Jouluaaton hartaus Vaasan kirkossa 24.12.2022

Luuk. 2:1–14

Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 2

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:  – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Saarna ”Jeesuksen seimi muistuttaa meitä olemisen ensisijaisuudesta, vasta sitten tulee tekeminen”

Hyvää jouluaattoa Vaasaan seurakuntaan!

On ilo olla mukana jouluaaton hartaudessa juuri tässä kirkossa, jossa alttaritaulussa on kuvattuna jouluevankeliumin tapahtuma. Se on tämän suuren juhlan kuvaus, jota vietämme tänään ja huomenna ja itse asiassa loppiaiseen asti. Joulun teemaa ei taida löytyä yhdestäkään toisesta tämän hiippakunnan kirkosta. Tosin tuomiokirkossa teema on näkyvillä edellisen kirkon alttaritaulussa, joka löytyy sakastin yläkerrassa olevasta toimituskappelista.

Meidän kirkoissamme on useimmiten alttaritauluna kuvaus ristin tapahtumista. Usein todetaan, että ortodoksinen kirkko on pääsiäisen ja ylösnousemuksen kirkko, luterilainen kirkko kärsimyksen kirkko ja katolinen kirkko joulun kirkko. Ehkä siinä on jotain perää. Korostuuhan meillä Jeesuksen ristin työn merkitys muita enemmin. Jouluyön messu televisioidaan perinteisesti katolisesta kirkosta ja pääsiäisyön messu ortodoksisesta kirkosta. Katolinen kirkko on hyvin tunnettu Marian, Jeesuksen äidin esillä pitämisestä ja usein Jeesus-lapsi on Marian sylissä.

Joulu on kuitenkin luterilaisessa kirkossakin ehdottomasti suosituin juhlapyhä. Joulun sanomaa on vaikeaa olla kenenkään kohtaamatta adventtiaikanakaan, kun joululaulut kaikuvat ja monin tavoin aivan joulun alkuperäinen sanomakin ylittää uutiskynnyksen ja tavallisen tavaratalomusiikin korvaa hengelliset joululaulut. Valot julistavat nekin joulun valon sanomaa, kuuset muistuttavat ikuisen elämän toivosta ja värikkäät koristeet itämaantietäjien lahjoista. Näin joulun sanoma tulee yhä lähelle meitä, aivan käden tai sydämen ulottuville.

Tutussa jouluevankeliumissa itseäni puhuttelee tänä jouluna erityisesti kolmas eli viimeinen kappale. Tuo paimenten väsyttävä valvominen pimeässä yössä ja sinne yhtäkkiä ilmestyvä kirkas valo tuo mieleen tämän ajan, jota olemme eläneet viimeisetkin kuukaudet. Pimeyttä on tuonut synkän syksyn lisäksi tapahtumat maailmalla, Euroopassa ja Suomessa. Koronasta on vähitellen tullut osa tavallisia flunssatauteja, mutta ei sekään koettelemus ole vielä ohitse. Sota Ukrainassa on vienyt huomion helmikuun lopusta lähtien ja tuonut turvallisuushuolia meille suomalaisillekin. Sodan seurauksena elämme nyt hintojen nousun keskellä ja monen elämään on tullut huoli jokapäiväisestä selviytymisestä laskujen ja muiden menojen kanssa. Arvioidaan, että kolmisen prosenttia suomalaisista elää köyhyysrajan alapuolella siitä huolimatta, että he käyvät palkkatyössä tai saavat yrittäjätuloja. Kun jo muutenkin selviytymisen rajoilla elävään perheeseen tulee työttömyyttä, sairautta tai ero, tilanne muuttuu nopeasti huonommaksi. Myös yksin elävät ovat haavoittuvammassa asemassa. Lähes 120 000 lasta kasvaa ja elää maassamme köyhässä perheessä. Suomessa on noin 700 000 henkilöä, joiden kuukausitulot jäävät alle köyhyysrajan. Määrä on kaksinkertaistunut 20 vuoden aikana ja köyhyys on myös kroonistunut. Köyhyys on myös tänä vuonna lisääntynyt.

Tuo alttaritaulun kuva välittää vahvan viestin juuri puutteessa ja köyhyydessä eläville: Jumala ei tullut tänne maailmaan keskelle kunniaa ja loistoa, vaan alas maan hiljaisten ja köyhien keskelle. Sitä kuvaa kuninkaan lapsen leposija: eläinten syöttöastia olkineen. Myös kuningasta palvovat paimenet olivat köyhiä ja halveksittuja tuon ajan yhteiskunnassa. He eivät voineet esimerkiksi elää juutalaisten säännösten mukaan ja viettää sapattia työnsä takia. Mutta juuri he olivat arvollisia toimimaan ensimmäisinä taivaallisen sanoman vastaanottajina ja kuninkaan kumartajina. Kun Jeesus sitten aloitti julkisen toiminnan, hän julisti hyvää sanomaa juuri köyhille: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta” (Lk 4:18-19).

Luther kuvaa Enkeli taivaan -virressä seimeä ja kapaloita merkkeinä Jumalan armosta kasteen ja ehtoollisen rinnalla. Enkeli kehottaa katsomaan niihin, ja niiden kautta tullaan tuntemaan Jumalan Pojan hyvyys. Saksankielisessä versiossa virressä kuvataan lasta kauniiksi. Eero Huovinen tulkitsee, että kauneus ei ole lapsen kauneutta, vaan Jumalan läsnäolon kauneutta. Luonnollisilla silmillä lapsi on vähäpätöinen, mutta uskon silmillä nähtynä kaunis. Jumalan kauneus kätkeytyy mitättömään. Ei ole myöskään niin, että ihmisen pitäisi tulla ensin kauniiksi, jotta Jumala olisi hänelle mieluinen. On päinvastoin niin, että Jumala tulee pienen ja olemattoman luo ja tekee hänet armollaan iloiseksi, onnelliseksi ja kauniiksi.

Enkeli taivaan -virttä selittäessään Huovinen myös toteaa, miten virressä mainittu kuiva tai karkea ruoho ovat arkisen elämän merkkejä, mutta myös katovaisuuden vertauskuvia vastakohtana Jumalan sanan pysyvyydelle, kuten Jesajan kirjassa todetaan: ”Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti” (Jes 40).

Vielä hän nostaa esille vuoteen, joka on se paikka, jossa ihminen viettää eniten aikaansa. Seimivuode ilmaisee sen, että Jumalan Poika on tullut tähän maailmaan olemaan, ei vain käymään tai pistäytymään. Vuode on läsnäolon ja paikallaan olemisen vertauskuva. Hän puhuukin Enkeli taivaan -virrestä olemisvirtenä. Taivaan Kuninkaan asettuminen seimivuoteeseen opettaa, että elämässä oleminen on perustavampaa kuin tekeminen. Jos elämä on kiinni tekemisestä, armolle ei ole tilaa. Mutta se, joka on lapsen kaltainen ja malttaa vain olla, saa armon.

Näin saamme olla seimen ääressä oppimassa lapselta, kuten Jeesus sanoi aikuisena opettaessaan: ”Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta, joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa vastaan kuin lapsi, ei pääse sinne”. Lapsi opettaa olemista meille suoritusten keskellä painaville aikuisille. Ystäviensä Martan ja Marian kanssa vieraillessaan Martta touhusi monenlaista, mutta Maria asettui Jeesuksen viereen kuuntelemaan häntä. Jeesus sanoi, että Maria on valinnut hyvän osan.

Tämän kirkon kolme alttarikuvaa julistavat meille, miten Jumala antaa itsensä meille lapsessa, miten hän antaa itsensä meille ehtoollisen leivässä ja viinissä ja miten hän antaa itsensä meille omassa ruumiissaan, jonka hän antoi ristiinnaulittavaksi ja haudattavaksi. Paimenten tavoin mekin voimme kumartua Jeesuksen seimen eteen alttarikaiteen ääreen ottamaan vastaan tuon lahjan, joka tuo elämään valon ja pelastuksen. Jos oikein näemme itsemme Jumalan pyhyyden valossa, mekin olemme vain köyhiä ansiottomia kerjäläisiä, jotka emme pysty täyttämään Jumalan lain vaatimuksia, mutta jotka silti saamme kumartua hänen eteensä ottamaan vastaan lahjan ilmaiseksi, armosta.

Laulussa sanotaan: ”Joulun suuri salaisuus ei sammu milloinkaan. Silloin aikaa ikuisuus näin leikkaa valollaan. Silloin kaikkein köyhinkin saa lahjan omistaa. Riemulaulu enkelin tuo toivon sanomaa”.

Hyvät joulun juhlijat täällä Vaasan kirkossa ja radion ja television ääressä! Evankeliumi ei ole vain historian kerrontaa, vaan Vapahtajamme Jeesus tulee samalla tavalla yhä uudelleen luoksemme joulun ja evankeliumin sanomassa ja hänellä on antaa meille samat lahjat kuin ensimmäisille todistajille. Hänellä on hyvä sanoma köyhille, ansiottomille, meille jokaiselle. Hänellä on anteeksiantamuksen ja toivon sanoma meille. Tässä hyväksynnässä me saamme olla.

Olemista seuraa tekeminen: Jeesuksen esimerkkiä ja opetuksia noudattaen seurakunnat ovat tämänkin joulun alla jakaneet satojatuhansia ruokakasseja ja -avustuksia puutteessa eläville kansalaisille. Tähän hyvän jakamiseen me voimme osallistua antamillamme joululahjoilla ja osallistumalla kolehtiin. Näin seimeltä loistava hyvä jatkaa leviämistään. Jumala on hyvä! Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa ja maan päällä rauha ihmisillä, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!

Siunattua Vapahtajan syntymäjuhlaa!

Matti Salomäki