”Hoitavat sanat”

Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 12

Jeesus sanoi:
”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pauutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”

SAARNA ”Hoitavat sanat”

Jokaisesta sanasta on tehtävä tili. Menneenä kesänä huomio on kiinnittynyt poliitikkojen sanoihin. Niihin, joita on puhuttu äskettäin ja niihin, joita on puhuttu tai kirjoitettu jo vuosia sitten. Sanat olivat ehkä jo unohtuneet, mutta sieltä ne nousivat internetin pitkästä muistista esiin. Sanat kertovat ajatuksista ja arvoista. Usein ne ovat myös tilannesidonnaisia. Ne voivat olla osa suurempaa kokonaisuutta tai osa keskustelua, vastausta ajankohtaisiin kysymyksiin. Mutta aina sanat myös kertovat jotain ihmisen sisimmästä. ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu”.  Sanoista joutuu kantamaan vastuun. Tuomiopäivänä kaikki ”turhat” sanat tutkitaan. Jumalan muisti on vielä pidempi kuin internetin.

Aika usein lainataan Raamatun sanaa: ”Älä tuomitse, ettei sinua tuomita”. Puheisiimme tuo soveltuu erityisen hyvin. Sillä niistä emme selviä kukaan puhtain paperein. ”Ajatuksin, sanoin ja teoin olen pyhän tahtosi rikkonut” sanomme synnintunnustuksessa. Miten totta se onkaan! Ajatukset muotoutuvat sanoiksi ja sanat muotoutuvat teoiksi. Jos on tarve muuttaa tekoja, pitää ensin muuttaa sanoja ja ajatuksia. Sieltä, ihmisen sisimmästä, kaikki kumpuaa, hyvä ja paha, sanat ja teot.

”Herra, aseta suulleni vartija, vartioi huulteni ovea” pyydetään psalmissa 141. Sanoilla voi rohkaista ja masentaa, niillä voi kiittää ja kirota. Sananlaskussa todettiin: ”Kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää”. Sanoilla voimme levittää ympärille elämää tai kuolemaa ja lopulta ne ovat puhujalle itsellekin elämäksi tai kuolemaksi. Sillä ”sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi”.

Elämme sanojen maailmassa. Maailmassa, jossa on sanoja ja puhetta ehkä enemmin kuin koskaan. On myös kuin ilmaan heitettyjä sanoja, joiden heittäjä pyrkii vetäytymään vastuusta… Sosiaalisen median kautta heitetyt sanat eivät usein ole niin harkittuja kuin suoraan kasvokkain sanotut sanat. Moni turha sana jäisi ehkä sanomatta, jos sanat tulisi sanoa suoraan kasvoista kasvoihin.  Kuitenkin niilläkin sanoilla on voima rakentaa tai haavoittaa, rohkaista tai masentaa.

Puheitamme ohjaamaan on asetettu erityisesti kahdeksas käsky, joka kuuluu: ”Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi”. Kun viime aikoina on keskusteltu esimerkiksi vihapuheesta, taustalla on ollut puhe, jossa kohdetta uhataan, solvataan, panetellaan tai muuten loukataan rangaistavalla tavalla.  Lievä vihapuhe kylvää epäilystä vastaanottajan mieleen, kun taas täysimittainen halventaa ja mitätöi kohdettaan. Uutta lakia ei kuitenkaan ole säädetty, sillä monien tutkijoiden mukaan nykyinen rikoslaki riittää salliessaan puuttumisen laittomiin uhkauksiin, kunnianloukkauksiin, syrjintään ja vainoon.

Eräässä jumalanpalveluksen rukouksessa pyydetään: ”Säilytä keskuudessamme hyvä tavat ja Jumalan lain kunnioitus”. Vihapuhe ei kuulu hyviin tapoihin eikä se ole Jumalan kymmenen käskyn mukaista eikä rakkauden lain tai kultaisen säännön mukaista toimintaa. Se ei kuulu kristityn suuhun. Paavalin kirjeessä Efesolaisille on ohjeita toisenlaiseen puhumiseen: ”Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi (Ef 4)”.

Sanojen tulvan keskellä koitamme etsiä ja löytää elämän sanoja, hyvän paimenen äänellä lausuttuja sanoja, elämää antavia sanoja. Niitä me kuitenkin kaipaamme ja tarvitsemme.

Suomen Raamattuopisto on ollut hyvien sanojen jakaja jo yli 80 vuoden ajan ja syventymispäivät vielä kauemmin. Evankeliumin sanat eivät tule meistä, vaan hänestä, joka on puhdas myös sisältä. Siksi ne sanat parantavat ja hoitavat ja lohduttavat, ne sanat synnyttävät elämää. Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Jeesuksen sanoista sanottiin, että hänen puheensa olivat täynnä armoa ja totuutta. Kukaan ei ollut ennen puhunut niin kuin hän. Hänen sanansa ”ilmoittivat köyhille hyvän sanoman, julistivat vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästi sorretut vapauteen (Lk 4)”. Näitä hoitavia sanoja on täällä Hengellisen elämän syventymispäivilläkin saatu ammentaa jo yli 90 vuoden ajan. En ole ollut ennen paikan päällä näissä tilaisuuksissa, mutta median kautta on ollut mahdollisuus kuulla hoitavaa sanaa. Siunatkoon Herra kylvötyötänne myös vastedes! Elämän sanoja me tässä maailmassa tarvitsemme.

Tämän pyhäpäivän aiheena on myös: ”Jeesus, parantajamme”. Sairautta on monenlaista. Nytkin kesän aikana on tuntunut, että tämä koko maapallo huokaa tuskiensa alla. Kuivuutta ja tulvaa, metsäpaloa ja ääri-ilmiöitä on riittänyt uutisiin ilta illan jälkeen. Ihminenkään ei voi hyvin. Lasten ja nuorten pahoinvointi on tuonut surullisia uutisia eteemme, monet kokevat yksinäisyyttä, vainoa, sotaa. Eläinlajien määrä on laskussa, hyönteiset ovat vähentyneet, jäät sulavat ja ilmasto lämpenee. Tuntuu, että koko tämä maailma sairastaa.

Paavalin sanoja muokaten voisi huokaista: ”Minä kurja ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman maailmasta”. Maailman tilanne ahdistaa. Mitä voi pieni ihminen tehdä globaalien uhkien edessä. Miltä näyttä tulevaisuus lasten ja nuorten silmin. Mitä tehdä, kun koko maapallo sairastaa.

Kaiken ja monenlaisen sairauden keskellä on hyvä kuulla viesti siitä, että Jeesus on parantajamme. Koska ja miten hän parantaa, on hänen asiansa. Mutta hän on parantaja, jonka puoleen voimme viedä itsemme, kansamme, kirkkomme, luomakunnan, koko tämän maailman. Koska hänen kauttaan ja hänessä on luotu kaikki, myös niiden elämä ja parantuminen on hänen käsissään.

Meille on luvattu, miten kerran kaikki paha on pois. Kuolema, sairaus, kärsimys, sota. On aika, jolloin ”Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut (Ilm 21).” Luomakunnallakin on toivo, ”että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen (Room 8:22).” Jo täällä ollessaan Jeesus paransi ja lohdutti ja lähetti opetuslapsensa tekemään samaa. Täydellisenä tämä kuitenkin voi toteutua vasta sitten, kun paha on lopullisesti lakannut vaikuttamasta luomakunnan elämään.

Nyt tehtävämme on rukoilla ja kulkea  kärsivien rinnalla ja lohduttaa sillä toivolla, joka meillä on Jumalan sanan lupauksissa. Nyt on aika istuttaa omenapuita ja luottaa Jumalan huolenpitoon. ”On koko maailma hänen käsissään”, kuten laulussa sanotaan.

Kirkosta on Lutherista lähtien puhuttu suurena sairaalana, jossa me kaikki olemme potilaita ja Kristus on lääkäri. Näin synnin sairaus koskettaa meitä jokaista, tunnemme sen itse tai emme. Mutta suuressa sairaalassa on ylilääkäri, joka parantaa ennen kaikkea tästä syvimmästä sairaudesta. Sillä ”…hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet (Jes 53).”

Mutta mitä sitten ovat ne sanat, joiden kautta meidät julistetaan vanhurskaaksi, Jumalalle kelvolliseksi? Sanottiinhan evankeliumissa: ”Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.” Jos nuo tuomittavat eli turhat sanat ovat valheellisia, tuomitsevia ja iskeviä sanoja, niin mitä ovatkaan sen vastakohdat?

Sanoilla voimme myös levittää totuutta ja rakkautta. Sanoilla voimme tunnustaa uskoa Jeesukseen. Korinttilaiskirjeessä sanotaan: ”Siksi sanon teille selvästi, että kukaan, joka puhuu Jumalan Hengen valtaamana, ei voi sanoa: »Jeesus on kirottu.» Kukaan ei myöskään voi sanoa: »Jeesus on Herra», muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta (1 Kor 12)”. Ja roomalaisille Paavali sanoi: ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva” (Room 10:9).

Hyvät sanankuulijat! Tänään on aiheena Jeesus, parantajamme ja esillä erityisesti puheemme. ”Mitä sydän on täynnä, siitä suu puhuu”. Tärkeintä on siis saada sydän puhtaaksi. Sitä varten Jeesus Kristus tuli tänne maailmaan, että hän puhdistaisi meidän sydämemme kaikesta synnistä ja vääryydestä. Puhdistettu sydän alkaa kiittää ja ylistää Jumalaa. Kuka voi pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kuka voi pelastaa tämän sairaan maailman? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen tähden!

USKONTUNNUSTUS

Matti Salomäki