”Katse Kristukseen”

Hyvät sisaret ja veljet Kristuksessa! Kiitos kutsusta tulla osallistumaan näihin Uudenheräyksen kesäseuroihin ja tähän konserttiin ja kiitos jo nyt upeista lauluista ja esityksistä!

Terveiset myös partiolaisten Kajo-suurleiriltä Evolta Hämeenllinnasta, jossa olin juuri vierailemassa ja jossa oli paljon pohjalaisiakin mukana, täältä Kurikan alueelta ainakin Jurvan Saloveikot. Sain olla torstai-iltana mukana yhtenä elävän kirjaston kirjana, jota leiriläiset saivat lainata hetken keskusteluun. Näinhän myös sanotaan, että me kristityt olemme se viides evankeliumi, jota monet lukevat. Toisessa kirjeessä Korinttilaisille sanotaan, että ”te olette Kristuksen kirje” (2 Kor 3), aivan kuten kuoro äsken lauloi. Voimme näin olla kaikki kirjoja tai kirjeitä, joita muut lukevat.

Suomen kirkkohistoriaan kuuluu monet kansanherätykset ja herätysliikkeet. Moniin niistä olen saanut jo elämän varrella tutustua eri tilanteissa, mutta täytyy sanoa, että tämä herätysliike kuuluu itselleni vieraimpiin liikkeisiin. Ehkä se osin johtuu siitä, että tämä liike on – kuten olen ymmärtänyt – hyvin ”kirkollinen” liike, sanan positiivisessa merkityksessä eikä tästä liikkeestä ole ollut kohuotsikoita iltapäivälehdissä. Ja toisaalta tämän liikkeen vahvoihin vaikutusalueisiin ei ole kuulunut ne seudut, joissa olen itse asunut tai työskennellyt. Eilen ja tänään olen jo saanut osallistua netin kautta tämän viikonlopun tilaisuuksiin ja iloitsen siitä, mitä olen kuullut.

Lestadiolaisuus on kokenut historiansa varrella monenlaisia vaiheita ja jakautumisia. Edelleen se tarjoaa eri painotuksineen ja eri suuntineen monille suomalaisista hengellisen kodin. Monessa suomalaisessa hengellisessä liikkeessä pohditaan huolissaan liikkeen tulevaisuutta.

Ratkaisevan tärkeää on se, miten hengellistä perintöä ja oman liikkeen aarteita saadaan välitettyä eteenpäin tuleville polville. Ja siihen vaikuttaa se, miten liikkeen korostamat asiat vastaavat niihin kysymyksiin, joita tämän päivän ihmiset, etenkin nuoret ja lapset miettivät ja mihin he kaipaavat tukea ja vastauksia. Yksi tärkeä tapa välittää sanomaa eteenpäin on myös musiikki, josta tässä tilaisuudessakin saamme nauttia.

Ajasta riippumatta aina on kuitenkin ajankohtainen näiden juhlien teema ”Katse Kristukseen”. Ihminen on aina etsinyt vastausta ja helpotusta syyllisyyteen. Sen takia jo muinaiset esi-isämme rakensivat alttareita ja uhrasivat uhreja tuntemattomille jumalille tai tunnetulle Jumalalle.

Jos tämän päivän ihmisen kysymykset liittyvätkin enemmin elämän tarkoitukseen ja mielekkyyteen ja toisten ihmisten hyväksyntään, löytynee sieltäkin takaa tämä sama vanha kysymys. Vaikka nykyinen aika korostaa ihmisen vapautta toteuttaa omaa tahtoaan ja jättää vähemmälle Jumalan lain vaatimukset, on kysymys syyllisyydestä ja siitä vapautumisesta ennemmin tai myöhemmin jokaisen edessä. Päivittäin joudumme pyytämään läheisiltämme anteeksi ja samalla tavalla esimerkiksi Isä meidän -rukouksessa Jeesus opetti pyytämään anteeksi myös Taivaalliselta Isältä. Uskovinakin meissä on myös vanha luonto, joka vetää ja houkuttaa mutaisille poluille, jalat likaantuvat ja niitä pitää pestä.

Lestadiolaisen liikkeen erityisenä antina ja tehtävänä on ollut anteeksiantamuksen evankeliumin julistaminen. Toisinaan ajattelen, että Jumala on antanut kirkkoomme herätysliikkeitä eri aikoina korostamaan juuri niitä asioita, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet liikaa varjoon.

Kuten jo aikaisemmin totesin, sanoma anteeksiantamuksesta on ollut keskeinen läpi ihmiskunnan historian. Ihmisyyteen kuuluu kyky tuntea Jumalan puhuttelu, kyky kuulla Jumalan ääni omassatunnossa ja näin ollen aina syntiinlankeemuksesta lähtien kyky tuntea myös syyllisyyttä Jumalan tahdon rikkomisesta. Syntiinlankeemuksen perintö kulkee mukanamme ja tarvitsemme vapauttavaa armon sanaa, sana siitä, että saat anteeksi, kelpaat, riität.

Näiden juhlien teema ohjaa näin kohti tärkeintä. Otsikosta tulee itselleni mieleen ennen kaikkea Pietarin monet katseet kohti Kristusta. Myrskyssä Gennesaretin järvellä, kun hukkuminen uhkasi, Pietari sai kehotuksen katsoa Kristukseen. Hiilivalkealla, kun Pietari oli kieltänyt Jeesuksen, hän kohtasi Jeesuksen katseen. Nuotiolla järven rannalla, kun Jeesus oli noussut kuolleista, Pietari kohtasi jälleen uudessa tilanteessa Jeesuksen katseen kaiken traagisen tapahtuneen jälkeen.

Hyvä ystävä, kun itse katsot kohti Kristusta, näetkö siellä vaativan katseen vai säälivän katseen vai armahtavan katseen? Tänä aikana kaivataan toivoa. Monet asiat peittävät tulevaisuuden toivon ja tuovat pelkoa, on sotaa ja taloudellista huolta ja leviäviä sairauksia, nuorten ja perheiden pahoinvointia, vanhusten yksinäisyyttä ja niin edelleen. On vaarana jäädä katsomaan itseen ja omiin puutteisiin, tai ympäröiviin aaltoihin, sekasortoon maailmalla tai ristiriitoihin kirkossa. Siksi tarvitaan näiden seurojen kehotusta: ”Katse Kristukseen!”.  Sieltä virtaa rauha ja rohkaisu ja armahdus meidän levottomaan mieleemme. Armeijassa sanotaan joukoille: ”Katse eteen päin, lepo!” Meille sanotaan: ”Katse Kristukseen päin, lepo!” Kristus on jo voittanut taistelun, hän maksanut velkamme ja kumonnut syytökset, kuoleman vallankin hän on kukistanut. Siksi hän sanoo: ”Minun rauhani, sen minä annan teille!” Hän antaa meille levon.

Me piispat saamme kantaa mukana isoa ja näkyvää ristiä. Samoin jokaisessa kirkossa on silmien edessä risti ja alttari. Ne ohjaavat katsetta, elämää ja uskoa kohti tärkeintä, kohti sitä, mikä pelastaa ja tuo toivon. Se tiivistyy hyvin tähän ristin merkkiin, joka on yhtä aikaa kärsimyksen ja voiton merkki, epätoivon ja toivon merkki, ihmisen pahuuden ja Jumalan rakkauden merkki.

Hyvät kesäseuravieraat! Toivon tätä Kristuksen lempeää ja armahtavaa katsetta teille jokaiselle ja siunausta näille kesäseuroille ja tälle liikkeelle, että se voisi osoittaa kohti Kristusta ja ohjata ihmisiä kohti Kristusta ja hänen tuntemistaan ja että me tuon Kristuksen katseen pysäyttäminä voisimme myös itse osoittaa lempeää katsetta toisille kanssakulkijoille.