Saarna Jyväskylän seurakunnan piispantarkastuksessa

Joh. 11:21-29, 32-45

Vietämme tänään syksyn pääsiäistä. Päivän evankeliumi kuvaa Jeesuksen ystävän, Lasaruksen, kuoleman ja henkiin herättämisen. Epistola ilmaisee kristityn ja hänen Vapahtajansa kohtalonyhteyden. Kastehetkestämme lähtien kannamme ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös hänen elämänsä tulisi meissä näkyväksi. VT:n lukukappale puolestaan kertoo Jobista. Kärsimyksestä ja menetyksistä huolimatta hänessä herää toivo. Niinpä Job sanoo: ”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.”

Näissä kertomuksissa toistuu kaksi näköalaa. Kuoleman väistämättömyys ja ankaruus. Ylösnousemuksen lohdullisuus ja ikuisen elämän toivo.

Jos Jumala suo, niin…

Viimeisen puolen vuoden ajan mielessäni on soinut usein sanonta: ”Jos Jumala suo”. Käytän sitä itsekin. Piispan tehtävien luetteloa nimittäin edeltää lause ”Jos Jumala suo, tärkeimmät virkatehtäväni ovat…” Viime keväänä ilmoitettavaa oli vähän, sillä kaikki vierailut seurakuntiin oli peruutettava. Kiirastorstainakin saarnasin tyhjässä kirkossa ilman läsnäolevaa seurakuntaa. Keväästä lähtien juhlalliselta kuulostavat sanat ovat tuntuneet todellisemmilta kuin koskaan aiemmin.

Sanat ”jos Jumala suo” ilmaisevat ihmisen paikan ja pienuuden. Tällä hetkellä koko maailma pyristelee vastaan korona-pandemiaa. Olemme kiitolliset, että voimme viettää tätä jumalanpalvelusta yhdessä. Jos Jumala suo, tulemme selviytymään.

Sanat ”jos Jumala suo” viestivät ihmisen rajallisuudesta. Ei pidä eikä tarvitse kuvitella itsestään suuria; saa olla vajavainen. Samalla nuo sanat kertovat Jumalan kaikkivaltiudesta. Viisaudessaan hän sallii koettelemukset, mutta lupaa myös olla ahdingossamme läsnä. Nuo sanat viittaavat Jumalaan, joka on paitsi kaikkivaltias myös hyvä ja armollinen. Hän pitää meistä huolta. Tämä on juhlapäivän evankeliumin ydinsanoma.

Suru ystävän kuolemasta

Kertomus Lasaruksen kuolemasta kuvaa Jeesuksen inhimilliseksi ja vahvasti kokevaksi. Monessa muussa Raamatun kohdassa hän on sen sijaan terävä sanailija, joka epäröimättä tukkii hengellisten vastustajiensa suut. Nyt on toisin. Kun Jeesus näki veljeään itkevän Marian, ”syvä liikutus valtasi hänet”. Hieman myöhemmin sanotaan, että Jeesus meni ystävänsä Lasaruksen haudalle ” järkyttyneenä”. Miksi näin? Miksi syvä liikutus ja järkytys?

Kertomus tuo esiin Jeesuksen kyvyn asettua toisen ihmisen asemaan. Hän ei torjunut Martan ja Marian kyselyä ja vastaväitteitä, vaan jakoi heidän kipunsa ja surunsa. Lisäksi hän kohtasi sisarukset hyvin hienovaraisesti. Hän tiedusteli, missä Lasaruksen hauta oli, ja siirtyi lähemmäs. Hän ei jättänyt naisia yksin surun keskelle, vaan puki sanoiksi sen, mihin tulevaisuuden toivo perustui, ja sitten lupasi: ”Veljesi nousee kuolleista”.

Mitä merkitys tällä on kirkon työlle? – Minusta tuntuu siltä, että ihmisten kohtaaminen, toisen sijaan asettuminen ja hänen ymmärtämisensä ovat usein työmme vahvuuksia, myös täällä Jyväskylässä. Mutta myös kovin arvostelu liittyy tähän samaan kokonaisuuteen. Jos ohitamme ihmiset tai jos kohtaamisissa ajatuksemme ovat muualla, syntyy kielteinen tai välinpitämätön vaikutelma. Silloin varsinainen sanomamme ei tule kuulluksi.

Korona-kuukausina seurakuntien henkilöstön ja vapaaehtoisten toimintatapa on ollut koetteella. Olemme kehitelleet erilaisia turvallisia tapoja kohdata ihmiset. Kun tilanne on nyt jälleen muuttumassa, olennaista on, että säilytämme luottamuksen toiseen ihmiseen. Häntä ei tule pelätä eikä pitää uhkana saati vihollisena. Hän on lähimmäiseni. Edelleen on välttämätöntä kohdata, asettua toisen tilanteeseen ja kuulla. Sitten voi tuoda esiin hyvän sanoman siitä, että elämä on kuolemaa suurempi.

Ylösnoussut Jumala

Päivän evankeliumissa Jeesus kiteyttää kristinuskon ydinsanoman. Hän sanoi sen kerran Martalle, ja hän sanoo sen meillekin näin: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh. 11:25-26) Lausuma on yksi tunnetuimmista Jeesuksen toteamuksista. Siihen perustuu kristityn toivo.

Kaiken perustana on Jeesuksen henkilö. Hän on samalla kertaa kaltaisemme ihminen ja Jumalan Poika. Vaikka hiljainen viikko, risti ja pääsiäinen ovat vielä edessäpäin, hän kertoo Martalle jo edeltä, kuka hän todellisuudessa on. Hän on ihmisiä rakastava Messias. Hän suostuu kuolemaan puolestamme, nousee ylös ja herättää uuden toivon.

Jeesuksen sanat kuultuaan Martan suhtautuminen muuttui. Vaikka Lasarus oli ollut jo useamman päivän haudassa, Martta tarttui Jeesuksen sanoissa kuulemaansa lupaukseen ja tunnusti hänet Vapahtajaksi. Vaikka kaikki näkyvä ja havaittava kertoi kuolemasta, Martta uskoi ja toivoi.

Martan ja Marian usko

Syksyn pääsiäisen evankeliumi rohkaisee meitä luottamaan Jeesukseen ja hänen voimaansa ja mahdollisuuksiinsa. Kertomus ilmaisee myös uskon olemuksen. Se on turvautumista Jeesukseen Kristukseen silloinkin, kun tämän maailman tosiasiat puhuvat vastakkaista kieltään meille ahdistukseen ja hätään joutuneille.

Uskominen ei ole aina itsestään selvää ja helppoa. Joudumme myös kamppailemaan sen kanssa. Toisinaan uskomme on vahvempaa, aika usein se on heikkoa ja arkaa, siltikin se on lahjaa. Uskoa ei voi ottaa hallintaan, mutta sitä voi pyytää. Merkityksellistä on, että arka ja heikkokin usko tekee Jumalan todelliseksi ja läsnäolevaksi.

Toisinaan saamme myös voimaa toisten uskosta. Lasaruksen, Martan ja Marian elämässä tapahtunut ihme vakuutti paikalla olleet juutalaiset siitä, että Jeesus oli Jumalan Poika. Toisinaan mekin huomaamme lähimmäisessä muutokset, jotka uskon syntyminen ja vahvistuminen on saanut heissä aikaan. Tämä kannustaa ja rohkaisee meitäkin uskomaan.

Miten tästä eteenpäin?

Piispantarkastuksessa olemme yhdessä arvioineet Jyväskylän seurakunnan toimintaa ja pohtineet sen tulevaisuutta. Seurakunnan toimintasuunnitelman tunnuslauseena ovat sanat: ”Rohkeasti hengellinen, reilusti välittävä”. Minusta se ilmaisee oivallisesti sen, millainen seurakunta Jyväskylässä haluaa olla.

Sanoihin kiteytyy uskon ja rakkauden kaksoisnäköala. Rohkeasti hengellinen on uskomista. Se tarkoittaa, että täällä luotetaan Jumalaan ja hänen hyvyyteensä vastoinkäymisistä huolimatta. Reilusti välittävä puolestaan rakastaa lähimmäistä kuin omaa itseään. Se on toisen hienovaraista kohtaamista, kuuntelemista ja auttamista.

Tästä kaksoisnäköalasta sinun kannattaa pitää kiinni. Ole rohkea hengellisesti ja välitä reilusti – Jumalan armon avulla. Aamen.

© Simo Peura