Saarna pappisvihkimyksessä Lapualla (Simo Peura)

Mk. 16:14-20

Helatorstai oli käännekohta

Kun pilvi vei Jeesuksen pois taivaaseen, aika näytti pysähtyvän. Oppilaat tähyilivät taivaalle ja hämmentyivät; Jeesus lipui pois heidän silmistään. He eivät huomanneet enkelien saapumista. Nämä kuitenkin palauttivat heidät kuin unesta takaisin maan pinnalle ja sanoivat: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle?”

Helatorstaista muodostui oppilaiden elämän käännekohta. Nyt he alkoivat toimia. Kuten Markus kertoo, he ”lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla”. Heillä oli tehtävä; ja ennen kaikkea heillä oli sanoma. Se liittyi siihen, mitä oppilaat olivat todistaneet kuluneiden 40 päivän aikana.

Ylösnousemus – hän elää

Helatorstai, taivaaseen astuminen, on ylösnousemuksen sinetti. Se varmisti ylösnousemuksen aitouden. Edeltävien 40 päivän aikana Jeesus oli ilmestynyt oppilaille lukuisia kertoja. Joka kerta hän teroitti, ettei ollut mikään henkiolento. Epäilevät ja pelokkaat oppilaat näkivät hänen murtavan leipää ja syövän kalaa kuten tekee todellinen ihminen. He koskettivat häntä eikä hän kadonnut. He tunnustelivat hänen haavojaan ja naulan jälkiä hänen ruumiissaan. He tunnistivat tutun ihmisen. Selväksi kävi, että heidän silmiensä edessä oli Jeesus Nasaretilainen, ristiinnaulittu ja kärsinyt, mutta nyt kuitenkin elävä, ei mielen kuvitelma tai harha-aistimus.

Mikä merkitys Jeesuksen taivaaseen astumisella on meille?

Nikean uskontunnustuksessa, jota käytämme tänään, ylösnousemus mainitaan kaksi kertaa. Ensiksi silloin, kun lausumme yhdessä, että hän ”nousi kuolleista kolmantena päivänä”. Tämä on kaiken perusta: se kertoo yksinkertaisin sanoin, että Jeesus on voittanut kuoleman. Toisen kerran ylösnousemus mainitaan, kun sanomme, että odotamme kuolleiden ylösnousemusta.

Jälkimmäisellä kerralla minulla on tapana tehdä ristin merkki. Miksikö? – Sen vuoksi, että tässä kohdassa Jeesuksen saama voitto ulotetaan minun elämääni. Se ei pääty elintoimintojen pysähtymiseen, vaan jatkuu iankaikkisessa elämässä, taivaassa, siellä missä Jeesus jo nyt on. Kerran tulen – niin uskon ja toivon – heräämään kuoleman unesta. Kun katselen silloin itseäni, voin tunnistaa olevani ”minä”, se sama ihminen, jonka elämä alkoi täällä näkyvässä maailmassa ja kesti aikansa. Ja niin voit uskoa sinäkin kohdaltasi. Taivaaseen astuminen viestii, että ristiinnaulitulla ja ylösnousseella Kristuksella on kaikki valta.

Sanoma ja tehtävä

Helatorstain evankeliumi sanoittaa osuvalla tavalla tehtävän, jonka Jeesus antoi oppilailleen. Näin hän sanoi meille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”

Kirkon tehtävä on universaali: se koskee jokaista ihmistä ja ulottuu kaikkialle maailmaan. Sen sisältönä on sanoma Vapahtajasta, joka kuolemallaan on voittanut pahuuden vallat. Tätä viestiä Jeesuksen oppilaat ovat vieneet jo 2000 vuoden ajan. Olemme menneet kaikkialle maailmaan ja kertoneet Jeesuksen elämästä, opetuksista ja teoista. Erilaisia tapoja ja keinoja käyttäen olemme julistaneet ylösnoussutta Kristusta.

Papiksi kirkkoon vaativana aikana

Tänään tähän Jeesuksen ylösnousemuksen todistajien ketjuun liitetään 11 uutta pappia. Tämä on suuri kiitoksen ja ilon aihe. Erityisesti sen vuoksi, että tulette pappisvirkaan vaativana aikana. Kirkko käy parhaillaan läpi suurta murrosta. Kirkosta eroamisten vaikutus alkaa olla karua todellisuutta seurakunnissa. Väestön ikääntyminen ja muutto suurkaupunkeihin vaikeuttavat seurakuntatyötä. Voimavaroja on käytettävissä aiempaa vähemmän. Lisäksi kirkon paikka julkisessa elämässä, kuten kouluissa ja päiväkodeissa tai yhteiskunnan elämässä, kapenee. Kun tilannekuva on tällainen, tarvitaan innostusta, rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta.

Samaan aikaan, kun työn tekemisen tapaa ja keinoja on uudistettava, on pidettävä kiinni kirkon perustehtävästä. ”He lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla”, kirjoittaa evankelista Markus. Toimintaohjeeseen sisältyy kaksi hyvin yksinkertaista neuvoa.

Ensinnä se, että on mentävä ihmisten luo. Nykymaailmassa se tarkoittaa, että on entistä useammin hakeuduttava sinne, missä ihmiset ovat. Niin tekivät myös apostolit. He eivät jatkaneet kristityn elämää omassa turvallisessa joukossaan, vaan menivät epämukavuusalueelle: eri puolille sen ajan tunnettua maailmaa, eri kielten ja kulttuurien pariin. Siellä he toteuttivat tehtäväksiannon toisen puolen: saarnasivat sanomaa Kristuksesta ja hänen ylösnousemuksestaan. Siinä oli kaikki – loppu oli kiinni apostolien kekseliäisyydestä ja luovuudesta. Näitä jalanjälkiä seuraamaan teidätkin lähetetään.

Ihmisessä elää Jumalan kaipaus

Mutta mistä into ja rohkeus työhön aikana, joka on vaativa?

Pappisvirkaa hoitaessanne saatte huomata, että teitä tarvitaan. Tässä maassa on paljon heitä, jotka kaipaavat ja tarvitsevat elämäänsä sanomaa ylösnousseesta Jeesuksesta. Yksi on menettänyt läheisensä kuolemalle ja yrittää selviytyä. Toinen kantaa tunnollaan syyllisyyttä ja kaipaa Jumalan ja lähimmäisen anteeksiantoa. Kolmas etsii elämäänsä tarkoitusta. Neljäs kamppailee sairauden tai jonkun muun elämänvaikeuden kanssa. Viides on vain toivoton. – Tällaisia me olemme, teidän seurakuntalaisenne.

Nämä Kristusta kaipaavat ihmiset meidän tulisi tunnistaa ja huomata. Emme kuitenkaan näe heidän sydämiinsä. Sen vuoksi meidän on rohkeasti ajateltava niin, että joka päivä kohtaamme monta, monta Jumalaa kaipaavaa. Heillä on tarve uskoa elämänsä kysymykset ihmistä suurempiin käsiin. Heidän pitää saada kuulla Vapahtajasta, jotta he jaksaisivat uskoa ja toivoa. He janoavat armoa. Eikö tämä lähtökohta synnytä papissa innon ja rohkeuden perustyön hyvään hoitamiseen. Meitä ja teitä tarvitaan.

Herra toimii

Päivän evankeliumissa on toinenkin kohta, joka kannustaa ja rohkaisee. Markus kertoo sen näin: ”Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan…” (Mark. 16:20) Huomasithan: Herra toimi heidän kanssaan.

Te olette saaneet pappisvirkaa varten teologisen koulutuksen, ja siinä teidän tulee edelleen itseänne harjaannuttaa. Opettelette pappisviran käytännönhoitoa, ja työ opettaa tekijäänsä. Oma vaivannäkö ja viran harjoitus ovat siis tarpeen. Siltikään tässä ei ole kaikki tarvittava.

Olennaisinta on se, että Kristus itse on kanssanne. Se, että ”Herra toimii teidän kanssanne.” Siinä on ilmaistu apostolisen pappisviran idea. Teidät kutsutaan virkaan ja virka annetaan teille seurakunnan tehtävän hoitamiseen. Teistä ei tule viran omistajia vaan sen kantajia. Viralla on siten merkitystä vain silloin, kun siihen kuuluva tehtävä toteutuu. Tätä silmällä pitäen teidät varustetaan viranhoitoa varten. Kätten päällepaneminen ja seurakunnan rukous sekä Pyhän Hengen erityisen lahjan pyytäminen tukevat teitä virassa mutta eivät pelasta teitä. Ne annetaan teille lahjaksi, jotta jaksatte hoitaa uskollisesti Kristuksen virkaa ihmisten keskuudessa.

Kun Jeesus otettiin ylös taivaaseen, Galilean miehet ja naiset olivat hämmennyksissä. Jeesuksen antamat lupaukset kuitenkin täyttyivät. Oppilaat saivat lahjaksi Pyhän Hengen, ja heistä tuli Kristuksen todistajia maan ääriin asti. Herra toimi heidän kanssaan. Tämä lupaus kuuluu erityisellä tavalla teille tänään. Ette lähde työhön omassa voimassa. Herra toimii kansanne. Siitä into ja rohkeus. Aamen.

© Simo Peura