Saarna Karviassa

Matt. 24:34-40

Juhlapäivän evankeliumissa on puhe kristillisen elämän perimmäisistä kysymyksistä. Ne on puettu käskyn muotoon: ihmisen tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin hän rakastaa itseään. – Mitä on rakastaa Jumalaa ja mitä on rakastaa lähimmäistä? Mikä on Jumalan rakastamisen ja lähimmäisen rakastamisen suhde? Ja mihin tarvitaan armoa, jos Jumalan tahto toteutetaan rakkauden kaksoiskäskyllä. – Kysymyksiä on monta ja ne ovat isoja ja polttavia. Voimme etsiä niihin valoa juhlapäivän evankeliumista.

 

Kaksi ryhmää

 

Evankeliumissa mainitaan kaksi uskonnollista ryhmää, fariseukset ja saddukeukset. Fariseukset olivat Jumalan lain ja juutalaisten perinnäissääntöjen asiantuntijoita. He korostivat erityisesti puhtaussääntöjen noudattamista arkisessa hengellisessä elämässä. Käskyjä oli 248 ja kieltoja 365, yksi jokaiselle päivälle. Siinä oli riittämiin tekemistä ja tulkitsemista.

Jeesuksen mielestä fariseukset eivät itse noudattaneet opetustaan, mutta vaativat sitä muilta. Näin he kokosivat raskaita taakkoja ihmisten kannettavaksi. Jumalan kunnioitus ja rakastaminen oli ennen muuta sääntöjen ja lakien mukaan elämistä.

Saddukeukset puolestaan olivat poliittinen ryhmä, joka oli aikanaan muodostunut ylemmästä papistosta. He toimivat yhteistyössä roomalaisten miehittäjien kanssa eivätkä siksi olleet kansan suosiossa. Saddukeukset kiistivät sielun kuolemattomuuden: ihmiselämä päättyi viimeiseen henkäykseen. Kun Jeesus tukki saddukeusten suun, kyse oli juuri tästä, ylösnousemusta koskevasta näkemyserosta. Jeesus opetti vastoin saddukeuksia, että Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala ei ollut kuolleiden vaan elävien Jumala. Ylösnouseminen ja elämän jatkuminen oli siis mahdollista kuoleman jälkeen. Näin opettaessaan Jeesus ennakoi tulevan pääsiäisaamun ihmettä.

Fariseuksen kysymys

Tällä kertaa fariseukset olivat tyytyväisiä siihen, että heidän kilpailijoidensa suut tukittiin. Nyt oli otollista haastaa Jeesus ja osoittaa hänen opetuksensa vääräksi. Niinpä yksi lainoppineista kysyi, mikä on lain suurin käsky. Jeesus ei sotkeutunut lillukanvarsiin, vaan vastasi sen olevan rakkauden kaksoiskäskyn. Sen varassa lepäsi kaikki muu eli laki ja profeettojen ohjeet.

Jeesuksen vastaus oli juutalaisen käsityksen mukainen. Siinä ei ollut mitään virheellistä eikä uutta. Tämän saman hän oli todennut useasti aiemmin. Matteuksen evankeliumin luvussa 5:17 hän toteaa, ettei ollut tullut kumoamaan lakia ja profeettoja vaan toteuttamaan ne. Hieman myöhemmin luvussa 7:12 hän puhuu kultaisesta säännöstä ja sanoo sen olevan lakien ja profeettojen opetuksen sisällön.

Jeesuksen viesti meille on siis tämä: Jumalan tahto pysyy voimassa, ja se voidaan kiteyttää kahteen käskyyn: rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi. Enempää tai vähempää ei sinulta Jumala odota.

Mitä on Jumalan rakastaminen?

Varsinaiseen asiaan on kuitenkin saatava tätä tarkempi selvyys. Mitä on Jumalan rakastaminen? Kuinka voi rakastaa jotakin, jota ei voi käsittää eikä nähdä?

Kaikkivaltiaan ja pyhän Jumalan rakastaminen on iso asia. Tuntuu siltä, että siihen ihmisen kyvyt eivät riitä. Lisäksi käsky tulee toteuttaa kokonaisvaltaisesti: ihmisen tulee rakastaa Jumalaa koko sydämestä, koko sielusta ja mielestä. Luukkaan evankeliumissa vaatimuksiin lisätään myös kaikki voima. Käskyn toteuttamiseen tarvitaan siis koko ihminen: tahto, ymmärrys, henkinen voima, kaikki mitä ihminen on ja mitä hänellä on. – Miten on, pystytkö sinä tällaiseen rakkauteen? – En minäkään.

Lutherille Jumalan rakastamisen ylivoimaisuus oli se kysymys, joka peitti häneltä Jumalan armolliset kasvot. Hän tunsi vahvasti, ettei milloinkaan kykenisi pyyteettömään ja kokonaisvaltaiseen rakkauteen Jumalaa kohtaan. Tämä ahdistus ajoi häntä kysymään, millainen Jumala on perimmältä olemukseltaan. Tätä hän pohtii erityisesti selittäessään Isossa katekismuksessa ensimmäistä käskyä ”Minä olen Herra sinun Jumalasi, sinulla ei saa olla muita jumalia.”

Näin Luther kirjoittaa: ”Mitä tarkoittaa, että jollakulla on Jumala? Vastaus: Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo.” – Jumalan rakastaminen yli kaiken tarkoittaa siis uskomista ja turvautumista häneen kaikenlaisissa elämäntilanteissa. Lutherin mielestä Jumala haluaa sanoa meille näin: ”Odota hyvää, jota kaipaat, minulta, ja etsi sitä minun tyköäni, ja mikäli kärsit onnettomuutta ja hätää, tule minun turviini ja pysy luonani. Minä annan sinulle mitä tarvitset ja autan sinut kaikesta hädästä.”

Jumalan rakastamisessa ei siis ole kysymys ihmisen ponnistelusta, siitä, että hän onnistuu sanoin ja teoin rakastamaan Jumalaa. On juuri päinvastoin. Jumala haluaa vastata odotuksiimme ja kuulla hätähuutomme ja avuttomuutemme. Hän haluaa jakaa meille hyvää ja auttaa onnettomuudessa. Hän haluaa olla rakastava Jumala ja antaa syntimme ja puutteemme anteeksi. Tämän vuoksi Jumalaan turvautuminen ja luottaminen on hänen rakastamistaan yli kaiken. Ja mikä tärkeintä: tällainen avun etsiminen ja saaminen saa aikaan yhteyden Jumalaan.

Entä sitten, kuka on lähimmäisemme ja mitä on rakkaus häntä kohtaan?

Juutalaisen opetuksen mukaan jokainen hätää kärsivä ihminen on lähimmäinen. Samoin ajattelivat kristityt. Lähimmäisen rakastaminen kohdistuu erityisesti heikkoihin ja vähäisiin. Rakastaminen on sitä, että emme varasta, kiellä, petä, vanno väärin, valehtele, painosta, toimi epäoikeudenmukaisesti, saata huonoon valoon tai vihaa lähimmäistä vaan tavoittelemme ja edistämme hänen hyväänsä. Rakkauteen kuuluu myös solidaarisuus maassamme asuvia muukalaisia kohtaan. Jopa vihollisemme ja meille pahaa tekevät ovat lähimmäisiä.

Rakkaus lähimmäistä kohtaan on siten toimintaa, ei niinkään tunne. Luterilainen perinne luottaa siihen, että oikea toimintatapa löytyy, kun kristitty asettuu lähimmäisen asemaan ja kysyy mielessään, mitä hyvää tahdot minun tekevän sinulle. Tällainen myötätunto on mahdollista, koska toivomme itseämmekin autettavan vastaavassa tilanteesta. Olennaista on nyt se, että emme kysy ja tavoittele omaa parastamme vaan sitä, mikä yksinomaan on hyvää toisille.

Tässä pohdiskelussa Pyhä Henki on apunamme. Hän synnyttää meissä oikean mielialan, vaikuttaa harkintaamme ja auttaa luovien ratkaisujen löytämisessä. Yksinkertainen, käytännöllinen ja hyvää tahtova rakkaus luo ihmisten välille yhteyden ja yhteenkuuluvuuden.

Vielä on yksi kysymys, jota on lopuksi syytä pohdiskella.

Mikä on Jumalan ja lähimmäisen rakastamisen yhteys?

Evankeliumin mukaan Jumalan rakastaminen ja lähimmäisen rakastaminen ovat yhtä tärkeät. Kyse on oikeastaan vain yhdestä käskystä. Jos toisen puolen jättää pois, toinenkin jää toteuttamatta. Jos huolehtii vain omasta pelastumisestaan, lähimmäinen unohtuu. Jos keskittyy vain hyvään elämäntapaan, Jumalan armo käy tarpeettomaksi. Selän kääntämien suuntaan tai toiseen merkitsee vain käpertymistä omaan itseen.

Lutherin mukaan Jumala on antanut meille lähimmäiset, jotta rakastaisimme heitä. Lähimmäisen rakastaminen sisältyy Jumalan ja hänen tahtonsa rakastamiseen. Kristus piti aikanaan nämä kaksi puolta yhdessä. Siksi Jeesus Kristus lähestyy ja kohtaa meidät lähimmäisiimme kätkeytyneenä. Luther ilmaisee tämän näin: ”Jumala sanoo: ihminen, minä olen sinulle liian korkea. Sinä et kykene minua käsittämään. Siksi olen antanut itseni, sinulle, lähimmäisissäsi. Kun rakastat heitä, rakastat minua.” Aamen.

© Simo Peura