”Koulua elämää varten”

Hyvä juhlaväki!

Arkisen puurtamisen ohella tarvitsemme elämässä juhlahetkiä. Tänään on yksi sellainen, kun vietämme Jämsän kristillisen kansanopiston 60-vuotisjuhlaa. On ilo olla mukana tässä juhlassa ja tuoda teille Lapuan hiippakunnan tervehdys.

Kansanopistot ovat olleet jo yli sadan vuoden ajan rikastuttamassa suomalaista koulutuskenttää ja sivistystä. Tässä, kuten monessa muussakin koulutuksen kehittämisessä, kirkon miehet ovat olleet aktiivisessa asemassa. Kansanopistotoiminnan alkuunpanija oli tanskalainen piispa, kirjailija ja tiedemies Nikolai Frederik Severin Gruntvig, joka näki kansanopistotyön päämääränä sivistyksen, valistuksen ja nuorten maailmankuvan avartamisen.

Osalla kansanopistoista on myös hengellinen taustayhteisö, jolloin myös kristillisen uskon opettaminen, syventäminen ja harjoittaminen istuu luontevasti opiston toimintaan. Itse asiassa vanhin kristillinen kansanopisto perustettiin isäni synnyinpaikan naapurustoon Lapualle vuonna 1914. Olen nähnyt ja kuullut, miten valtava merkitys tuollakin opistolla on ollut tuhansille siellä nuoruusvuosiaan viettäneille opiskelijoille. Myös isäni, setäni ja tätini ovat käyneet tuon opiston. Opisto tarjosi köyhistäkin oloista tulleille nuorille mahdollisuuden viettää vuosi syventäen sivistystä ja oppien monia käytännön taitoja ja samalla kokien yhteyttä toisten saman ikäisten kanssa ja saaden myös hengellistä pääomaa tulevaa elämää varten Siionin virsien ja seurojen ja muun opetuksen myötä. Opintovuoden aikana syntyi elinikäisiä ystävyyssuhteita ja puolisonkin moni löysi sieltä.

Myös tämä Jämsän opisto on saanut toimia monelle tärkeänä kouluna ja kohtaamispaikkana jo 1960-luvulta lähtien ja sitä ennen jo vuodesta 1909 lähtien toisenlaiselta aateperustalta. Vaikka yhteiskunnan tuki vaihtelee hallitusten vaihtuessa, tällaisella työllä on tärkeä merkitys. Sen näkee siitäkin, että hakijoita ja tulijoita vanhoillislestadiolaisiin opistoihin olisi paljon enemmän, kuin voidaan ottaa.

Vuosi tai yhdeksän kuukautta sisäoppilaitoksessa toisten samanikäisten kanssa ja turvallisessa ympäristössä ja tärkeiden asioiden parissa on vahva vetonaula. Siihen mahtuu monenlaista seikkailua, löytämisen iloa, kasvua ja oppimista. Se voi auttaa löytämään oman paikan maailmassa ja yhteiskunnassa ja kristittyjen joukossa.

Ymmärrettävästi vanhemmat tänäkin aikana ovat huolissaan lasten puolesta, niin oman elämäntehtävän löytämisen suhteen kuin myös sen suhteen, että lapsi ja nuori voisi pysyä ja kasvaa kristillisessä uskossa monien ajan tuulten keskellä. Tällainen opistovuosi voi tarjota ratkaisevan tuen juuri tässä herkässä elämän vaiheessa, jossa joutuu tekemään monia suuria ja koko loppu elämään ja jopa iankaikkisuuteen asti kantavia ratkaisuja.

Hyvät juhlavieraat! Jo uskonpuhdistajamme piti tärkeänä, että nuoriso ohjataan oikealle tielle ja sivistyksen pariin. Joskus hän vetosi päättäjiin näin: ”Rakkaat herrat, jos te joka vuosi käytätte varoja niin paljon pyssyihin, teihin, siltoihin, patoihin ja lukemattomiin muihin samankaltaisiin tarpeisiin, jotta kaupunkinne saisi nauttia ajallista rauhaa ja mukavuutta, eikö paljon suuremmalla syyllä pitäisi poloisen nuorison hyväksi käyttää varoja edes sen verran, että palkataan yksi tai kaksi opettajaa pitämään koulua.”

Opettamisen päämääränä oli paitsi riittävän sivistyksen saaminen myös mahdollisuus tutustua evankeliumin sanomaan ja kristilliseen oppiin, katekismukseen. Sanoohan jo sananlasku: ”Opeta nuorukainen oikealle tielle, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea”.

Toivotan tielle Jämsän opiston työntekijöille onnittelujen lisäksi viisautta, voimia ja Jumalan siunausta, että työnne voisi kantaa jatkossakin hyvää hedelmää niin yhteiskunnan kuin kirkon tulevaisuuden hyväksi ja satoa iankaikkiseen elämään! Ja intoa ja siunausta myös teille opiskelijoille ja tämän työn tukijoille!

Matti Salomäki