Saarna Keski-Suomen kansanlähetyksen 50-vuotisjuhlassa Vaajakoskella

Luuk. 7:11-16

Kansanlähetys ja kirkko

Kansanlähetyksellä on takanaan Keski-Suomessa värikkäät 50 vuotta. On onnittelujen ja kiitosten aika. Puolessa vuosisadassa Kansanlähetys on muuttunut kirkkoa arvostelevasta herätysliikkeestä kirkon toimintaa tukevaksi voimaksi. Toki edelleen on olemassa keskustelua ja huolta herättävä aiheita, jotka murehduttavat liikkeen kannattajia. Tätäkin useammin herätysliikkeen jäsenet ovat löytäneet paikkansa seurakuntien toiminnassa. Niin on täällä Keski-Suomessakin. Kansanlähetyksen väki on mukana luottamushenkilöinä kirkon hallinnon kaikilla tasoilla ja seurakunnissa vapaaehtoisina vastuunkantajina.

Kansanlähetys on ollut alusta alkaen tarkka siitä, että se ei ota haltuunsa sakramentteja. Niiden hoitaminen kuuluu kirkon ja seurakuntien tehtäviin. Pappisvirkaa on arvosteltu. Samalla on ajateltu, että siihen tullaan kirkon kutsusta ja sen määrittelemällä tavalla. Liike on siis pysynyt uskollisena kirkolle. Kokeneiden kristittyjen näkemystä, että kirkossa pysytään niin kauan kun siellä luetaan 10 käskyä, Isä meidän ja uskontunnustus, on noudatettu.

Kansaa evankelioimaan

Kansanlähetyksen työnäkynä on ollut evankelioida kansa evankelioimaan kansaa. Liike korostaa Raamatun arvovaltaa ja asemaa kirkon päätöksenteossa ja kristittyjen elämässä. Raamatun tulee olla rakas ja evankeliumin kuulua kaikille. Alusta alkaen liike on innostunut lähetystyöstä. Se on suuntautunut sekä kauas ulkomaille että samaan aikaan niihin suomalaisiin, jotka ovat vieraantuneet kirkosta. Liike on tänä päivänä monen kristityn hengellinen koti, josta he saavat ravintoa kristilliseen kilvoitteluun ja joka pyrkii varustamaan jäseniään evankeliumin asialle.

Jos on Kansanlähetys muuttunut, niin on kirkkokin. Olemme viime vuosina korostaneet uudella tavalla jäsenyyden merkitystä. Jokainen kirkon jäsen on meille arvokas. Häntä haluamme hoitaa hengellisesti. Hänelle haluamme olla turvapaikka, kun synti kiusaa tai elämän ankaruus koettelee. Hänelle haluamme tarjota oman vastuunkantajan paikan omassa seurakunnassa.

Tällaiseen kirkkokäsitykseen Kansanlähetyksen toiminta-ajatus sopii 50 vuotta liikkeen perustamisen jälkeen enemmän kuin hyvin. Kirkolla on tulevaisuus, jos seurakuntalaiset ottavat sen omakseen ja asettuvat kirkon työntekijöiden rinnalle ja tueksi. Kirkolla on tulevaisuus, jos seurakunta perustehtävänsä mukaisesti kertoo evankeliumin Kristuksesta kaikille tässä maassa asuville.

Tänään onkin hyvä kysyä, miten meidän tulisi tehtävämme hoitaa? Tätä voisimme nyt yhdessä pohtia hetken ajan juhlapäivän evankeliumin avulla.

Jeesus tunnisti ihmisen hädän

Tämän juhlapäivän evankeliumi kertoo Nainin kaupungissa asuvasta naisesta. Hän oli kokenut elämässään useita menetyksiä. Nainen oli jäänyt leskeksi ja yksin kasvattanut ainoan lapsensa. Nyt poika oli kuollut. Menetys oli inhimillisesti katsoen suuri. Kysymys oli sekä läheisen perheenjäsenen että vanhuuden turvan menettämisestä. Nyt poikaa oltiin saattamassa hautaan.

Luukkaan kertomuksesta voimme huomata, että Jeesus tuli ikään kuin ulkopuolisena paikalle. Sen enempää äiti kuin kaupungin väkikään eivät kääntyneet hänen puoleensa ja pyytäneet häntä auttamaan. Vaikka Nainissa Jeesusta ei tunnistettu auttajaksi ja parantajaksi, avuntarve oli kuitenkin todellinen.

Kirkon lähetystehtävän kannalta on olennaista, kuinka luemme kohtaamiamme ihmisiä. Toisinaan kysyn, näemmekö ja tunnistammeko ihmisten monenlaisen hädän riittävän hyvin? Leskiäidin kohdalla hätä oli ilmeinen. Aina näin ei kuitenkaan ole. Kirkon työssä emme saisi koskaan aliarvioida ihmisen avuntarvetta, on se sitten kätkettyä tai näkyvää. Tämä elämä on haurasta ja uhanalaista. Joudumme kamppailemaan monenlaisten kysymysten kanssa elämän matkalla. Kaipaamme turvaa ja anteeksiantamusta. Rakkauden vaatimuksen täyttäminen jää meiltä keskeneräiseksi. Tämä meidän on pidettävä tarkoin mielessämme, kun kohtaamme ihmisiä.

Myötätunnon voima

Toinen seikka, jonka Luukas tahtoo meidän huomaavan, on myötätunto. Jeesus tunnisti naisen surun. Luukas sanoo tämän pysähdyttävästi: ”Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi, ja hän sanoi: Älä itke.”

Kirkon lähetystehtävän hoitamisessa tarvitaan sittenkin enemmän myötätuntoa kuin sanavalmiutta. Enemmän rinnalle asettumisen taitoa kuin totuuden tietämistä. Enemmän laupeutta kuin lain saarnaa. Jeesus on tästä esimerkki. Hän näytti meille suuntaa, kun antoi naisen hädän käydä sydämelleen. Hän oli valmis jakamaan menetyksen tuoman tuskan. Hän myötäeli naisen kipua ja ilmaisi sen muutamalla yksinkertaisella ja lempeällä sanalla: ”älä itke”.

Kunpa meilläkin olisi tuollainen myötäelämisen taito ihmiset kohdatessamme. Taito itkeä itkevien kanssa, taito iloita iloisten kanssa, taito kuunnella hiljaa, taito huomata vähäiset ja itsensä merkityksettömäksi kokevat.

Jeesuksen voima

Kolmanneksi kirkon lähetystehtävän kannalta on tärkeää, että pidämme kirkkaana mielessä evankeliumin sanoman. Jeesus ei ole vain suuri profeetta vaan ennen kaikkea auttaja. Hänessä Jumala on tullut meidän luoksemme ja avuksemme. Siitä leskiäidin poika on pysyvä muistutus. Kun Jeesus käski nuorukaista, tämä nousi ylös ja alkoi puhua.

Tuona hetkenä Nainin kaupungin porteilla toteutui ylösnousemuksen ihme. Se tapahtui Jeesuksen sanojen voimasta ja hyvän aikaa ennen ensimmäistä pääsiäisaamua. Elämä palasi kuolleeseen. Luukas kertoo osuvasti: ”Jeesus antoi hänet takaisin äidille.”

Kristinuskon ydinsanoma liittyy ristiin ja ylösnousemukseen. Ylösnousemuksen hinta oli kova: Herramme täytyi antaa itsensä uhriksi puolestamme ja Isä menetti ainoan poikansa. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen ansiosta me ihmiset voimme kuitenkin pelastua. Vaikka emme välty kuolemalta, saamme elämämme takaisin. Niin kuin Jeesus palautti pojan elävänä äidilleen, niin hän antaa kerran elämän meillekin takaisin.

Sinun paikkasi

Millaisen tien siis tämän päivän evankeliumi meille avaa? – Ota todesta toinen ihminen ja hänen kysymyksensä ja hätänsä. Myötäelä ja kulje rinnalla. Sanoita evankeliumi Jumalan hyvyydestä mutta elä siitä myös itse. Jos tuntuu siltä, ettet osaa puhua, kerro Kristuksen rakkaudesta kätten töin. Ota joka tapauksessa paikkasi seurakunnassa. Huomaat, että Jumalan armo saa ihmeitä aikaan. Ja muista, ettet huolehdi liikaa. Kristus luo sinussa ja koko kirkossaan uutta elämää. Aamen.

© Simo Peura