”Kolmiyhteinen Jumala synnyttää uudesti”

Evankeliumi

Joh. 3:1–15

Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 3

Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?”
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’ Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”
”Miten tämä kaikki on mahdollista?” Nikodemos kysyi.
Jeesus vastasi:
”Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä?
Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika.
Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.”

SAARNA ”Kolmiyhteinen Jumala synnyttää uudesti”

Oletkos sinä uudestisyntynyt kristitty? Tällaiseen kysymykseen yksi ja toinen on voinut törmätä ja hämmentyä kysymyksen edessä. Usein kysymykseen on liittynyt vaativa sävy, kuin joku voisi synnyttää itse itsensä jollakin tavalla.

Samanlainen ajatus taisi olla Nikodemuksella, joka halusi keskustella merkittävän ja kuuluisan opettajan, Jeesuksen kanssa, mutta halusi tehdä sen rauhassa ilman ylimääräisiä silmiä ja korvia. Myös Nikodemus tuntui ymmärtävän tuon uudestisyntymisen vaatimuksena, joka kävi yli paitsi hänen voimiensa myös yli ymmärryksen. Hän yritti ymmärtää hengellisiä asioita puhtaasti insinöörijärjellä. Siitähän ei tule kuitenkaan mitään. Ei ole kysymys teknisestä asiasta, vaan hengellisestä asiasta.

Samaan aikaan kyse oli ja on äärimmäisen tärkeästä ja välttämättömästä asiasta. Taivaaseen ei nimittäin voi edes päästä ilman uudestisyntymistä! Ei ole siis kyse jostakin valinnaisesta asiasta tai sellaisesta, joka toisille sopii ja kuuluu ja toisille ei. Nikodemus oli huomannut ja tunnusti Jeesuksen olevan erityisen opettajan ja tekevän tunnustekoja, joita ei kukaan voi tehdä omin voimin. Mutta jotain hän ei kuitenkaan käsittänyt eikä sitäkään, että Jeesus oli Jumalan lähettämä Messias, jonka tuli kuolla ja joka nousisi kuolleista ja joka näin avaisi tien taivaaseen.

Viime pyhänä oli helluntai, Pyhän Hengen vuodattamisen juhlapäivä. Juuri Pyhä Henki vaikuttaa uskon syntymisen ja vahvistaa uskoa. Lutherin sanat Vähässä katekismuksessa ilmaisevat tämän selvästi:  ”Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa.” Ei ole kyse siitä, mitä saan itse tehtyä tai järkeiltyä, vaan on kyse kolmiyhteisen Jumalan työstä ja hänen lahjastaan. Pyhä Henki uudestisynnyttää eli herättää uskon.

Nikodemoksella oli asema juutalaisten neuvostossa ja hän oli juutalaisen uskon opettaja. Kuitenkaan hän ei ymmärtänyt tätä uskon syntymisen ihmettä. Siinä onkin kyse salatun Jumalan salatusta työstä. Siinä on kyse Hengen puhaltamisesta ja se on kuin tuuli, joka puhaltaa missä ja koska tahtoo.

Tänään on Pyhän Kolminaisuuden päivä. Päivää on vietetty läntisessä kirkossa jo 1300-luvulta lähtien. Tämä on myös uskontunnustuksen päivä. Suuri ja käsittämätön Jumala on ilmoittanut itsensä meille kolmessa persoonassa, joka muodostaa yhden kokonaisuuden. Tähän aikaa vuodesta on helppoa ajatella Luojaa. Veisataan suvivirttä ja luonnossa näkyy elämää ja kasvua joka puolella. Yötön yö ja tyyni järvi ja linnun laulu ja auringon lämpö saa mielen kiittämään ja ylistämään kaiken hyvän luojaa. Voimme kokea aavistuksen paratiisin olosuhteista, lukuun ottamatta hyttysiä ja koleita juhannuskelejä, jotka voivat nopeasti palauttaa mieleen sen, että emme kuitenkaan vielä ole paratiisissa. Mutta vaikka tuolta rinteiden päältä katsellessa saa kyllä ihailla Luojan töitä ja luonnon uskomatonta kauneutta.

Jumaluuden toinen persoona Jeesus on monelle tuttu jo koulun uskontotunneilta ja hyvistä opetuksista siitä, miten toista tulee rakastaa kuin itseä ja tehdä toiselle sitä, mitä tahtoisi itselleen tehtävän. Jeesuksen syntymäjuhlaa harva pystyy ohittamaan, mutta pääsiäisen vietto ei saa enää niin suurta yleistä huomioita muuten kuin ylimääräisten vapaapäivien muodossa. Jeesuksen elämän merkitys huipentuu kuitenkin pääsiäisen tapahtumissa, ensin täydessä ristissä ja sitten tyhjässä ristissä. Nyt Jeesus on tämän kirkkovuoden osalta jo saateltu ylös taivaaseen Isän luokse. Jumala on salattu, mutta Luther toteaa, että ”jos uskot ilmi tulleeseen Jumalaan ja hänen sanaansa, myös salattu Jumala alkaa vähitellen paljastua sinulle”.

Vierain kolmiyhteisen Jumalan persoonista on useimmille kuitenkin Pyhä Henki, vaikka ilman häntä emme voi ymmärtää myöskään Jeesusta tai Luojaa. Pyhän Hengen vuodattamisen juhlapäivä helluntai on myös merkitykseltään vierain näistä kolmesta suuresta juhlasta. Mutta silloinkin tapahtui suuria asioita: syntyi seurakunta, vuodatettiin seurakunnan ylle Pyhä Henki, jonka antoi voiman ja rohkeuden lähteä liikkeelle ja todistaa Jeesuksesta Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka. Jokaisen kohdalla, joka uskoo Jeesukseen, on Pyhä Henki jo tehnyt paljon työtä. Lutherhan totesi  ”että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa.” Se on Pyhän Hengen tehtävää.

Näiden kesäjuhlien teemana on ”Paluu juurille”. Itse ajattelen sen tarkoittavan myös sitä, että tarvitaan yhä enemmin opetusta. Perusta on olemassa, se ei horju eikä muuta perustaa tarvita. Mutta kun suomalaisten usko Jumalaan on pudonnut viimeisten tutkimusten mukaan nopeasti, se kertoo myös opetuksen tarpeesta. Pyhä Henki kyllä herättää uskon ja avaa sydämen hengellisille asioille, mutta se tapahtuu sanan kautta ja opetuksen välityksellä. Usko tulee kuulemisesta ja kuulemisen synnyttää Jumalan sana.

Kristillisen ja luterilaisen uskon perusteisiin kuuluu usko kolmiyhteiseen Jumalaan. Luterilaisen tunnustuksen päätunnustuksen eli Augsburgin tunnustuksen ensimmäinen kohta on otsikoltaan Jumala ja siinä todetaan näin: ”Meidän seurakuntamme opettavat suuren yksimielisyyden vallitessa, että Nikaian kirkolliskokouksen päätös jumalallisen olemuksen ja kolmen persoonan ykseydestä on tosi ja että siihen on epäilyksettä uskottava; nimittäin että on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jota kutsutaan Jumalaksi ja joka on Jumala, ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassaan, viisaudessaan ja hyvyydessään, kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä. Kuitenkin on olemassa kolme persoonaa, joilla on sama olemus ja valta ja jotka ovat yhtä ikuisia, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Käytämme tässä sanaa persoona samassa merkityksessä kuin vanhan kirkon opettajat; se tarkoittaa sellaista, mikä ei ole toisen osa eikä ominaisuus, vaan on olemassa itsenäisesti”.

Tuomiorovastina jouduin ja sain usein olla ottamassa vastaan pappisvihkimystä pyytävien näytesaarnoja. Silloin usein katselin yhdessä pappiskokelaan kanssa saarnaa siitä näkökulmasta, että mitä se puhuu Isästä, mitä Pojasta ja mitä Pyhästä Hengestä. Jos saarna jää vain ensimmäiseen uskonkappaleeseen voidaan jäädä lain alle, sillä ilman Jeesusta meillä on vain Pyhä Jumala ja hän vaatii samaa pyhyyttä ja täydellisyyttä meiltäkin – se johtaa lain alle ja epätoivoon, sillä ei kukaan pysty täyttämään lain vaatimuksia tai rakkauden lakia.

Jos taas keskitytään vain Pyhän Hengen ilmiöihin ja ihmeisiin, on vaarana rakentaa usko kokemusten ja tunteiden varaan ja puuttuu ne juuret, jotka kantavat erämaavaiheen ja myrskyjen halki. Perusta täytyy olla Kristuksessa. Jolla ei ole Poikaa ei ole Isääkään. Toisaalta Pyhän Hengen sormi osoittaa aina juuri Jeesukseen, ei itseensä. Evankeliumissa sanotaan: ”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.”

Terveessä ja tasapainoisessa kristillisessä uskossa mikään Jumalan Kolminaisuuden persoona ei jää sivuun.  Jumala on voimallinen herättämään uskon myös pienissä lapsissa ja antamaan heillekin Pyhän Hengen. Niin kuin kaikkia Jumalan lahjoja, kasteessakin saatuja lahjoja nautitaan yksin uskon kautta. Joka ei usko, ei hyödy kasteessa saamistaan lahjoista. Toisaalta se, joka uskoo, saa omistaa ne Jumalan varman sanan nojalla ja kasteen liiton perusteella.

Uskon syntymiseen voi liittyä tunteita ja kokemuksia, mutta se ei ole uskon edellytys. Luterilaisen opetuksen ja raamatuntulkinnan mukaan kyse on kolmiyhteisen Jumalan työstä sanan ja sakramenttien kautta. Jumala ja vain Jumala voin synnyttää uutta elämää. Siitä on kyse myös uskon syntymisessä, uudestisyntymisessä.

Jos sinulla on kaipuu Jumalan lähelle, mutta avuttomuus siinä, miten se tapahtuu, on hyvä muistaa ukko Paavon (Paavo Ruotsalaisen) vanha neuvo: ”Opi sekä pyhänä että pahan, suruttomana että heränneenä, katuvaisena että katumattomana katsomaan kaikkivoipaan Kristukseen ja sovita itseäsi Kristuksen eteen, tykö ja viereen, kunnes tunnet elämän lähtevän hänestä”.

Saiko Nikodemus syntyä uudesti, heräsikö hänessä usko Jeesukseen? Sitä Raamattu ei suoraan kerro, mutta tiedetään, että hän myöhemmin vetosi neuvoston jäseniin, että he eivät tuomitsisi Jeesusta häntä kuulematta. Hänen kerrotaan myös auttaneen Joosef Arimatialaista Jeesuksen hautaamisessa. Sekä ortodoksinen että katolinen kirkko kunnioittavat Nikodemusta pyhimyksenä. Mitähän hän ajattelikaan ja koki sydämessään, kun kuuli tyhjästä haudasta ja Jeesuksen ilmestymisestä. Oliko hänessäkin tapahtunut se, minkä Jumala yksin saa ihmisessä aikaan: että hänkin sai uudestisyntyä uuteen elämään ja uskoon ylhäältä.

Sitä työtä Jumala tekee edelleen. Sanan ja sakramenttien kautta hän luo uutta elämää. Niin kuin luonto kukoistaa nyt sateiden ja lämmön seurauksena, niin elävä Jumala synnyttää uutta elämää meidän ihmisten sydämissä, uskoa, toivoa ja rakkautta. Tuota Jumalaa emme voin järjellä käsittää, mutta voimme ylistäen sanoa: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa” (Ef 1:3).

Nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskon Nikean uskontunnustuksen mukaan!

Matti Salomäki