvää todellisuutta. Ilman rakkautta uskosta tulee pelkkää oikeassa olemista – ilman uskoa puolestaan kirkon työstä tulee hyväntekeväisyyttä, jota monet muutkin järjestöt toteuttavat.

Sanoman kokonaisvaltaisuus on siis pidettävä mielessä, kun toimimme pakolaisten keskuudessa. Kuinka kohdata taitavasti ja viisaasti erilaisesta kulttuurista tulevat ja eri uskontoon kuuluvat ja kunnioittaa heitä?

Voi olla, että kirkkona ja sen järjestöinä vasta opettelemme kohtaamisen taitoa ja opimme eniten virheitä tekemällä. Joissakin asioissa meidän tulee olla erityisen tarkkoja. Toimintamme uskottavuuden ja kirkon sanoman vastaanottamisen kannalta on olennaista, että pakolaisten tilannetta ei käytetä millään muotoa hyväksi. Kun meiltä kysytään toivomme perustaa, silloin kerromme armollisesta Jumalasta ja ristin Jeesuksesta. Jos autamme pakolaisia oppimaan suomen kieltä, emme velvoita heitä osallistumaan hengelliseen toimintaan. Olkoon sanoma kirkas ja säilyköön uskomisen vapaus loukkaamattomana. Yhtä tärkeää on sanoa selvästi, että kiinnostus kristinuskoa kohtaan ei auta pakolaista muuttoluvan saamisessa. Vastaanottokeskuksiin menemme niiden asettamissa puitteissa.

Lähetys on seurakunnan tehtävä

Kolmas ”Yhteinen todistus” -asiakirjan olennainen korostus on se, että lähetys on nimenomaisesti seurakunnan työtä. Asiakirjassa todetaan, että lähetys alkaa kotoa ja kotiovelta. Lisäksi meitä muistutetaan siitä, että seurakunnan ja sen jäsenten tehtävänä on edistää lähetystyötä ja osallistua siihen omien mahdollisuuksiensa mukaan. Tähän välineitä ja keinoja tarjoavat myös lähetysjärjestöjen työmuodot. ”Yhteinen todistus” ilmaisee asian näin: ”Seurakunnan missio toteutuu kaikkien työntekijöiden ja seurakuntalaisten yhteisen toiminnan kautta ja yhdessä lähetysjärjestöjen kanssa.”

Kirkkomme voi siis onnistua lähetystehtävän toteuttamisessa vain silloin, kun seurakunnat tuntevat vastuunsa ja elävät kaikessa toiminnassaan kirkon missiota todeksi. Olemme lähetetty kirkko; lähetys on kirkon tapa olla olemassa ja elää maailmassa.

Toivonkin, että te uudet lähetit ja kokeneet matkaan siunattavat rakennatte tietoisesti yhteyksiä paikallisseurakuntiin niin Suomessa kuin lähetyskentällä. Kirkko elää seurakunnissaan. Tästä syystä ne, jotka haluavat tulla kristityiksi, kastetaan aina jonkin paikallisen näkyvän kirkon ja sen seurakunnan jäseneksi, ei yhdenkään järjestön, hengellisen liikkeen tai yhteisön jäseneksi. Tänäänkin kirkoissa ympäri maata on rukoiltu kastettujen puolesta, jotka on liitetty Jumalan armosta ”Kristuksen ja hänen kirkkonsa yhteyteen”.

Hyvät lähetit. Tunnemme kirkkona kiitollisuutta siitä, että niin uudet lähtijät kuin aikanaan matkaan siunatut olette kuulleet kutsun lähetystyöhön ja ottaneet sen vastaan. Tänään kirkko lähettää teidät matkaan ja rukoilee teille voimia, viisautta ja hyvän Jumalan varjelusta. Tänään kirkko myös varustaa teidät tehtäviinne pyytämällä armolliselta Jumalalta Pyhän Hengen läsnäoloa, kumppanuutta ja tukea ja vetoamalla Jumalan sanan lupauksiin.

Päivän psalmin sanat olkoot matkaeväänne: ”Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni. Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.” (Ps. 28:6-7)

Herra Jeesus Kristus on kanssasi. Hän kuulee avunpyyntösi, kun koet vastoinkäymisiä tai kun työ ei suju. Hän on voimasi, kun uuvut ja koet heikkoutta. Hän on suojaava kilpesi, kun pahan voimat ovat kimpussasi tai kun oma epätäydellisyytesi sinua kiusaa. Häneen voit luottaa, hän auttaa. Hän synnyttää sinussa ilon ja avaa sisimpäsi Jumalan ylistykseen. Lähde siis luottavaisin mielin Jumalan armo ja siunaus mukanasi. Aamen.

© Simo Peura