”Jeesus kantaa kiusattuja”

Evankeliumi

Mark. 1:12–13

Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 1

Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta.

SAARNA ”Jeesus kantaa kiusattuja”

Hyvät Saarijärven seurakuntalaiset!

Teille on varmasti hyvin tutut kirkon vieressä olevan Saarijärven Paavon ja hänen vaimonsa mietteet Runebergin runosta. Jos ei täällä nyt aivan autiomaassa asuttu, niin välillä joka tapauksessa halla koetteli ja olot olivat haastavat. Jossakin tilanteessa Paavon vaimo oli jo toivottomassa tilanteessa ja runossa kerrotaan:
Tarttui tukkahansa Paavon vaimo,
Sanoi: ”Paavo-parka, poloseni!
Ota sauva, hylkäs meidät Herra;
Kolkko miero, nälkä kauheampi”.

Sen sijaan Paavo itse pysyy vakaana ja järkkymättömänä rohkaisten vaimoaan:

”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra.
Pane leipään puoli petäjätä,
Minä laitan ojat leveämmät,
Mutta tulon toivon taivahasta.”

Jeesus tuli tänne keskellemme tavallisen elämän ja sen haasteiden keskelle. Se tarkoitti, että hän tuli syntiin langenneeseen maailmaan, joka ei aina kasva satoa, vaan jossa ollaan usein autiomaan keskellä ja halla tai kuivuus tai raekuurot syövät sadon. Tältä voi tällä hetkelläkin tuntua monesta, kun hinnat ovat nousseet ja rahan arvo heikentynyt ja yhä useampi joutuu miettimään, millä elää seuraavat viikot ja miten maksaa laskut. Monelle tämä elämä on kuin karu autiomaa.

Jeesuksen julkinen toiminta alkoi autiomaasta. Luku 40 ilmenee monen muunkin henkilön elämänvaiheissa; Mooses valmistautui tehtäväänsä 40 vuoden ajan ja Israelin kansa vaelsi autiomaassa 40 vuotta ja Mooses oli kohtaamassa Jumalaa vuorella 40 vuorokautta. Mitä autiomaa tarkoitti? Se tarkoitti yksinäisyyttä, janoa ja nälkää, hiljaisuutta, koettelemusta, kiusauksia, villieläinten pelkoa. Mutta se tarkoitti Jeesukselle myös kutsumuksen vahvistumista, Jumalan huolenpitoon turvaamista, enkelten palvelua, valmistautumista tuleviin tehtäviin. Ja kuten sanasta luemme: ”Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat.. (Jaak 1:12). Edessä oli maailmanhistorian raskain tehtävä, koko maailman syntien sovittaminen, Jumalan vihan kohtaaminen, syyttömän joutuminen syytetyksi. Raskas tehtävä vaati tällaisenkin valmentautumisen.

Jeesusta ei ajanut erämaahan oma innostus tai paholainen, vaan Jumalan Henki. Se mitä tapahtui hänelle, oli Jumalan tahto. Tämä on ristin teologian salaisuutta: Jumalan seuraaminen ei ole meille tämänkään ajan ihmisille automaattinen tie menestykseen, vaan usein mekin joudumme vaikeuksien ja vastoinkäymisten ja koettelemusten kautta oppimaan kuuliaisuutta ja luottamusta ja Jumalan salattua johdatusta.

Evankeliumikohdan viimeinen lause on rohkaiseva: Enkelit pitivät hänestä huolta. Virressä sanotaan: ”Jos me joudummekin syvihin vesihin ratki keskelle kuoleman kauhun, emme nääntyä voi, hänen äänensä soi läpi myrskyn ja helvetin pauhun…” (Vk 310). Kristuksen seuraamisen tie ei ole helppo tie, mutta se on siunattu tie. Sillä tiellä saa täydellisesti luottaa ja turvata Jumalan huolenpitoon ja kokea sen monilla tavoin.

Markuksen evankeliuminkohdassa ei kerrota kiusauksista toisten evankeliumien tavoin. Mutta muista evankeliumeista näemme, että 40 päivän paaston jälkeen kiusaaja kiusasi häntä kolmella tavalla: Ensimmäinen kiusaus koski ravintoa: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’”

Toinen kiusaus koski turvallisuutta: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’”

Ja kolmas kiusaus koski omaisuutta: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’”

Vieläkin kiusaaja houkuttaa ja usein juuri silloin, kun olemme heikoimmillaan. Kiusaaja koettaa saada meidät epäilemään ja epätoivoon. Jeesuksen kohdalla se ilmeni toistuvassa puhuttelussa: ”Jos kerran olet Jumalan Poika”. Meidät kiusaaja voi saada epäilemään omaa uskoa, omaa kutsumusta, omaa ihmisarvoa, rakastettuna olemista, arvokkuutta. Moni kokee epätoivoa ja lamaantuu sen tunteen alla.

Luther sanoo aiheesta puhuessaan: ”Huomaa tämä, kun usko alkaa, kiusaus seuraa kohta perässä. Pyhä Henki ei jätä sinua lepäämään hiljaisuudessa, vaan kohta hän johtaa sinut kiusauksiin. Miksi? Että sinun uskosi vahvistuisi, sillä muuten paholainen puhaltaisi meitä kuin akanoita. Mutta jos Jumala tulee ja ripustaa painot meihin tehden meistä painavia ja raskaita, se on todistus paholaiselle ja koko ihmiskunnalle, että Jumalan voima tekee työtään. …Kun paholainen kiusaa minua, minun sydämeni saa lohdutusta ja uskoni vahvistusta, koska minä tiedän Hänet, joka minun tähteni on voittanut paholaisen ja Hän tulee luokseni avuksi ja lohdutukseksi.”

Voimme oppia Jeesuksen toiminnasta. Hän ei tekstin mukaan ala keskustella kiusaajan kanssa, inttämään tai väittämään, vaan tarttuu kirjoitettuun sanaan. Joka kerran Jeesus vastaa sanoen: ”On kirjoitettu”. Jeesuksen toiminta antaa vahvan merkityksen kirjoitetulle Jumalan sanalle. Kansamme raskaissa vaiheissa on veisattu virttä 170: ”On turha oma voimamme vääryyden valtaa vastaan. Me turvan vallan voitamme Herrassa ainoastaan. …Se sana seisoo vahvana, ne ei voi sitä kestää. Kun kanssamme on Jumala, ken meiltä voiton estää..”.

Viime aikoina on ollut esillä pahojen henkien ulosajaminen eli eksorsismi. Tämä tarve on onneksi aika harvinainen meidän ympäristössämme, mutta alkukirkossa ja Raamatun kertomuksissa se tulee esiin. Tietynlaisesta kiusauksesta tai koettelemuksesta siinäkin on kyse. Ja senkin torjumisessa ydinasioita on Jumalan sanan lukeminen, rukous ja Jeesuksen nimeen turvaaminen. Siis aivan tavalliset ”työkalut”, joista kaikki jumalanpalvelukset ja toimitukset rakentuvat. Me emme elä täällä maailmassa tyhjiössä, vaan monenlaisten kiusausten ja koettelemusten keskellä. Mutta kuten johdantosanoissa sanotaan: ”Kiusaaja ei jätä rauhaan ketään nykypäivänkään ihmistä, mutta apumme on Kristus, kiusausten voittaja”. Jeesus ei voittanut kiusauksia vain itsensä tähden, vaan myös me voimme turvata häneen, joka on ennen meitä ja meidän edestämme voittanut kiusaukset ja voi meitäkin auttaa.

Toisinaan kiusaus voi tulla toisen ihmisen kautta. Saarijärven Paavoa puolison huoli hämmensi, kun hän sanoi: ”Ota sauva, hylkäs meidät Herra;  Kolkko miero, nälkä kauheampi”. Mutta Paavolla oli luottamus siihen, ettei Herra jätä eikä hylkää ja hän sanoi: ”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra”.

Kiusauksissa ei ole hyvä jäädä yksin oman epätoivonsa keskelle, vaan hakeutua sinne, missä seurakunta on koolla ja missä Jumalan lupauksia pidetään esillä. Näin voi saada rohkaisua yhteisestä uskosta ja yhteisestä toivosta. Meidän tehtävämme on rohkaista toinen toistamme vaikeuksien ja koettelemusten keskellä. Yksin emme jaksa, mutta yhdessä me selviämme.

Hyvät seurakuntalaiset! Tänä viikonloppuna on Saarijärven seurakunnassa ollut erilainen viikonloppu. Piispantarkastus toteutetaan seurakunnassa noin kymmenen vuoden välein ja tänä viikonloppuna olemme saaneet tavata teitä seurakuntalaisia, työntekijöitä ja luottamushenkilöitä, kaupungin edustajia, koululaisia, yrittäjiä, monia, monia ihmisiä. Olemme käyneet keskustelua seurakunnan asioista ja tulevaisuudesta. Toivottavasti emme ole olleet kiusaksi, mutta tietynlainen koettelemus tämä on ollut teille. Jo monen kuukauden ajan on teidän pitänyt valmistautua tähän viikonloppuun täyttämällä erilaisia lomakkeita ja kokoontumalla keskustelemaan konsulttien kanssa. Toivottavasti tämäkin koettelemus johtaa lopulta voittoon ja hyvän lisääntymiseen. Toivottavasti tekin saatte palvelua ja palkintoa osaksenne, kun tämä on ohitse. Ehkäpä kirkkoherra tarjoaa teille hyvät kahvit seuraavassa työkokouksessa…

Seurakunnat elävät tänä aikana monenlaisten haasteiden keskellä. Näin on tilanne täälläkin. Seurakuntien väestö vähenee ja ikääntyy. Se näkyy tulovirran pienenemisenä. Samaan aikaan ihmisillä on monenlaisia tarpeita, fyysisiä, henkisiä ja hengellisiä, joihin seurakunnan odotetaan vastavan. Työ ei usein tunnu loppuvan tekemällä, kaikkiin tarpeisiin ei pysty vastaamaan.

Kuitenkin te olette täällä Saarijärvelläkin tehneet paljon toimivia ratkaisuja ja hyvää työtä. Seurakuntaliitokset ovat koetelleet hallintoa ja työyhteisöä, mutta kaikki tuntuu menneen kuitenkin varsin hyvin eteenpäin. Seurakunta tekee täällä hyvää työtä monella tavalla. Olette voineet todistaa ja kokea Saarijärven Paavon tavoin: ”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra”.

Yhä edelleen joudumme välillä erämaahan ja koettelemusten keskelle. Mutta sielläkin voimme turvata Jumalan sanan kestäviin lupauksiin ja levittää toivoa myös eteenpäin. Maailmantilanne ei näytä turvalliselta, huolta on lähellä ja kaukana. Mutta erämaassa ja arjessa voimme turvata kolmiyhteiseen Jumalaan ja hänen lupauksiinsa. Olkaa siis hyvässä turvassa. Jeesus on kiusausten voittaja. Valtavan rohkaiseva on tuo heprealaiskirjeen lupauskin: ”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan”. Virren sanatkin rohkaisevat: ”Teillä auttaja on, apu ahdinkohon tätä tietänne kulkiessanne. Hän on armollinen, hän on uskollinen. Pysykää yhä Jeesuksessanne” (Vk 310).