Saarna Pietarsaaren suomalaisen seurakunnan 60 -vuotismessussa 18.5.2023 (Matti Salomäki)

Pidä jalat maassa! Näin ohjeistetaan henkilöä, joka on juuri menestynyt kilpailussa tai saanut uuden, tärkeän tehtävän. Ettei menestys nouse päähän, ettei tavallinen elämä ja tavallisten ihmisten tarpeet unohdu, ettei läheiset jää sivuun.

Tänään juhlimme sitä, kun Jeesuksen jalat eivät enää pysyneet maassa. Hänen aikansa täällä oli tullut täyteen ja hän nousi sinne, minne mekin saamme pyrkiä, Isän luokse taivaaseen. Tästä tapahtumasta kertoo kirkkonne alttaritaulun ylimmäinen maalaus, joka on peräisin vanhasta, jo tuhoutuneesta kirkosta. Se jää ehkä usein vähäiselle huomiolle. Katse alttarilla kiinnittyy ristiin, jossa on tiivistettynä uskomme ydin. Mutta uskomme myös taivaaseen astuneeseen ja takaisin palaavaan Jeesukseen Kristukseen, kuten sen yhdessä uskontunnustuksen sanoin tunnustamme.

Mutta Jeesuksen jalat olivat myös syvästi tämän maan mullassa. Hän tuli alas ihmiseksi ja kävi läpi ihmisen osan syntymää, kärsimystä ja kuolemaa myöten. Hän tunsi ihmisten kiusaukset ja tarpeet, hädän ja huolen. Hän ei välttänyt niitä, jotka oli jätetty muiden ulkopuolelle. Hänetkin haudattiin maahan, kallion sisään. Mutta nyt oli aika irrottaa jalat maasta.

Ristiinnaulitsemin jälkeiset viikot olivat erikoista aikaa opetuslapsille. Kaiken surun ja pettymyksen jälkeen alkoi liikkua huhuja siitä, että Jeesus oli ilmestynyt joillekin opetuslapsille. Mihin oikein uskoa, keneen oikein luottaa? Päivien kuluessa yhä useampi opetuslasten joukosta sai kohdata ylösnousseen Jeesuksen. Surun pilvet alkoivat hajota ja ilo ja toivo vallata sydämen. He eivät olleetkaan suuren huijauksen uhreja, vaan Jeesus oli todella noussut kuolleista! He saivat todistaa jotain ainutlaatuista.

Hämmennystä ei helpottanut opetuslasten ja Jeesuksen viimeinen kohtaaminen Jerusalemissa. He saivat nähdä, miten Jeesus otettiin heidän luotaan ylös taivaisiin. Taas he olivat todistamassa ennenkokematonta hetkeä. Mutta nyt hämmennykseen oli kuitenkin tullut mukaan toivo ja ilo: kuolemalla ei ollutkaan viimeistä sanaa. Jeesus eli! Hän oli pois, mutta ei kuoleman takia, vaan noustuaan ylös Isän luokse. Siellä hän nytkin lupauksensa mukaan elää ja rukoilee ja on samalla läsnä elävän seurakunnan keskellä Henkensä ja sanansa kautta.

Opetuslasten piti odottaa vielä kymmenen päivää, ennen kuin toteutui Jeesuksen viimeinen lupaus, Pyhän Hengen vuodattaminen. Sen jälkeen opetuslapset lähtivät rohkeasti toteuttamaan heille annettua tehtävää uudessa voimassa, Pyhän Hengen voimassa. Ja edelleen me saamme jatkaa tätä työtä samalla käskyllä, valtuutuksella ja voimalla.  ”Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen”.

Hyvät seurakuntalaiset! Täällä Pietarsaaressakin tätä Jeesuksen antamaa tehtävää on toteutettu jo vuosisatojen ajan. Koko nykyinen Pohjanmaa oli 1200-luvulla jaettu kahteen kirkkopitäjään, Mustasaareen ja Pedersöreen. Alueen halki kulki myös vanha kauppatie Pohjois-Ruotsista Hämeeseen. Pietarsaari on perinteisesti ollut laivanrakennus- ja merenkulkukaupunki, 1700-luvun jälkipuolella jopa Suomen suurin laivojen tuottaja.

Kaupunkina historia ulottuu aina vuoteen 1652 ja oma kirkkokin valmistui jo saman vuosisadan lopulla (1691). Tuo kirkko tuhoutui isonvihan aikana, mutta nyt saamme juhlia seurakuntaa tässä 1731 valmistuneessa kirkossa, joka on vanhimpia ristikirkkoja Suomessa.

Tämän juhlapäivän juuret ulottuvat vuoteen 1963, jolloin seurakunta jakautui suomalaiseen ja ruotsalaiseen seurakuntaan, jotka liittyivät myöhemmin (1977) seurakuntayhtymään. Jo 60 vuoden ajan Pietarsaaren suomalainen seurakunta on saanut palvella ennen kaikkea täällä asuvia suomenkielisiä asukkaita sanan ja sakramenttien, julistuksen ja palvelun kautta. Jo 40 vuoden ajan on Merilän toimintakeskus on palvellut seurakuntaa erilaisissa tapahtumissa.

Tänään on aika kiittää nykyisiä ja entisiä työntekijöitä ja luottamushenkilöitä ja seurakuntalaisia. Olette olleet palvelutyössä, rakentamassa Kristuksen ruumista kukin lahjoillanne – eli toteuttamassa taivaaseen astuneen Kristuksen antamaa tehtävää. Nyt meidän tehtävämme on kulkea jalat maassa, jakaa ihmisten iloja ja suruja, kantaa niiden taakkoja, joilla on liikaa itsellä kannettavaa. Samalla voimme kertoa toivosta ja siitä ajasta, kun meidän jalkamme saavat vapautua tämän ajan kahleista. ”Jalat maassa” toteutuu juuri sen arkisen toiminnan kautta, jota te täällä toteutatte: ikonimaalaus, iltapäiväkerho, miesten sauna- ja raamattupiiri, pikkupuuharit, kirkkokuoro, naisten sauna- ja raamattupiiri, Jehiel laulu- ja musiikkiryhmä, perhekerho ja muskari. Nämä näkyivät päällimmäisenä kotisivuillanne ja lisäksi on kaikki muu seurakuntaelämä, jumalanpalvelukset ja toimitukset mukaan lukien. Näin seurakunta elää ja toimii – ihmisten keskellä, arjen keskellä, jalat maassa, mutta sydän auki kohti taivasta!

Päivän evankeliumi kertoo Jeesuksen jäähyväisrukouksen sanomaa. Siinä painottuu kolme asiaa: yhteys, Jumalan tunteminen ja rakkaus. Jeesus haluaa, että myös hänen poismenonsa jälkeen meillä olisi keskinäinen yhteys sekä yhteys Vapahtajaan ja Taivaallisen Isäämme. Tämä on yhteyttä erilaisten välillä, yhteyden luo yhteinen usko ylösnousseeseen Vapahtajaan.

Toiseksi Jeesus haluaa, että me tuntisimme hänet ja Taivaallisen Isän ja että voisimme kasvaa ja syventyä tässä tuntemisessa. Tähän meitä auttaa Jumalan sanan tutkiminen, sillä sen kautta hän ilmoittaa itsensä.

Kolmanneksi Jeesus rukoilee, että meissä pysyisi sama rakkaus, joka oli Isän ja Pojan välillä. Rakkaus etsii lähimmäisen parasta ja rakkaus etsii Jumalan tahdon toteutumista.

Paavali kuvaa kirjeessä Efesolaisille hienosti Kristuksen tietä alas tämän maan askeliin ja ylös taivaan kirkkauteen:  ”- Hän nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille.
Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin? Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan”.

Ei ole siis mitään paikkaa, missä Kristuksen läsnäolo ei olisi tavoitettavissa. Kukaan ei ole niin alhaalla, ettei siellä Kristuksen rakkaus ja apu olisi löydettävissä. Kukaan ei pääse niin ylös, ettei sielläkin olisi Kristus. Psalmin 139 sanoin: ”Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä. Vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.”

Taivaaseen astumisen päivä muistuttaa myös siitä, että Kristus on tulossa takaisin. Kun aika on täyttynyt, hän palaa takaisin ja ottaa täyden hallintavallan myös täällä maan päällä. Sitä hetkeä odottaessa saamme edelleen jatkaa Jeesuksen antaman tehtävän toteuttamista: viedä evankeliumia sanoin ja teoin lähellä ja aina maan ääriin saakka. Siunatkoon hyvä Jumala teidän työtänne täällä Pietarsaaren seurakunnassa! Eläkää jalat maassa ja sydän taivaassa kulkien päivä päivältä kohti lopullista päämäärää!

Tunnustamme yhteisen kristillisen uskon Nikean uskontunnustuksen sanoin!

Matti Salomäki