Hyvä juhlaväki, dear Sisters and Brothers in Christ!

Tänään on yliopiston juhlapäivä, promootiojuhla. Lähipäiviin sisältyy monenlaista vanhoja perinteitä. Promootiolla on takanaan yli 700 vuoden historia, maassammekin jo yli 300 vuoden perinne. Yksi perinteistä on juhlakulkue yliopistolta tänne kirkkoon. Se kuvastaa yhteenkuuluvuutta ja iloa saavutetuista suorituksista.

Tämän viikon aihe kirkossamme on rukous, ja keväiseen rukoussunnuntaihin liittyy vielä promootiotakin vanhempia perinteitä: Roomassa järjestettiin jo 300-luvulta alkaen rukouskulkueita. Niissä kokoonnuttiin pelloille pyytämään siunausta maan sadolle ja otollisia ilmoja. Tähän perinteeseen liittyen olin itsekin maanantaina siunaamassa kevään kylvöjä pellon reunalla Nurmossa. Jokapäiväinen leipä ei ole itsestäänselvyys. Siksi on hyvä pyytää siunausta niin pellon kasvulle kuin ateriallekin, jota syömme päivittäin. Evankeliumissa Jeesus opettaa opetuslapsiaan rukoilemaan. Siinä hän opettaa myös pyytämään: ”Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme”.

Suomalainen söi vuonna 2022 ruokaleipää runsaat 40 kiloa. Tämä vastaa noin neljää leipäviipaletta päivässä. Kahvileivällä herkutellaan muutama kerta viikossa. Mutta leipä tarkoittaa rukouksessa myös paljon muuta, mikäli kuuntelemme yliopistomies Lutherin selitystä. Hän sanoi leivän tarkoittavan ”kaikkea, mitä ruumiimme ravinnokseen ja muuten välttämättä tarvitsee. Siihen kuuluvat ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen”.

Itse liittäisin Lutherin luetteloon myös koulun ja koulutuksen. Täyttäähän koulutus ihmisen elämästä ison osan, täällä Suomessa useimmiten jo perus- ja ammattikoulutuksen osalta 15-20 vuotta. Koulu tarkoittaa vähävaraisten perheiden lapsille usein myös konkreettisesti leipää, kun kotona ei ole aina ruokaa tarjolla. Sen lisäksi se tarjoaa sitä henkistä ravintoa, jota me jokainen myös tarvitsemme kasvaaksemme ja pystyäksemme aikanaan ansaitsemaan oman ja perheen leivän omalla työllämme. On suuri lahja saada opiskella ja tutkia, luoda uutta tietoa tähän maailmaan ja sen tiedon avulla etsiä ratkaisuja yhteisiin ongelmiimme ja apua ihmisten arkeen ja elämään.

Vanhojen perinteiden ohella yliopiston rooliin kuuluu vahvasti eteenpäin ja uuteen suuntautuminen. Sen olen huomannut täällä myös omakohtaisesti. Nimittäin myös vanhempani, puolisoni, siskoni sekä tyttäreni ovat saaneet nauttia korkeatasoisen opetuksen ja tutkimuksen antimista Jyväskylässä yliopistossa.

We came here to the church in procession. It is an age-old tradition. An even older spring tradition is to walk in procession on the Fifth Sunday of Easter to ask the Almighty for His blessings on the fields and good weather. In the Lord’s Prayer, we ask Him to give us this day our daily bread. According to Luther, bread is not only the physical form of bread itself, but also a manifestation of everything we need to live. This also includes school and study. God is the provider of all that is good.

Tämän kaupungin nimikin viittaa leipään, jonka leipomiseen tarvitaan jyviä. Puhutaan myös tiedonjyvistä. Kun Paavali puhui Ateenan Areiopagilla ympärillä oleville viisauden etsijöille, he ihmettelivät: ”Minkähän tiedonjyvän tuokin luulee noukkineensa”. Muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit ryhtyivät puheisiin hänen kanssaan, ja totesivat sitten: ”Taitaa olla vieraiden jumalien julistajia”, sillä Paavali julisti evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta. Uusi tieto kuitenkin kiinnosti!

Kirkon historiassa tutkimus ja opetus on nähty tärkeänä. Jo apostoli Paavali oli oppinut mies, ja esimerkiksi Euroopassa yliopistotoiminta lähti keskiajalla laajenemaan kirkon tarpeista. Tuolloin yhteiskunta ammattimaistui, ja samalla papiston koulutustarve kasvoi. 1200-luvulle tultaessa lähes puolet kirkon korkeimmista viroista ja yli kolmannes alemmista viroista oli tutkinnon suorittaneiden maistereiden hallussa. Samoin monet sydänkeskiajan huomattavimmat  teologit, kuten Tuomas Akvinolainen ja Robert Grosseteste, olivat keskiaikaisen yliopiston kasvatteja. Ensimmäistä heistä luonnehditaan katolisen kirkon suurimmaksi teologiksi kunnianimellä doctor angelicus (enkelimäinen opettaja) ja jälkimmäistä keskiaikaisen Oxfordin tieteellisen ajattelun ja jopa koko modernin Englannin älyllisen perinteen perustajaksi.

Suomessakin koululaitos lähti liikkeelle kirkon opetustoiminnasta. Vuonna 1640 perustettu Kuninkaallinen Turun Akatemia jatkoi Turun katedraalikoulun ja kymnaasin tehtävää maan korkeimpana opetuslaitoksena. Akatemia järjestettiin eurooppalaisen mallin mukaan. Siinä oli neljä tiedekuntaa: filosofinen, teologinen, oikeustieteellinen ja lääketieteellinen. Opiskelijan oli ensin suoritettava monialaiset perusopinnot filosofisessa tiedekunnassa, minkä jälkeen hän sai erikoistua teologiaan, lakiin tai lääketieteeseen. Suurin osa ylioppilaista valmistui papeiksi, ja akatemian toimintaa säätelikin luterilainen puhdasoppisuus. Paljon on muuttunut, eikä kirkon nykyinen tehtävä ole valvoa tieteenharjoitusta. Sen sijaan edelleen on ilo viettää promootiojuhlaa myös täällä kirkossa, ja yhä kirkkomme esirukouksissa kiitetään tieteestä ja rukoillaan tieteen tehtävissä toimivien puolesta.

Yhteiskunnan kehitykselle on välttämätöntä opetus ja tutkimus. Sodan tai muun mullistuksen jaloissa olevan maan jälleenrakennuksessa koulutuksen käyntiin saaminen on yksi kiireellisimmistä ja tärkeimmistä tehtävistä. Lähetystyössä koulutuksen tukeminen on yksi perusasioista, varsinkin tyttöjen saaminen mukaan koulutukseen. Eikö siis ole syytä ajatella, että myös koulutus on jokapäiväistä leipää, jota voimme Jumalalta pyytää ja josta häntä kiittää!

Ei ole pitkä siitä, kun osalla nuorista ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia lähteä akateemiselle uralla, vaikka halua ja lahjoja olisi ollutkin. Olen tavannut monia iäkkäitä ihmisiä, jotka ovat elämän ehtoolla tuoneet tämän esiin. He ovat miettineet, minkälaiseksi elämä olisikaan muotoutunut, mikäli nuorena olisi ollut mahdollisuus lähteä pidemmälle opin tielle. Nyt tilanne on parempi, taloudelliset seikat ovat harvoin ylitsepääsemättömänä esteenä akateemiselle uralle.

Isä meidän -rukouksessa ihmisen ajalliset ja hengelliset tarpeet yhdistyvät. Tarvitsemme leipää syödäksemme ja muita ajallisia tarpeita, mutta tarvitsemme myös sitä leipää, jota syötyä ei enää tule koskaan nälkä. Siitä Jeesus puhui keskustellessaan juutalaisten kanssa. Hän viittasi omaan sovitustyöhönsä ja ehtoollisen ateriaan. Tarvitsemme kestävät arvot, mutta tarvitsemme myös armoa. Opiskeluelämä on tiivistä jatkuvine suorituksineen ja vaatimuksineen. Samaan aikaan moni käy läpi omia kasvuhaasteitaan, miettii paikkaansa yhteiskunnassa, perustaa perhettä ja kantaa huolta maailmantilanteesta. Siinäkin tilanteessa Vapahtajamme kutsuu luokseen sanoen: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon .” Hänen pöydässään armon leipää ja hyväksyvää rakkautta riittää jokaiselle tarvitsevalle.

In the Lord’s Prayer, the earthly and spiritual needs of humankind are merged. We need bread to eat and for other earthly needs. We also need the bread which, upon eating, we shall never know hunger again. The life of a student is challenging, with its constant work and demands. At the same time, many people are starting families, looking for their place in society and worrying about the state of the world. Here, too, our Saviour beckons us: “Come to me, all of you who are weary and carry heavy burdens, and I will give you rest.” At His table, there is enough merciful bread and accepting love for all those who need it.

Katekismuksessa todetaan, miten kaikki elämän lahjat tulevat Jumalalta, myös ihmisten työn ja toiminnan tuloksena syntyvä hyvä perustuu siihen, että Jumala pitää yllä maailman elämää.

Kirjassa jatketaan: ”Jumalan anteliaisuuteen luottaminen ei ole helppoa. Maailman köyhyys ja hätä saa meidät epäilemään Jumalan hyvyyttä. Leipä ja muu välttämätön puuttuu liian monelta ihmiseltä. Isä meidän -rukous ohjaa meitä toisten tarpeiden huomioon ottamiseen ja kohtuulliseen elämäntapaan. Jumalan hyvyys velvoittaa meidät jakamaan omastamme ja huolehtimaan siitä, että kaikilla on riittävä toimeentulo. Puutteenkin keskellä voimme uskoa, että Jumala on luvannut jatkuvasti pitää huolen meistä ja koko luomakunnasta”.

Myös akateemisen opiskelun tavoitteena on jo yliopistolain pohjalta, että me voisimme palvella omilla lahjoillamme ja hankituilla tiedoilla ja taidoilla isänmaata ja ihmiskuntaa – siis auttaa tätä maailmaa kehittymään parempaan suuntaan, että kaikille riittäisi leipää.

Elämän leivän, ehtoollisen, salaisuus on, ettei se lopu, vaikka sitä jaetaan. Leivän murtaminen on kuva Kristuksesta, joka elämän leipänä antaa itsensä murrettavaksi ja jaettavaksi niin, että siitä riittää kaikille tarvitseville. Vain jaettu leipä rakentaa yhteyttä.

Kiittäen Jumalan huolenpidosta nousemme lausumaan uskontunnustuksen!

Matti Salomäki