”Ihana on virittää ylistyslaulu”

Hyvä juhlaväki!

”Lapualla on ammoisista ajoista ollut kansansoittajia, ja lapualaisen kurkku on päästellyt virttä ja kansanomaista viisua niin kauan kuin lapualaisiakin on ollut. Kuitenkin sen laatuinen musiikkitoiminta, mikä voidaan lukea modernin kulttuuriympäristön tuotteeksi, on jättänyt pitäjään jälkiä varsin myöhään”, todetaan Lapuan historiassa.

Kuorolaulua ei vielä 1700-luvun ja 1800-luvun alkupuolen jumalanpalveluksissa juuri kuultu, vaikkakin yksiäänisiä esilaulujaryhmiä saattoi olla. Varsinaisia kirkkokuoroja alkoi syntyä 1800-luvun lopulla. Vuosisadan vaihteessa niitä oli parissa kymmenessä seurakunnassa ja parikymmentä vuotta myöhemmin jo noin 150:ssä seurakunnassa. Usein innostuksen sytyttäjänä oli adventiksi hoosiannaa laulamaan koottu tilapäinen kuoro tai joku seurakunnan suurempi juhla. Kuoroilla oli myös tärkeä tehtävä jumalanpalvelusveisuun johtamisessa.

1900-luvulla musiikkitoiminta siten jättikin jo paljon jälkiä. Myös Lapuan seurakunnan kirkkokuoro perustettiin vuonna 1923. Kanttori-urkuri Kustaa Kiviniemi ja kauppias Jaakko Ranta astelivat seuroista kotiin päin kuoroajatuksesta innostuneena ja pian olikin siirrytty tuumasta toimeen ja ensimmäisissä harjoituksissa 2.10.1923 oli mukana jo viitisenkymmentä laulajaa. Alkuvaiheessa kuoron esitykset saivat kuitenkin ja ymmärrettävästi kritiikkiä osakseen, kuten todetaan kuoron historiikissa jonkin lapsen kirkkoreissun jälkeen todenneen: ”Oli kauhia olla kirkos, kun kersat krääky ja kuoro lauloo oikein rumasti.” Alku aina hankalaa, sanotaan. Mutta siitä ei kannata lannistua. Harjoitus tekee mestarin lajissa kuin lajissa.

Kuoron toiminnassa  100 vuotta on pitkä aika. Lapuan kirkkokuoron ja myöhemmin Tuomiokirkkoseurakunnan kuoron toimintakauteen mahtuu monenlaisia juhlahetkiä ja traagisiakin vaiheita, sotavuodet, hiippakunnan perustaminen ja siihen liittyen piispojen vihkimykset ja tuomiorovastien virkaanasettamiset, patruunatehtaan räjähdysonnettomuuden siunaustilaisuus ja viimeisten vuosien koronarajoitukset omine haastavine määräyksineen. Kukin aika on tuonut omat haasteensa ja tehtävänsä kuorolaisille ja kuoron johtajille.

Tuomiokirkon kuoroa ovat sadan vuoden aikana johtaneet yli 20 eri johtajaa. Kuoro on säännöllisesti avustamassa pappisvihkimyksissä ja muissa seurakunnan ja hiippakunnan juhlissa ja pitää lisäksi omia konserttejaan. Enää ei ole tarvinnut lasten kotiin palatessaan valittaa, miten ”kuoro lauloo rumasti”, vaan olemme saaneet kuulla varsin korkeatasoista ja sointuvaa musiikkia, kuin enkelten laulua, kuten sopii sanoa tässä Engelin suunnittelemassa kirkossa, jossa enkelit koristavat kuoroparven taustaa urkupillifasadin koristeina.

Kuorolaulun terveellisyydestä on ollut monia artikkeleita viime vuosina. Yhdessä laulaminen muun muassa lisää kognitiivista suorituskykyä ja alentaa fyysistä ja psykologista stressiä, saa verenpaineen alenemaan, pulssin hidastumaan ja lihakset rentoutumaan. Lisäksi kuoroharrastus tarjoaa hyviä ihmissuhteita ja mukavaa yhdessäoloa. Hengellinen kuorotoiminta tuo tähän vielä lisää: kuorolaulu on tapa julistaa evankeliumia ja ylistää Jumalaa ja olla rukouksen Hengessä yhdessä toisten kanssa. Se on tapa palvella omilla armolahjoillaan seurakuntaa.

Jumala on luonut sanansa voimalla kaiken, myös musiikin. Jo ääneen lausumillamme sanoilla on tietty sävelkorkeus ja rytmi. Siitä musiikkikin lähtee. Raamatussa musiikki tulee esiin jo varhain. Kainin jälkeläisestä Jubalista kerrotaan yhtenä musiikin kantaisänä. Israelin kansan pelastuttua Egyptin sotajoukkojen käsistä kansa yhtyi kiitoslauluun Herralle. Kristillisen seurakunnan musiikki rakentui juutalaisen perinteen pohjalle.

Hyvät kuorolaiset ja juhlaväki!

Sataan vuoteen mahtuu myös monenlaista muutosta musiikkikulttuurissa. Sadan vuoden aikana uudenlaiset musiikkityylit ovat saapuneet maahamme ja yhteislaulun tai virsilaulun asema ei ole enää niin vahva kuin aikaisemmin. Musiikki kuuluu tärkeänä osana monen ihmisen elämään edelleenkin, mutta usein se on passiivista kuuntelua tai taustaäänenä kuuluvaa jatkuvaa musiikin virtaa.

Myöskään sitoutuminen jopa vuosikymmeniä kestävään säännölliseen harrastamiseen ei ole enää tavallista. Tämä tuo oman haasteensa kirkkokuorojen toimintaan. Mistä saada uusia laulajia, miten saada ennen kaikkea nuoret innostumaan tästä hienosta harrastuksesta. Täytyy kehittää toimintaa ja etsiä uusia toimintatapoja sekä tarjota mahdollisuus niille, jotka ovat valmiita sitoutumaan vain lyhyemmäksi ajaksi tämän harrastuksen pariin.

Musiikilla on keskeinen rooli seurakunnan toiminnassa ja jumalanpalveluksessa. Se voi olla monelle tekijä, joka saa ylipäänsä lähtemään kirkkoon tai messuun. Musiikki on suuri Jumalan lahja ja tärkeä voimavara myös tänä usein raskaana, huonojen uutisten aikana.

Kiitos teille kuorolaisille ja teille kuoronjohtajille palveluksestanne tässä työssä! Jumalan siunausta ja voimia työhön ja harrastukseen ja palvelutehtävään myös tulevaisuudessa!

Psalmin sanoin: ”Hyvä on Jumalaamme sävelin kiittää, ihanaa on virittää ylistyslaulu” (Ps 147).

Matti Salomäki