Puhe Vähäkyrön seurakuntakodin käyttöönsiunaamisessa

Juhlapäivämme aiheena on Jumalan huolenpito. Tähän sunnuntaihin sopii hyvin Vähäkyrön uuden seurakuntakodin käyttöön siunaaminen. Nykymaailmassa upouuden toimitilan saaminen ei ole itsestäänselvyys. Tämä talo on Jumalan lahjaa ja ilmaus huolenpidosta, jota hän osoittaa seurakuntaansa kohtaan.

Vietämme tänään myös hiippakunnan juhlapäivää. Olemme saaneet Saksasta ystävyyskirkkomme piispan Ilse Junkermannin ja hänen puolisonsa Michael Wolfin vieraaksemme. Piispa Ilse saarnaa jumalanpalveluksessamme. Messun päätyttyä hän kertoo meille kirkkonsa kuulumiset, mitä odotamme mielenkiinnolla.

Seurakuntatalon merkitys perustuu siihen, ottavatko seurakuntalaiset uudet tilat omikseen. Tästä apostoli Paavali kirjoittaa Efeson seurakunnalle. Hän vertaa seurakuntaa elävien kivien temppeliin ja sanoo seuraavasti: ”Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on Jeesus Kristus.” (Ef. 2:20)

Paavalille seurakunta on kuin rakennus, joka muodostuu monista rakennuskivistä eli seurakuntalaisista. Ilman heitä seurakuntaa ei ole olemassa. On mahdollista rakentaa vaikka kuinka erinomainen toimitila, mutta jos sieltä puuttuvat tiloja käyttävät seurakuntalaiset, rakentajien vaivannäkö on ollut turhaa. Rakennus on kuollut, se ei elä.

Toivon, että te vähäkyröläiset otatte uuden seurakuntatalon omaksenne, käytätte sitä ahkerasti erilaisiin kokoontumisiin ja tulette tänne Jumalan sanan kuuloon. Tulkoon tästä talosta seurakunnan erilaisten vapaaehtoisryhmien kokoontumispaikka. Jos tämä toteutuu, tästä talosta tulee vähitellen vähäkyröläisille elävä hengellinen koti.

Yksi seurakunnan pysyvä kehittämisen kohde on jumalanpalveluselämä. Siihen uusi seurakuntakoti tarjoaa oivalliset mahdollisuudet, sillä talossa voidaan tarpeen tullen pitää myös jumalanpalvelus. Sitäkin tärkeämpää on, että Vähäkyrön seurakunnan jumalanpalvelus rakennetaan yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Silloin siitä tulee yhteinen juhla.

Tämä edellyttää sitä, että annamme seurakuntalaisille tilaa ja tarjoamme heille luontevia osallistumismahdollisuuksia. Samalla palkatun työntekijän rooli muuttuu. Papit, kanttori ja muut työntekijät eivät tee kaikkea itse, vaan tukevat ja ohjaavat seurakuntalaisia. Aluksi tämä vaatii työntekijöiltä vaivannäköä, mutta vähitellen työ palkitsee tekijänsä. Ilo syntyy siitä, kun huomaa, kuinka seurakunnan jäsenet kantavat vastuuta ja omalla panoksellaan rakentavat yhteistä seurakuntaa.

Toiseksi Paavali muistuttaa kuulijoitaan siitä, että seurakunta rakentuu kirkon pitkän perinteen varaan. Seurakunnan perustana ovat apostolit ja profeetat. Edellinen viittaa Uuteen testamenttiin, jälkimmäinen vieläkin kauemmas, aina Vanhan testamentin profeetallisiin julistajiin. Evankeliumin sanoma ei ole tämän aikakauden keksintöä. Näilläkin lakeuksilla sanomaa Kristuksesta on julistettu jo ainakin 700-800 vuoden ajan.

Kirkon perinteen toistaminen ei ole itsetarkoitus. Kirkon tulee pysyä Jumalan sanassa, jotta se voi hoitaa tehtävänsä tässä maailmassa. Kirkon sanoman keskuksessa on Jeesus Kristus, hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa. Tätä perintöä emme saa koskaan unohtaa. Paavalin mukaan rakennusta, seurakuntaa, koossa pitävä kulmakivi on Jeesus Kristus. Hänestä me kerromme, hänen pelastavaa toimintaansa me ylistämme, hänen varassaan on kirkossa tehtävä työ.

Samalla kun pidämme kiinni kirkon perussanomasta, tehtävämme on kertoa Kristuksesta tuoreella ja elämänmakuisella tavalla erityisesti heille, jotka eivät tunne Nasaretilaista. Kirkon tulee siis pysyä paitsi sanassa myös ajassa. Tämä tarkoittaa, että entistä useammin meidän on mentävä ihmisten luokse, sinne, missä he ovat.

Älköön tästä talosta tulko siis vain kokoontumispaikka niille, joille kirkon sanoma on entuudestaan tuttu. Olkoon tämä talo paikka, josta lähdetään viemään hyvää sanomaa heille, jotka eivät sitä vielä tunne ja kuitenkin kaipaavat Jumalan armollista läsnäoloa. Olkoon tämä talo paikka, josta lähdetään palvelemaan niitä seurakuntalaisia, jotka tarvitsevat elämäänsä Jumalan ja lähimmäisten apua. Ehkäpä aikanaan nämä vähäkyröläiset kokevat seurakuntakodin kynnyksen matalaksi ja oven avoimeksi ja kutsuvaksi.

Tänään iloitsemme ja kiitämme uusista, kauniista ja viihtyisistä tiloista. Seurakuntakoti on ilmaus siitä, että Jumala on hyvä teitä vähäkyröläisiä kohtaan. Hän pitää teistä vastakin huolta. Tämä talo on sitä varten, että uskonne kestää ja on elävää ja että teissä syntyy halu palvella lähimmäistä. Hyvä Jumala Vähäkyrön seurakuntaa siunatkoon. Aamen.

© Simo Peura