Saarna Kuortaneen kirkkoherra Vesa Rastan virkaanasettamisessa (Simo Peura)

Lk. 3:16-18, 21-22

Tämän juhlapäivän evankeliumin keskuksessa ovat Johannes ja kasteelle tuleva Jeesus. Kaste oli poikkeuksellinen. Ensin Pyhä Henki laskeutui kyyhkysen muodossa. Sitten taivaasta kuului Isän Jumalan ääni: ’Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt’. Vastaavaa tapahtui ani harvoin. Tuona hetkenä Jeesuksen salaisuus kuitenkin paljastui. Toisin kuin muut, hän oli Jumalan Poika.

Jeesuksen käynti Johanneksen luona ja kasteen erikoisuudet herättävät monia kysymyksiä. Mikä merkitys tapahtumalla on meille tämän päivän kristityille? Entä Kuortaneen uudelle kirkkoherralle, kun hän aloittaa työnsä? Entä mitä voimme oppia Johannekselta? Sopisiko hän kirkon työtekijöiden esikuvaksi?

Johannes edelläkävijä

Johannes ja Jeesus tunsivat toisensa entuudestaan. Luukas kertoo, että Jeesuksen äiti Maria ja Johanneksen äiti Elisabet olivat sukulaisia. Tiedämme myös, että Johannes oli Jeesusta puoli vuotta vanhempi. Sen vuoksi Johanneksen syntymän muistopäivää vietetään juhannuksena. Johanneksen tehtävä oli valmistaa kansaa Jeesuksen, maailman Vapahtajan saapumiseen.

Johannes Kastaja on jykevä hahmo. Luukas vertaa häntä Vanhan testamentin profeetoista Eliaan. Luukas sanoo Johanneksesta näin: ’hän ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten’ (Lk. 1:17). Johannes oli autiomaassa huutava ääni, joka vaati ihmisiä kääntymään ja ottamaan kasteen syntien anteeksi saamiseksi. Huuto tuotti tulosta. Ihmiset alkoivat kysellä, mitä heidän tuli tehdä. Sanoma armosta kuitenkin vielä puuttui.

Ehkäpä Johanneksessa on kaikesta huolimatta jotakin, jonka voisimme ottaa esikuvaksi. Hän piti Jeesusta itseään merkityksellisempänä ja suurempana. Kuvaavia ovat Johanneksen sanat: ’minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja’. Tiedämme, että toisen kengännauhojen avaaminen oli kunnioittava ja palveleva ele. Nauhojen avaaminen edellytti lisäksi polvistumista.

Viime sunnuntaina oli puhe itämaan tietäjistä. He etsivät Jeesusta kumartaakseen häntä. Nyt tähän polvistujien joukkoon on liittymässä Johannes. Hän kuitenkin sanoo, ettei kelpaa edes siihen. Näillä sanoillaan Johannes osoittaa syvää kunnioitusta Nasaretilaista kohtaan. Erämaan huutava ääni ei sittenkään halua pitää ääntä itsestään. Hän osoittaa toisaalle poispäin, varsinaiseen asiaan, maailma Vapahtajaan. Eikö tämä ole myös jokaisen kirkon työntekijän tehtävä.

Kristus on pääasia

Nykyisin johtajiin kohdistetaan suuria odotuksia. Niin on myös uskonnollisten yhteisöjen elämässä. Hengellisen johtajan tekee mieli vastata myönteisiin odotuksiin. Tällaiseen on houkutus erityisesti silloin, kun yhteisö tarvitsee vahvaa johtajaa tai ongelmien ratkaisijaa.

Profeetta Johannes oli tällaisessa tilanteessa. Kansa oli odotuksen vallassa ja kyseli, oliko Johannes Messias. Kysely oli perusteltua, sillä Johanneksen julistuksessa oli voimaa. Hän kuitenkin torjui ihmisten odotuksen. Profeetta oli selvillä siitä, että hänen tehtävänsä oli valmistaa tietä Jeesukselle. Jos olivat Johanneksen puheet suuria ja vaikuttavia, ne olivat kuitenkin kalpea heijastus Jeesuksen sanomaan verrattuna.

Kirkon työssä Jeesus Kristus on pääasia. Hänen tulee näkyä ja kuulua kaikessa. Kun julistamme evankeliumia, kerromme hänen teoistaan, puheistaan ja elämästään. Kun kastamme, liitämme kastettavat hänen yhteyteensä. Kun rukoilemme, käytämme hänen opettamiaan sanoja. Kun tänään messussa ojennamme leivän ja viinin, jaamme hänen ruumiinsa ja verensä. Kun täältä lähdemme ja palaamme arkeen, yritämme noudattaa hänen esikuvaansa ja palvella lähimmäisiä. Pidä huoli Vesa siitä, että toimiesi keskipisteenä pysyy Jeesus Kristus. Kumarru usein hänen eteensä, palvele häntä, avaa hänen kengännauhansa ja tee tilaa hänelle omassa ja seurakunnan elämässä.

Kasteen lahja

Tällaisesta tilan valmistamisesta oli kyse myös silloin, kun Johannes kastoi. Hän kuitenkin tiesi, että Jeesuksen toimittama kaste olisi paljon enemmän. ’Minä kastan vedellä’, Johannes sanoi ja jatkoi sitten: ’hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella’. Johanneksen kaste sai ihmiset kyselemään, miten heidän tuli korjata elämäntapaansa – Jeesuksen kaste muutti ihmisten elämän.

Kaste on yhä edelleen kristityksi tulemisen ja kristittynä elämisen luja perusta. Sen kautta tullaan Kristuksen omaksi. Kaste on, kuten Paavali kirjoitti päivän toisessa lukukappaleessa, Kristuksen pukemista päälle. Tästä syystä kasteessa pukeudutaan valkoiseen vaatteeseen. Väri kuvaa Vapahtajan puhtautta ja hyvyyttä. Kun Isä Jumala katsoo kastettua, hän näkee tässä oman Poikansa.

Jeesuksen saama kaste Jordan-virralla oli ainutlaatuinen tapahtuma. Pyhä Henki laskeutui hänen päälleen kyyhkysen muodossa ja Isän Jumalan ääni kuului taivaasta. Ainutkertaisuudestaan huolimatta Jeesuksen kaste paljastaa kirkon toimittaman kasteen merkityksen. Saamme Pyhän Hengen ja uskon lahjan jotain sellaista, mitä Johannes kasteellaan ei voinut vielä antaa. Meistä tulee Jumalan lapsia.

Luterilaisessa perinteessä onkin tapana sanoa, että kaste ja usko yhdessä pelastavat. Kastepuku peittää syntimme ja puutteemme. Jotta emme unohtaisi kasteen merkitystä, sama puku, alba, on päällämme konfirmaatiossa alttarilla. Ja siihen meidät verhotaan viimeiseksi tässä maailmassa. Kaste kantaa sinutkin ikuiseen elämään. Kristuksen vuoksi Isä tunnistaa sinut omakseen ja on armahtava sinua kohtaan.

Kirkkoherra tarvitsee seurakunnan tuen

Tien valmistaminen Kristukselle saattaisi siis sopia hyvin kirkkoherran työnäyksi. Mutta tarvitaan siihen muutakin. Edeltäjäsi ehti palvella kuortanelaisia pitkään ja jättää sinulle hyvässä kunnossa olevan seurakunnan. Seurakunnan elämä on vireää, asiat on hyvin valmisteltu päätöksentekoa varten ja yhteydet kuntaan, järjestöihin, liikuntaopistoon ja muihin yhteisöihin toimivat. Tästä uuden kirkkoherran on hyvä jatkaa. Tartu siis toimeen päättäväisesti ja asioihin huolellisesti paneutuen.

Kirkkoherra tarvitsee työyhteisön ja luottamushenkilöiden tuen. On hyvä muistaa, että uusi tulija on aina erilainen kuin edeltäjänsä. Vastedes seurakuntaa johdetaan jonkin verran toisin kuin aiemmin. Uusi kirkkoherra tarvitsee tilaa toimia, ja johtajuus on hänelle annettava. Hän tarvitsee myös tukea ja rohkaisua. Hyväkään johtaja ei voi onnistua yksinään ilman työtovereiden apua ja yhteistyötä luottamushenkilöiden kanssa. Pysykää siis Vesan rinnalla ja tukekaa häntä.

Työssäsi sinä Vesa saat tukeutua kasteen armoon aivan erityisellä tavalla. Jotta ihminen puutteineen jäisi taka-alalle, pappikin käyttää jumalanpalveluksessa albaa, kastepukua. Se on tärkein työasusi: kun puet alban ja stolan, Kristuksen ikeen tunnuskuvan, päällesi, olet valmis työhön. Voit lähteä tehtäviisi levollisin mielin ja parhaasi antaen sekä Jumalan armon varassa. Hyvä Jumala siunatkoon palveluksesi tässä seurakunnassa. Aamen.