Joulusaarna

Rakkaat joulukirkon sanankuulijat!

Joulu on peruttu! Tällainen viesti tuli ensimmäisen joulun tapahtumapaikoilta. Väkivaltaisuudet Gazan ja Länsirannan alueella ovat johtaneet siihen, että jouluvieraita ei tällä kertaa voida ottaa vastaan Jeesuksen syntymäpaikoille rakennettuun kirkkoon. Jo 300-luvulla alun pitäen rakennettu kirkko on nähnyt monenlaisia aikoja ja vaiheita. Tuhannet ja tuhannet turistit ovat voineet käydä katsomassa siellä osoitettua Jeesuksen syntymäpaikkaa. Eihän se toki oli välttämättä aivan sama paikka kuin evankeliumin talli ja seimi, mutta varmasti aika lähellä alkuperäistä paikkaa kuitenkin. Itsekin olen siellä muutaman kerran vieraillut ja paikka on puhutteleva ja mieliin jäävä. Siellä on myös jo noin tuhat vuotta palanut tuli, jota partiolaiset rauhantulena kuljettavat eri puolille maailmaa. Itsekin sain sen taas viime tiistaina ottaa vastaan.

Muutama vuosi sitten joulukirkkoon ei monin paikoin voinut mennä täällä Suomessakaan vallitsevan korona-tilanteen takia. Nyt joulua on mahdotonta viettää joillakin alueilla sotatilanteen tai muun mullistuksen takia. Joulun vietto on kristillisen kulttuurin alueilla se kirkkovuoden juhla, joka on parhaiten säilyttänyt asemansa ja merkityksensä. Siihen liittyy paljon muistoja ja paljon tunteita. Siksi koronajoulu tuntui kovin erikoiselta, tuntui kuin joulu ei olisi tullutkaan.

Nyt Betlehemissä on sellainen tilanne, että yleistä joulujuhlaa ei voida viettää. On surullista, että juuri siellä, mistä joulun ja rauhan sanoma lähti liikkeelle, ei sitä sanomaa voidakaan nyt kuuluttaa kaikille kansoille. Onko siis sanoma Jumalan lahjoittamasta rauhasta mennyt hukkaan? Miksi sanoma ei toteudu edes Israelissa ja Palestiinan alueilla?

Tämä maailma ei ole vieläkään valmis. Se ei ollut valmis silloinkaan, kun Jumalan Pojan oli aika tulla tämän maailman keskelle. Siitä kertoo jo Johanneksen evankeliumin alku, jossa kerrotaan, miten ”Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan” (Joh 1:11). Silti hän tuli tänne. Hän tuli keskeneräisen maailman keskelle, hän tuli pimeyden keskelle, hän tuli miehitysvallan, yötyön, köyhyyden, kylmyyden, ahtauden keskelle, suljettujen ovien äärelle ja vainoavien hallitsijoiden valtakuntaan. Hän tuli sinne, missä monet torjuivat hänet. Hän tuli sinne, missä monet odottivat ja kaipasivat häntä. Hän tuli tänne, missä kaikki tarvitsevat häntä.

Vieläkään tämä maailma ei ole valmis. Siellä missä Jeesus opetti lähimmäisen rakastamista, anteeksi antamista ja vihollisenkin rakastamista, siellä missä hän osoitti jokaisen ihmisen mittaamattoman arvon ja kuoli koko maailman syntien tähden, siellä missä hän lähetti sanansaattajansa viemään tätä rauhan ja sovinnon sanomaa eteenpäin, siellä soditaan, tapetaan, kostetaan ja vihataan. Siellä lapsia kuolee ja koteja tuhotaan, siellä kädet ovat nyrkissä ja kivet lentävät.

Mutta tällaisen maailman keskelle Jumalan Poika tuli. Hän tuli sinne, missä tarvitaan apua, sinne missä ei itse päästä irti vihasta ja vääryydestä. Hän tuli meidän luoksemme, jotka vaellamme pimeässä ja kuoleman varjoissa. Tänne hän tuli tuomaan valon ja toisenlaisen esimerkin. Miten kovasti tämä maailma edelleen tarvitseekaan rauhan ja sovinnon sanomaa (/evankeliumia).

Luther vertaa Jumalan ensimmäistä ja toista tulemista eli adventtia. Ensimmäinen tuleminen eli adventti oli se, kun Jumala ilmestyi kansalleen Vanhan testamentin kuvaamana paksussa, mustassa pilvessä savun ja jyrinän peittäessä ilman ja trumpettien soidessa niin kovaa, että Israelin lapset täyttyivät pelolla ja Jumala antoi Moosekselle lain. Toinen adventti eli toinen tuleminen on se, kun Kristus syntyy ihmiseksi; hän ei ole kauhistuttava kuin Vanhan testamentin kuvauksessa, vaan nöyrä ja armollinen; hän ei tule vuorelle vaan kaupunkiin; hän ei tule jyrinän ja salamoiden säestämänä vaan ylistysvirsien kaikuessa; ja Luther sanoo: ”katsohan, tästä näet eron lain ja evankeliumin välillä, sen viisauden, että laki vaatii ja evankeliumi antaa kaiken ilmaiseksi, laki aiheuttaa suuttumusta ja vihaa, evankeliumi antaa armon. Ensimmäisenä adventtina Israelin lapset pakenivat Jumalan ääntä, mutta nyt kaipaamme kuulla sitä ääntä, koska se on niin suloinen; sen takia, kun olet huolissa ja kiusauksissa, sinun ei tule juosta Siinain vuorelle, etsiä apua laista, eikä tule ajatella, että sinulla on voima sovittaa itsesi, vaan sinun tulee mieluummin etsiä apua Jerusalemista, siis evankeliumista, joka sanoo: sinun syntisi on anteeksi annettu, mene äläkä enää syntiä tee.”

Joulu tuo meille hyvän uutisen ja suloisen evankeliumin. Se kertoo meille Jumalan hyvästä tahdosta ihmisiä kohtaan. Kun katsomme pientä, seimessä makaavaa lasta, siinä ei ole mitään pelottavaa eikä vaativaa. Tällainen on myös evankeliumi. Laki osoittaa syyllisyytemme, mutta evankeliumi tuo lääkkeen siihen, miten siitä voi vapautua. Nyt on armon aika, evankeliumin aika. Me vaellamme edelleen pimeässä ja kuoleman varjoissa, mutta tänne, tämänkin ajan sodan ja kärsimyksen ja sairauden ja kuoleman keskelle loistaa valo. Jumalalla on hyvä tahto meitä kohtaan. Siksi mekin saamme tänäkin jouluna ottaa vastaan joulun evankeliumin lohdutuksen ja rohkaisun: ”Älä pelkää!”

Partiolaisten rauhantulen leviämistä on voinut seurata netissä päivitettävästä kartasta, jossa valkoiset paikkakunnat muuttuvat värillisiksi aina kun tuli saavuttaa paikkakunnan. Kartta oli alkuviikosta jo aika värikäs, lähes kahteensataan paikkakuntaan oli valo tuotu. Samalla tavalla voi katsella maailman uskontokarttaa, josta selviää, että evankeliumin valo on levinnyt Betlehemistä jo moniin osiin maailmaa, mutta vielä on niitäkin alueita, joissa tämä valo ei loista. Siksi edelleen tuetaan lähetystyötä ja lähetetään lähettejä viemään joulun sanomaa eteenpäin. Nämä valon kantajat ovat kuin partiolaisia, jotka vievät Betlehemin tulta yhä uusille paikkakunnille.

Meidät kaikki on kutsuttu tähän tehtävään mukaan. Jeesus, joka tuli tämän maailman valoksi, sanoi: ”Minä olen maailman valo”. Mutta hän myös lähetti opetuslapset liikkeelle ja sanoi: ”Te olette maailman valo”. Se valo leviää myös nyt, jouluna, kun osoitamme toisia kohtaa ystävyyttä kortein, paketein, puhelinsoitoin tai muilla tavoin. Sinä olet maailman valo! Sinä ole jollekin ihmiselle valo! Anna Jumalan rakkauden virrata kauttasi eteenpäin toisille!

Hyvät joulun viettäjät!

Vaikka joulunvietto Betlehemissä on peruttu, itse joulua ei ole peruttu. Sillä ”kun aika oli täyttynyt, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan” (Gal 4:4). Kaikki tapahtui niin kuin oli kirjoitettu ja niin kuin Jumala oli luvannut ja juuri Jumalan määräämänä aikana.

”Aika oli täyttynyt” tarkoittaa samalla, että Jumalan suunnitelmissa kaikki oli valmista. Oli oikea aika Jumalan tulla ihmisten keskelle. Jouluna ei kannata katsoa sitä, mikä meillä on jäänyt kesken, vaan sitä, minkä Vapahtaja on tehnyt puolestamme valmiiksi jouluna ja pääsiäisenä.

Jumala tuli keskeneräiseen maailmaan. Vieläkin hän tulee keskeneräisten jouluvalmistelujen ja keskeneräisten ihmisten keskelle. Me saamme katsoa häntä, joka on valo, joka on täydellinen, joka on rakkaus ja armo. Sen, mikä on hänen omaansa, hän lahjoittaa meille. Hän tulee sinne, missä on pimeää, kuolemaa ja ahdistusta, että voisi saattaa meidät valoon ja iloon ja voisimme yhdessä liittyä enkelikuoron lauluun ylistämän Jumalaa:
”- Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa”.

Matti Salomäki