”En jätä teitä orvoiksi”

1. En minä jätä teitä orvoiksi

”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne”. Tämä on suuri lupaus kohta ristillä kuolevalta Herralta. Orvoksi jääminen on kipeä kokemus, tapahtuu se sitten lapsena tai aikuisena. Meillä on tai on ollut vain yksi isä ja yksi äiti. Vanhemman menettäminen muuttaa elämää lopullisesti ja menetys säilyy mielessä koko elämän.

Jeesus lupaa kuitenkin, ettei hän jätä opetuslapsiaan orvoiksi, vaan tulee luoksemme. Olemme kuulleet taas pääsiäisen kertomuksissa, miten Jeesus yllättää opetuslapset milloin missäkin. Hän ei jättänytkään heitä orvoiksi, vaan hän tuli luokse, vielä kuolemankin jälkeen. Sen takia helatorstaina muistelemamme Kristuksen taivaaseenastuminen oli jo toisenlainen eroaminen. Jeesus ei mennyt alas maan alle, vaan ylös pilviin, taivaaseen. Häntä ei tarvinnut surra kuin kuollutta, vaan muistella kuin Isän kotiin palannutta. Ja silloin hän antoi lupauksen, joka toteutui 10 päivää myöhemmin, helluntaina.

Helluntai muistuttaa siitä, ettei kirkko elä omasta voimastaan. Pääsiäiskertomuksissa näimme aran ja vetäytyvän joukon, jossa tapahtui yhtäkkiä suuri muutos. Helluntain jälkeen opetuslapset lähtivät liikkeelle, auttamaan ja julistamaan. He saivat luvatun voiman korkeudesta.

Jeesus puhuu päivän evankeliumissa opetuslapsille ennen kuolemaansa tilanteesta, jossa nämä joutuvat pian kokemaan epävarmuutta, pelkoa ja keskeneräisyyttä. Sama koskee jokaista vihittävää: kukaan ei ole valmis omassa voimassaan. Pappien viime keskiviikkoa tuomiokapitulin istunnon yhteydessä antama pappislupaus ja pappien ja diakonien kohta antamat lupaukset ovat aika vaativia.  Mutta onneksi Jeesus ei sano: ”Selviytykää ja koittakaa pärjätä” vaan: ”Minä annan teille Puolustajan, te saatte voiman, minä tulen luoksenne”.

Jeesus puhuu läheisilleen viimeisiä kertoja ennen poismenoaan. Hän rohkaisee heitä lupauksilla, joilla he tulevat selviytymään tulevista viikoista, kuukausista ja vuosista – ja vuosisadoista. Hän ei pelottele heitä yksin jäämisellä, vaan rohkaisee heitä läsnäolon lupauksillaan. Hän antaa lupauksen Puolustajasta, joka ei ole paikallaan vain jonkin aikaa, vaan ikuisesti. Hän lupaa avun, joka ei vain ole opetuslasten lähellä, vaan on heissä. Vaikka opetuslapset kokevat jäävänsä yksin ja orvoksi, Jeesus lupaa tulla luoksemme. Samaa elämää, jota Jeesus elää ylösnousseena, hän lupaa opetuslapsienkin elävän. Sama läheinen yhteys, joka on Isän ja Pojan välillä, Jeesus lupaa myös opetuslapsilleen: ”te olette minussa ja minä teissä”. Näillä sanoilla Jeesus vakuuttaa opetuslapsilleen läsnäoloaan ja apuaan sittenkin, kun hän ei enää ruumiillisesti ole heidän kanssaan.

Hyvät kristityt, näihin samoihin lupauksiin mekin saamme tarttua ja näiden lupausten varassa te tänään vihittävät saatte lähteä tehtäviinne. Virkaan vihkiminen ei ole ensisijaisesti osoitus osaamisesta vaan kutsusta elää Pyhän Hengen varassa. Teitä ei vihitä tänään täydellisyyden vaan armon ja kutsun varaan.

2. Totuuden Henki pysyy teissä

Hengellinen virka ei ole vain ammatti. Pappi ja diakoni eivät välitä vain tietoa tai palveluja. Kirkon työssä välitetään Kristuksen läsnäoloa. Kun kohtaatte apua tarvitsevia, surevia, iloitsevia, huolestuneita tai kiitollisia, voitte olla siinä hetkessä Kristuksena näille ihmisille, jakamassa surua tai iloa, kuuntelemassa, osoittamassa Jumalan rakkautta ja välittämässä armoa sanoin ja teoin.

Totuuden Henki tekee evankeliumin eläväksi ihmisten sydämissä. Työssä ei ole tärkeintä näkyvä tehokkuus, vaan uskollisuus Kristukselle. Ihminen voi unohtaa saarnan sanatkin, mutta hän muistaa, tuliko kohdatuksi totuudellisesti ja armollisesti.

Pyhä Henki toimii usein hiljaisesti, emme useinkaan näe sitä liekinheittimen lieskoina ja kovana äänenä tai mahtavana menona. Mutta sanaa julistaessa ja sakramentteja jakaessa ja ihmisiä kohdatessa ja rukoillessa heidän kanssaan ja puolestaan saat pyytää, että Pyhä Henki käyttää sinua ja toimii kuten haluaa toimia. Siinä toteutuu Jeesuksen sana: ”Te olette minussa ja minä teissä”.

3. Jos te rakastatte minua

Jeesus sanoo, että Jumalan rakastaminen on hänen käskyjensä noudattamista. Se ei tarkoita kylmää velvollisuutta tarkan sääntöviidakon keskellä. Sillä tavoinhan fariseukset ja kirjanoppineet ymmärsivät uskon toteuttamisen. Ihmisen sydämessä tapahtuvaa muutosta kuvaa hyvin elävästi profeetta Hesekielin sanat: ”Minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen”. Vastaavasti Jeremia julistaa Herran sanana: ”Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra”.

Kristillinen palvelu nousee rakkaudesta Kristukseen, ei ulkoisesta lain noudattamisesta, vaan sydämeen kirjoitetusta laista, rakkauden laista, joka näkee tämän maailman ja lähimmäiset Kristuksen silmin.

Pappis- ja diakonivirka ovat rakkauden virkoja. Näitä virkoja toteutetaan kulkemalla ihmisten rinnalla, kuuntelemalla, lohduttamalla ja myös puhumalla totuudesta ja totuudessa. Kristus löytyy usein haavoittuvien ja haavoittuneiden ihmisten keskeltä. Tämän voitte diakoniatyössä huomata. Ja evankeliumia julistetaan ihmisille, jotka kantavat monenlaisia näkymättömiä taakkoja. Sen voitte erityisesti papit kohdata, kun julistatte vapauttavaa ja anteeksiantavaa sanaa. Siinäkin toteutuu Jeesuksen sana: ”Te olette minussa ja minä teissä”.

4. Helluntain lupaus myös seurakunnalle

Hyvät sanankuulijat! Tämä messu ei ole vain vihittävien juhla. Koko seurakunta elää samojen lupausten varassa. Pyhä Henki kokoaa kirkon, synnyttää uskoa ja pitää yllä toivoa. Lapuan tuomiokirkossa vihittävät eivät lähde työhön yksin, vaan osaksi Kristuksen suurta maailmanlaajuista kirkkoa, jossa Pyhä Henki toimii, ohjaa ja antaa voimia.

Me kaikki voimme tänään kiittää siitä, että Jumalan vuodatti Henkensä ”kaiken lihan ylle”. Uusimmassa käännöksessä tuo Joelin kirjan kohta kuuluu näin: 17”Jumala sanoo: Viimeisinä päivinä vuodatan Henkeäni jokaiseen. Silloin poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuoret näkevät näkyjä ja vanhukset enneunia”. Ja kohta päättyy: ”21Joka silloin kutsuu Herraa avuksi, pelastuu” (Apt 2:17).

Katekismuksessa on tärkeä opetus Pyhän Hengen työstä: ”Ilman eläväksi tekevää Henkeä emme voi uskoa emmekä lähestyä Kristusta. Pakenemme Jumalaa ja käännymme hänestä pois. Pyhä Henki kutsuu meitä ja synnyttää meissä uskon ja uuden elämän. Hän antaa meille Kristuksen kaikkine lahjoineen ja varjelee meidät oikeassa uskossa”.

Pyhä Henki tekee työtään meissä yksilöinä, mutta myös seurakunnassa ja koko maailmanlaajassa kirkossa. Meidän ei tarvitse yrittää uskoa omin voimin eikä lähteä hengelliseen työhön omin voimin, vaan Pyhä Henki antaa uskon, viisauden ja voiman. Siksi voimme tänäänkin pyytää virren 112 sanoin: ”Tule, Pyhä Henki, täytä uskoviesi sydämet ja sytytä heihin rakkautesi liekki”.

Pyydän nyt vihittäviä siirtymään alttarin ääreen!