Saarna Taulumäen kirkossa reformaation juhlavuoden merkeissä

Mk. 11:1-10

Hoosianna ja ilo

On ilon sunnuntai. Uusi kirkkovuosi käynnistyy joka kerta Hoosiannan veisuulla. Niin nytkin. Samalla muistelemme Jeesuksen viimeistä matkaa Jerusalemiin. Kaupungin ulkopuolella hän nousi aasin selkään ja ratsasti kohti temppeliä. Ihmiset hälisivät. He levittivät vaatteita ja lehvänoksia ja lauloivat hoosiannaa. Se tarkoittaa ’Herra, oi auta’. Mutta mikä on se laajempi kuva, johon ihmisten ilo liittyy?

Jerusalem oli Jeesuksen vastustajien hallussa oleva kaupunki. Siellä valtaa pitivät ylipapit ja Rooman sotilaat. Jerusalemissa Jeesus tultaisiin surmaamaan. Ratsastaessaan kaupunkiin Jeesus tiesi, mihin hän on matkalla.

Väkijoukko sen sijaan ei tunne matkan tarkoitusta. Jotkut saattoivat muistaa profeetta Sakariaan ennustuksen Vanhasta testamentista. Nyt se toteutui heidän silmiensä edessä. Kaivattu Rauhanruhtinas saapui. Hän tuhoaisi miekat ja sotavaunut niin, että ihmisten säälimätön tappaminen loppuisi. Hän toisi mukanaan rauhan ja vapauden. Sen vuoksi ihmiset iloitsivat ja lauloivat: ’Herra, oi auta’. Se tarkoittaa: päästä meidät pahasta.

Reformaation ydin

Tänään iloon on toinenkin aihe. Lapuan hiippakunnassa käynnistyy reformaation juhlavuoden vietto. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Martti Luther naulasi teesit Wittenbergin linnankirkon oveen. Hän oli ammatiltaan yliopiston Raamatun selitysopin professori. Luther halusi saada aikaan keskustelun uskonnonharjoitukseen ja kirkon elämään liittyvistä epäkohdista. Ilo oli kadonnut, kristillisestä elämästä oli tullut raskas taakka.

Lutherin huolena oli syntien anteeksiantamuksen sanoma. Tuon ajan kirkossa ei riittänyt, että tunnusti syntinsä. Lisäksi oli suoritettava hyvitystekoja. Niiltä saattoi vapautua, jos osti omakseen kirkon aarrearkusta pyhien ansioita tai maksoi yksityismessujen toimittamisesta papille. Näin kristillisyyden harjoittaminen kävi kalliiksi, ja mikä pahinta, käytäntö hämärsi Kristuksen teot ja Jumalan armon. Tätä vastaan Luther nousi. Armon piti olla ehdotonta, vapauttaa. Syntyi uskonpuhdistusliike.

Tänään olemme kiitollisia siitä, että reformaatio nosti jälleen etualalle evankeliumin Kristuksesta. Adventtina sen ydin on kuvattu osuvasti. Jeesus ratsasti vihollistensa keskelle Jerusalemiin ja suostui kuolemaan ristillä, koska rakasti ihmistä. Armo on sitä, että omasta syntisyydestä huolimatta ja vailla omia ansioita, saa luottaa Kristukseen ja Jumalan hyvään tahtoon. Armo on iloa ja vapautumista elämän tuhovoimista.

Reformaation ilonaiheita

Reformaation hengellinen sanoma on vaikuttanut syvästi suomalaiseen elämänmuotoon. Sen ansiosta arvostamme tavallista arkista työntekoa, koulutamme nuoria ja kannustamme jokaista ottamaan vastuun omasta elämästä. Työn kautta pysytään kiinni elämässä ja palvellaan läheisiä. Reformaation ansiosta Pohjoismaissa yhteiskuntaa on kehitetty oikeudenmukaiseksi. Luterilainen kristitty voi maksaa veronsa hyvällä mielellä, sillä siten taataan myös heikoimmille elämän perusedellytykset ja tulevaisuuden mahdollisuudet.

Seurakuntien elämässä reformaation vaikutus näkyy hengellisenä tasavertaisuutena. Ei ole olemassa kahdenlaisia kristillisen elämän vaatimuksia. Kaikki pelastuvat saman armon varassa. Kaikilla on kristityn etuoikeus kutsua Jumalaa armolliseksi Isäksi. Kaikkien tehtävä on todistaa uskostaan ja kertoa, mitä hyvää Kristus on minun elämässäni saanut aikaan. Tästä seuraa, että seurakuntalaiset ja seurakunnan palkatut työntekijät toteuttavat kirkon perustehtävää yhdessä. Ja tähän tehtävään tarvitaan sinutkin!

Reformaation menetykset

Suomessa reformaatio toteutui maltillisesti. Kirkkomme jumalanpalveluselämä on yhä edelleen katolisen kirkon kaltaista. Tästä huolimatta reformaatio mursi lännen kristikunnan yhtenäisyyden. Jakautumisen seurauksista kärsivät nyt erityisesti perheet, joissa kuulutaan eri kirkkokuntiin. Myös kristittyjen yhteinen todistus on heikkoa, jos kirkot kinastelevat keskenään. Surullista on, että olemme vieneet näkemyserot lähetystyön kohteisiin eri puolille maailmaa.

On muitakin kristilliseen elämään liittyviä asioita, jotka meiltä luterilaisilta kristityiltä tahtovat unohtua reformaation vaikutuksesta. Luther opetti katekismuksessa, että aamurukouksen ja iltarukouksen yhteydessä kristityn tulee siunata itsensä pyhällä ristinmerkillä. Samoin voisimme tehdä polvistuessamme ehtoollispöytään tai ottaessamme vastaan Herran siunauksen messun päätteeksi. Minua puhuttelee se, minkä olen huomannut katolisista kodeista: perheenjäsenen oman huoneen oven yläpuolella on pieni risti muistuttamassa kristityn elämän perustasta.

Risti on tunnusmerkkimme. Sen tekeminen on helppoa. Toimi näin. Ylhäältä alas ja olkapäältä toiselle. Tule mukaan. Näin se menee: ajatukset sydämen tunteet ja kätten teot. Kaikissa niissä tarkoitus toteutua Jumalan tahto.

Meidän luterilaisten kristittyjen olisi tarkistettava asennettamme myös Marian kohdalla. Hän on kirkkomme opin mukaisesti Jumalan äiti ja synnyttäjä. Hänellä on erityinen asema pyhien joukossa. Luther kirjoitti Marian kunnioittamisesta kirjan, jossa hän nostaa etualalle tämän nöyryyden. Vaikka vierastamme Marian palvontaa, hänen esikuvallisuutensa Jumalan nöyränä palvelijana meidän tulisi muistaa. Kun enkeli ilmoitti Jeesuksen synnyttämisestä, Maria vastasi: ’Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.’ Marian sanat ovat muodostuneet kristityn vastaukseksi, kun Jumala kutsuu häntä tai antaa tehtävän. Niin meidänkin tulee eri elämäntilanteissa sanoa: ”tapahtukoon minulle sinun tahtosi mukaan”.

Luoksemme tulee Jumala

Toivon, että tulevan kirkkovuoden aikana hiippakunnan seurakunnissa perehdytään yhä uudestaan reformaation ydinsanomaan. Luterilainen kristinuskon tulkinta sisältää aarteita, joita vielä heikosti tunnemme. Kirkon työntekijöiden erityinen tehtävä on tuoda näitä uskon aarteita seurakuntalaisten ulottuville.

Adventtisunnuntain evankeliumi kertoo Jumalasta, joka lähestyy meitä hienovaraisesti ja lempeästi. Häntä ei tarvitse pelätä. Hän on maailman Vapahtaja, joka kätkee valtansa ja voimansa vähäiseen. Hänen saattuettaan eivät muodosta sotajoukkojen ylväät rivistöt eivätkä fanfaarien soittajat vaan ihmiset, jotka huutavat: ’Herra auta’. Hän tulee vähäisten, apua tarvitsevien ja syntisten luokse.

Juuri tätä reformaatio halusi teroittaa: Jumala tulee luoksemme. Hän ottaa paikan sydämissämme ja tuo sinne armon. Tänään sinä saat iloita Jumalan hyvyydestä ja armon suomasta vapaudesta. Aamen.

© Simo Peura