Saarna Kuortaneen kirkossa 27.11.2022

Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 11

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
– Hoosianna!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Siunattu isämme Daavidin valtakunta,
joka nyt tulee!
Hoosianna korkeuksissa!

SAARNA ”Adventti julistaa toivoa, uusi kirkkovuosi on myös uusi armon vuosi”

Hyvät sisaret ja veljet Kristuksessa täällä Kuortaneen seurakunnassa!

On hienoa saada aloittaa alusta. Jättää taakse se, mikä epäonnistui ja aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä. Jotain tällaista on aina adventissa. Siitä alkaa uusi kirkkovuosi. Tuomiosunnuntain synkät sävyt jäävät taakse ja Jeesus tulee luoksemme nöyränä ja vaatimattomana, niin että tuskin huomaamme häntä muusta joukosta erottuvana. Mutta näin häntä uskaltaa lähestyä hänkin, joka kokee itsensä riittämättömäksi ja kelvottomaksi. Adventtina voimme pyytää uuden vuoden armoa. Sitä armoa, jota puutarhan hoitaja pyysi isännältään puulle, joka ei ollut tuottanut hedelmää ja jonka hoitaja sanoi isännälle: ”Anna sen olla vielä yksi vuosi!” Meillä on alkanut taas uusi vuosi, uusi kirkkovuosi, uusi armon vuosi, uusien mahdollisuuksien vuosi!

Olen jo vuosien ajan kiinnittänyt huomiota siihen, miten vastakkaiset on näiden kahden peräkkäisen sunnuntain tunnelmat. Sanomaa tuomiosta ei ole mukavaa kuulla. Ei ole mukava tulla arvioiduksi ja tuomituksi. Kirkolliset sanat tuomiokapituli, tuomiorovasti, tuomiokirkko herättävät nekin epämiellyttäviä kaikuja, vaikka kyseessä onkin käännösvirhe. Toki tuomiokapitulin tehtäviin kuuluu myös valvonta ja toisinaan sanktioiden määrääminen. En tiedä, johtuuko tämän tuomio-teeman pelottavuudesta vai markkinoiden kasvattamisen tarpeesta, että joulunavajaiset pidetään monessa paikassa jo tuomiosunnuntain aikoihin, vaikka paremminhan ne sopisivat adventin viikonloppuun kirkollista kalenteria ja suomalaista jouluajan perinnettä ajatellen.

Tuomiosunnuntain virsissä ja teksteissä kaikuu ajan päättymisen ja Jumalan kaikkivaltiuden ja pyhyyden teemat ja lopullisen tilinteon näkymät. Aikojen lopulla Jumala tulee, kuten uskontunnustuksessakin lausumme, tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Kaiken tämän maailman vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden keskellä toisaalta kaipaamme oikeutta, mutta samalla pelkäämme sitä, koska emme itsekään, kukaan, ole täysin puhtain paperin selvinneet.

Myös adventtiaika puhuu monella tavalla Jeesuksen tulemisesta, mutta sävy on kovin toisenlainen. Ensimmäisen adventin sanomassa tuo suuri kuningas tulee nöyränä ja hiljaisena ja ajoneuvokin on vaatimattomasta päästä. Vastaanottajana ei ole sotilasparaati, vaan lasten ja maan hiljaisten laulava joukko, ainakin sen mielikuvan mukaan, mikä adventtiin liittyy. Varsinaisestihan tämä kertomus kuuluu pääsiäisen yhteyteen ja siinä kerrotaan Jeesuksesta, joka saapuu Jerusalemiin ja tulee kohta tuomituksi ja ristiinnaulituksi. Virressä lauletaan, miten ”suosio satojen ihmisten vaihtuu jo syytökseen”. Adventtina näemme vain suosion, vasta hiljaisella viikolla syytöksen.

Adventin jälkeen alkaa adventtipaasto, jouluun valmistautuminen. Jeesus tulee monella tavalla meitä kohti. Hän tulee joulun sanomassa pienenä lapsena, hän tulee adventin sanomassa nöyränä kuninkaana, hän tulee myös sakramenteissa, kasteessa ja ehtoollisessa ja pyhässä sanassaan. Tuomiosunnuntain evankeliumi muistutti, miten hän tulee yksinäisen, sairaan, kodittoman, vangin hahmossa, jokaisen apua tarvitsevan lähimmäisen hahmossa. Valopylvään teksti ”Jeesus tulee, oletko valmis” ei liity vain viimeiseen tuomioon ja maailmanloppuun, vaan jokaiseen päivään. Näin myös jokainen messu alkaa tilinteolla Jumalan edessä. Synnintunnustuksessa myönnämme aiheen tuomioon. Mutta synninpäästössä kuuluu vapautuksen viesti, toinen on ottanut paikkamme syytetyn ja tuomitun paikalla, meidät on vapautettu siitä!

Adventin evankeliumissa kerrotaan, miten Jeesus lähettää tiedustelijat edeltä ja pyytää heitä noutamaan aasin. Se löytyy aivan kuten Jeesus lupasi. Oliko asiasta sovittu ennakkoon, vain näkyykö tässä jumalallinen ennalta tietäminen, sitä ei tarina kerro. Opetuslapset saivat olla mukana suuressa draamassa, missä tapahtui erikoisia asioita. Mutta kaiken aikaa myös Vanhan testamentin ennustuksen käyvät toteen. Jo siellä oli ennustettu, että

”Katso, kuninkaasi tulee.
Vanhurskas ja voittoisa hän on,
hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,
aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa” (Sak 9).

Hoosianna-huudon taustalla on puolestaan psalmin 118 sanat:

25 ”Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys!

26 ”Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan” (Ps 118).

Hoosianna-huudolla tavattiin juhlia kuningasta. Näin kansa tervehtiessään Jeesusta samalla vahvisti sen, että hän todella oli odotettu ja luvattu Messias ja kuningas, vaikkakin hänen kuninkuutensa ja valtakuntansa oli kovin toisenlainen kuin monet toivoivat.

Tällä samalla laululla me vieläkin täällä Suomessa tapaamme tervehtiä Jeesusta jouluajan alkaessa. Ensimmäinen adventti on yksi suosituimmista kirkkopyhistä ja monet odottavat juuri tuota Hoosianna-hymniä. Sitä ei lauleta juurikaan muina päivinä eikä edes palmusunnuntaina, vaikka silloin on sama kertomus esillä. Hoosianna kuuluu adventtiin ja se tuo siihen jo lapsuudesta tutun tunnelman. Joulu lähestyy, on aika ottaa esiin adventtikynttilät ja piparit ja glögit. Suuri juhla on tulossa.

Toinen kiinteästi adventtiin liittyvä virsi on tänäänkin alussa veisattu virsi 2, ”Avaja porttis, ovesi”. Siinä Messiaan saapuminen liitetään meidän elämäämme ja meidän kaupunkeihimme ja kuntiimme ja omaan sydämeen. On jotenkin hieno ja lohduttava tuo neljässä ensimmäisessä säkeistössä oleva lopetus: ”Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen”.  Se kertoo, että elämme vielä armon aikaa. Vielä ei ole tullut Jeesuksen toisen tulemisen ja tuomion aika, vaan vielä on armon aika. Jeesus lähestyy meitä vieläkin nöyränä ja vaatimattomana. Hän saapuu riittämättömien, kelvottomien, apua tarvitsevien, syntisten luokse kantamaan taakkaamme ja jakamaan kuormaamme. Kun vain osaisimme pyytää apua parhaalta avun lähteeltä ja sanoa sydämestämme: ”Hoosianna, Herra auta, Herra pelasta”.

Tänä viikonloppuna täällä Kuortaneen seurakunnassa huipentuu myös piispantarkastus. Prosessi on ollut käynnissä jo muutaman kuukauden ajan, mutta erityisesti tänä viikonloppuna olemme voineet olla kuulemassa ja katsomassa teitä. On ollut hyviä kohtaamisia, mutta samalla olemme käyneet läpi vaikeitakin asioita. En tiedä, oletteko odottaneet tätä viikonloppua tuomiosunnuntain vain adventin tunnelmissa. Onhan tässä jonkinlainen välitilinpäätöskin kyseessä! Mutta samalla haluamme olla teitä rohkaisemassa ja auttamassa eteenpäin. Aina on uudelleen alkamisen mahdollisuus, kuten nyt alkaa uusi kirkkovuosi. Mutta välillä on tarpeen tehdä korjausliikkeitä, niin seurakunnan elämässä kuin omassakin elämässä. Tähän me haluamme teitä täällä Kuortaneella auttaa ja rohkaista.

Missä on apu ja turva? Olemme joutuneet viime kuukausina ja vuosina kohtaamaan erikoisia ja monille ennestään vieraita ja uusia tilanteita. Korona-pandemia pakotti välttämään kokoontumisia ja Ukrainan ja Venäjän sota tuo huolen oman maamme ja maanosamme turvallisuudesta. Nyt talouden taantuma ja nousevat hinnat ovat tuoneet huolia moneen kotiin ja perheeseen. Monen kohdalla avuntarve ja avunpyyntö on hyvin konkreettinen: miten selvitä seuraavista laskuista ja seuraavista kuukausista? Tässäkin tilanteessa nousee huokaus: ”Hoosianna, Herra auta ja pelasta”.

Adventin sanoma rohkaisee meitä aivan arkipäivän tilanteissa ja tarpeissa kääntymään Jumalan puoleen. Rukous on meille annettu suuri mahdollisuus viedä asioitamme ja murheitamme suuremmille käsivarsille. Niin kuin Jeesus saapui hiljaisena ja vaatimattomana Jerusalemia kohti, niin hän vieläkin on kiinnostunut pienen ihmisen asioista ja tarpeista. Hän tulee sellaisena, että häntä uskaltaa lähestyä, hän tulee hiljaa aasin selässä keinuen, hänellä on aikaa kuulla ja puhua ja hän haluaa ottaa meiltä taakkamme.

Otammeko me hänet vastaan, kuin tuo juhliva kansa vai torjummeko hänet, kuten teki hänen oman uskontonsa päämiehet. Voisimmeko me yhtyä adventtivirren  viimeisen säkeistön sanoihin:

”Käy, Herra Jeesus, luokseni,

Tee sydämeeni majasi.

Se täytä, Jeesus, armolla

Ja asu aina minussa.

Taivaaseen minut johdata,

Luonasi anna riemuita.

Jo kohta Herra saapuukin.

Niin, aamen, Jeesus rakkahin” (Vk 2).

 

Matti Salomäki