”Hyvä osa”

Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 10

Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”

SAARNA ”Hyvä osa”

Viikko sitten olimme kaikki hiippakunnan kirkkoherrat ja talouspäälliköt johtamisen päivillä Jyväskylässä. Iltaohjelmassa siellä vieraili teatterimuusikko, joka kyseli meiltä huolenaiheita. Niitähän yleensä jokaiselta löytyy enemmin tai vähemmin. Ei hänen tarvinnut meiltäkään niitä lypsää, aika helposti niitä nousi esiin. Kun hän oli aikansa kerännyt niitä, hän teki niistä laulun ja lauloi huolemme taivaan tuuliin. Mitä ajattelet, näinkö helppoa on päästä huolista eroon, kertoa ne ja antaa laulaa ne pihalle?

Tuossa työskentelyssä oli viisautta. On hyvä ja tärkeä pukea huolet sanoiksi ja lausua ne ulos, kertoa jollekin luotettavalle ihmiselle tai ainakin Jumalalle. Laulu puolestaan auttaa ilmaisemaan tunteita ja purkamaan ahdistusta ja pahaa oloa. Se on parhaimmillaan kuin rukousta, huolet eivät mene silloin vain taivaan tuuliin, vaan samalla Jumalan korviin. Seurakunta on kautta historian tottunut laulamaan niin ilonsa kuin murheensa laulun sanoin ja sävelin Jumalalle, niin Amerikan puuvillapelloilla kuin Suomen synkissä korvissa.

Tämän päivän aihe on Jumalan huolenpito. Johdantosanoissa rohkaistaan, että ”Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan”. Vuorisaarnassa Jeesus sanoo: ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”

”Älkää murehtiko”, sanoo Jeesus. Eikö tuo ole aika kohtuuton vaatimus tänäkin aikana, kun takana on ennätyskallis talvi sähkön hinnassa ja lähes joka artikkeliin kohdistuva hintojen nousu, kun huolta painaa luonnon tila ja lähellä käytävä sota. Voisi kysyä toisin päin: Eikö olisi vastuutonta olla murehtimatta tästä kaikesta. Miten kaikki selviävät tästä ja minkälaisen maailman me jätämme tuleville polville. Onko Martan toiminta vastuullisempaa kuin Marian toimimattomuus?

Vai olisiko tuolla vanhalla Jeesuksen rohkaisulla – ”älkää siis huolehtiko huomispäivästä” – kuitenkin jotain annettavaa myös meidän aikamme ihmiselle? Eihän maailma Jeesuksen aikaankaan ollut murheeton. Silloinkin oli huolta ravinnosta ja vaatetuksesta ja rauhasta, silloinkin kärsittiin kovista maksuista ja muista murheista. Voisi sanoakin, että tuossa on maailman huolenaiheiden pyhä kolminaisuus: mitä söisimme, mitä joisimme, mitä pukisimme. Jos kaikki noita asioita koskevat mainokset poistettaisiin tiedotusvälineistä, niin tulisi paljon tilaa. Ja niitähän me tarvitsemme jokapäiväiseen elämään. Mutta jos ne täyttävät koko elämän, elämän sisältö jää kuitenkin aika tyhjäksi. Onko mallimme siis Martta vai Maria?

Miksi tuollainen huolehtiminen ei ole kristillisen uskon mukaista? Jos uskomme, että Jumala on luonut meidät, elämämme ja ruumiimme, voimme luottaa, että hän pitää meistä ja tarpeistemme edelleen huolen. Elämä on lahja, jota emme ole itse saaneet aikaan. Esimerkkinä tästä hän kehottaa katselemaan ja miettimään lintuja ja kukkia. Jeesus näytti olevan aikamoinen luonnon ystävä. Nuo meitä laulullaan tai väreillään ihastuttavat luontokappaleetkin ovat Jumalan huolenpidon merkkejä. Se ei tarkoita, etteikö niiden tarvitsisi tehdä mitään ruokansa eteen, mutta Jumala tarjoaa niille tähän mahdollisuuden.

Ei meillä uskovinakaan ole vapautta olla ansaitsematta elantoamme. Paavali totesi: ”Kuka ei töitä tee, ei hänen syömänkään pidä”. Luther kirjoitti: ”Jumala ei tahdo olla tekemissä laiskojen ja ahneiden kanssa, jotka eivät tee eivätkä toimita mitään; he käyttäytyvät ikään kuin heidän pitäisi vain istua ja odottaa, että Jumala tiputtaa paistetun hanhen heidän suuhunsa”.

Jeesuksen vierailu Martan ja Marian ja Lasaruksen luona oli vierailu ystäväperheen luona. Paikalla oli muitakin kuulijoita, ilmeisesti opetuslapsia ja luultavasti myös heidän veljensä Lasarus. Kodissa syntyy jännite siitä, että vanhempi sisarus Martta jää yksin huolehtimaan vieraista sisaren istuessa kuuntelemaan Jeesuksen puhetta. Jeesuksen toiminta yllättää, sillä kun Martta huomauttaa Herraa, että pyytäisi Mariankin töihin, hän ei komennakaan nuorempaa sisarta töihin, vaan antaa tämän rauhassa kuunnella Jeesuksen opetusta. Loukkasikohan tämä Marttaa, joka koitti hoitaa kunniallisesti emännän töitä.

Tämä perhe sai olla monella tavalla Jeesuksen rakkauden ja huolenpidon kohteena ja myös Jeesus sai heiltä tunnustusta. Maria kuunteli Jeesuksen opetusta keskittyneesti. Lasarus sai kokea sen, miten Jeesuksen valta on kuolemaakin suurempi, kun Jeesus herätti hänet kuolleista. Martta ja Maria saivat suuren lohdutuksen suruunsa, kun heidän veljensä palasi takaisin. Martta tunnusti siinä tilanteessa uskonsa. Kun Jeesus sanoi tunnetut sanansa: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole”, hän myös kysyi: ”Uskotko tämän?” Ja Martta vastasi: ”Minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan”. (Joh 11)

Kertomuksen Martta on saanut olla esikuvana myös monille tutulle, jo vuonna 1899 perustetulle Martta-liikkeelle. Mutta Martan ja Marian toimintamalli herättää myös jatkuvasti keskustelua, kun puhutaan lähetystyöstä tai ylipäänsä seurakuntaelämästä. Onko tärkeämpää auttaa ja palvella ja julistaa näin sanoitta vai onko tärkeämpää ja peräti luovuttamatonta sanan julistaminen ja kuuleminen. Välillä näiden välille tuntuu muodostuvan jännite. Parhaillaankin tämä on kansainvälisen lähetystyön keskeisiä kysymyksiä, kun keskustellaan siitä, kuinka paljon painotetaan kehitysyhteistyötä, opettamista, terveydenhoitoa ja muuta aineellista auttamista ja kuinka paljon perinteistä julistukseen painottuvaa työtä. Etiopian Mekane Yesus -kirkossa, jossa sain loppuvuodesta vierailla, tähän asiaan oli yksinkertainen ja havainnollinen ratkaisu. He totesivat, että kirkko on kuin lintu, se ei voi lentää yhdessä siivellä. Toinen siipi on julistus ja toinen palvelu. Tarvitaan siis sekä Marttoja että Marioita.

Mutta Jeesuksen opetus tämän kertomuksen kautta on vielä syvempi. Kuuntelemista, hiljaisuutta evankeliumin äärellä tai jumalanpalvelusta ei voi korvata parhaillakaan teoilla. Pelastukseen on vain yksi tie, pelastajia on vain yksi. Kun on mieletön huoli, ei voi olla oikealla tavalla huoleton mieli. Väärä huolehtiminen kuluttaa voimia eilisen ja huomisen murehtimisella ja syö sen takia voimat myös tästä päivästä.

Seuroissa tarvitaan tarjoilut, kirkkokahvit ovat tulleet monissa kirkoissa laajempaan käyttöön. Syödä täytyy elääkseen ja vieraanvaraisuus on yksi kristillisiäkin hyveitä. Mutta kaiken keskellä on tärkeä muistaa, mikä on tärkeintä ja mikä menee yli kaiken.

Tähän samaan viittasi seppä Högman tuossa lähellä Jyväskylässä, kun ahdistunut nuori, 22-vuotias Ukko-Paavo tuli hänen sielunhoitoonsa ja kuuli ne tunnetut sanat: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen yhden mukana kaikki: Kristuksen sisällinen tunto”.

Usko ja teot kuuluvat yhteen. Mutta ei niin, että teoilla saavutetaan uskon rauha ja ansio, vaan niin, että usko ja sen kautta vastaanotettu Jumalan rakkaus synnyttää halun palvella ja rakastaa. Jumala ei tarvitse tekojamme vaan uskoamme ja luottamustamme. Lähimmäiset tarvitsevat tekojamme. Mutta tekijän ja palvelijankin on tärkeä välillä pysähtyä Maria tavoin Jeesuksen sanan kuuloon.

Hyvät seurakuntalaiset! Tänä viikonloppuna olemme saaneet viettää juhlaviikonloppua täällä Toivakan seurakunnassa. Olemme saaneet tutustua monipuolisesti paikkakuntaan; koululaisiin, kunnan päättäjiin, yrittäjiin, seurakunnan työntekijöihin ja teihin seurakuntalaisiin. Teillä on hyvä, pieni ja toimiva yhteisö täällä. Huolia saattaa aiheuttaa esimerkiksi itsenäisen seurakunnan tulevaisuus väen vähetessä ja seurakunnan tulojen pienetessä. Mutta siitäkään on turha kantaa liikaa huolta, rakenneselvitys tuo varmasti valoa ja ratkaisuvaihtoehtoja tulevaisuuteen.

Teillä on paljon Marttoja ja Martteja täällä, jotka palvelette omilla paikoillanne ihmisiä seurakunnassa ja paikkakunnalla. Että jaksaisitte omissa palvelupaikoissanne, muistakaa välillä ottaa Marian paikka ja istua Jeesuksen jalkojen juureen kuulemaan evankeliumin sanaa, joka vieläkin vapauttaa synnistä ja syyllisyydestä ja lahjoittaa Pyhän Hengen voiman ja rakkauden palvelutyöhön. ”Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois”. Sillä paikalla saa olla lähellä Jeesusta, Jumalan sanan kuulossa ja sanan lupauksiin turvautumassa, jättämässä huolet ja murheet ja kuormat isompiin käsiin.

Hyvä Jumala seurakuntaanne ja teitä kaikkia siunatkoon!

Matti Salomäki