Saarna Karstulassa

Luuk. 14:1-6

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Martti Luther kirjoitti pienen kirjan nimeltä Kristityn vapaudesta. Kirjanen oli omistettu paaville. Luther halusi kertoa kristikunnan johtavalle piispalle, mistä uskonpuhdistuksessa oli kyse. Arvostelustaan huolimatta hän halusi estää kirkon hajoamisen. Luther toivoi, että kirjasen luettuaan paavi ymmärtäisi kirkon uudistamisen välttämättömyyden. Myöhemmin tuota kirjasta pidettiin yhtenä tärkeimmistä uskonpuhdistusajan kirjoituksista. Kirjasen aihe ”Kristityn vapaus” on sama kuin tämän juhlapäivän aihe.

Mitä on kristityn vapaus?

Lutherin mukaan kristityn vapaus sisältää kaksi toisilleen vastakkaista näkökulmaa. Hän tiivisti sanomansa näin: ”Kristitty on kaikkien asioiden herra, vapaa kaikesta eikä kenenkään alamainen. Kristitty on kaikkien palvelija ja jokaisen alamainen.” Edellinen liittyy uskoon, jälkimmäinen rakkauteen. Kristitty on siis uskossa vapaa kaikesta, mutta rakkaudessa hän on velvollinen palvelemaan kaikkia. Kuinka nämä kaksi voivat olla voimassa yhtä aikaa?

Otetaanpa avuksi päivän evankeliumi. Se kertoo Jeesuksen vierailusta fariseusten johtomiehen kodissa. Vierailu tapahtui sapattina, joka oli pakollinen lepopäivä. Sapatti rajoitti ihmisen elämää tiukasti ja monin eri tavoin. Ei saanut tehdä työtä eikä hoitaa omia askareita; valoja ei voinut sytyttää eikä ruokaa valmistaa. Sapatti oli hurskaan juutalaisen tärkein juhla. Se oli mainittu 10 käskyssä. Sapatista tuli jatkuva kiistanaihe Jeesuksen ja fariseusten välille.

Kiistan toinen osapuoli, fariseukset, olivat lain ja vanhinten perinnäissääntöjen tarkka noudattaja ja tulkitsija. Jeesuksen mielestä fariseukset asettivat raskaita taakkoja ihmisten kannettavaksi. Sen lisäksi he jättivät itse noudattamatta samoja sääntöjä. Farisealaisuus oli tässä mielessä ulkokultaisuutta.

Kertomuksesta käy ilmi, että vierailulla Jeesus ja hänen käytöksensä joutuivat tarkan arvioinnin kohteeksi. Luukkaan mukaan ”kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi”. Tarkoitus oli siis saada Jeesus kiinni sapatin rikkomisesta. Tähän avautui mahdollisuus, kun sairas mies tuli Jeesuksen luo. Kysymys oli siis siitä, oliko Jeesuksen lupa parantaa sairaan sapattina. Tällainen teko kuului sapattikieltojen joukkoon. Kun fariseukset eivät vastanneet, Jeesus paransi miehen ja lähetti hänet pois.

Usko on vapautta

Jeesus on meille esimerkki hengellisestä vapaudesta. Hän uhmasi lain tulkinnan asiantuntijoita ja toimi vastoin sapattisääntöjä. Taivaallisen Isän tahdon toteuttaminen oli jotain muuta kuin sellaisten säädösten noudattamista, jotka olivat kadottaneet tarkoituksensa ja irtautuneet elämästä. Tällainen vaara on meilläkin, jos luulemme, että kristillinen elämä on hurskas elämäntapa. Isää Jumalaa ei kunnioiteta kieltäytymällä hyvän tekemisestä, vaan tunnistamalla lähimmäisen hätä. Jeesus oli vapaa palvelemaan.

Entä me? Kuinka me voimme seurata Jeesusta ja noudattaa hänen esimerkkiään?

Lutherin neuvon mukaan usko Kristukseen ja hänen tekoihinsa tekee meistä vapaita. Kuuliaisuus Jumalaa kohtaan perustuu uskoon. Se on osallisuutta Jeesuksen hyvyyteen ja ihmisrakkauteen. Tästä Jesaja kertoo juhlapäivän Vanhan testamentin lukukappaleessa. Hänen mukaansa Jumala lunastaa ihmisen vapaaksi ja pyyhkii hänen rikkomuksensa pois kuin pilven. Jesajan mukaan vääriä tekoja ei voi paikata hyvää tekemällä, vaan sen sijasta tulee luottaa Jumalan armoon. Paavali puolestaan muistuttaa, että Mooseksen lain säädösten noudattaminen ei tee meistä todellisia kristittyjä. Päinvastoin, tekoihin turvautuminen ajaa meitä etäämmäs Kristuksesta. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.

Usko on hengellistä vapautta: kun kristitty turvautuu Jumalaan ja luottaa hänen armoonsa, lain vaatimukset, oman sydämen syytökset ja pelko Jumalan vihastumisesta eivät kykene alistamaan häntä valtaansa. Tätä Luther tarkoitti sanoessaan, että uskoessaan kristitty on vapaa kaikesta eikä kenenkään alamainen.

Mitä vapaudesta seuraa?

Joskus kysytään, mitä tällaisesta vapaudesta seuraa. Välinpitämättömyyskö? Voiko kristitty olla 10 käskystä välittämättä? Tällaisen johtopäätöksen voisi tehdä. Siksi on syytä palauttaa mieliin Lutherin elämänohjeen toinen puoli. ”Kristitty on kaikkien palvelija ja jokaisen alamainen.”

Kristilliseen elämään kuuluu uskon rinnalla rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Jos rakkaus unohdetaan, usko on vaarassa muuttua itsekkyydeksi ja oman itsensä pelastamiseksi. Rakkaus sen sijaan siirtää huomion omasta itsestä toiseen ja saa meidät tekemään hyvää lähimmäiselle.

Jeesus on tästä hyvä esimerkki. Vaikka fariseukset jättivät vastaamatta siihen, saako sapattina parantaa vai ei, he sydämissään tiesivät, että hädässä olevaa tuli auttaa. Niinpä Jeesus penäsi heiltä vastausta uuteen kysymykseen: ”Miten itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?”

Rakkaus on toisen sijaan asettumista

Jeesus oli varma siitä, että fariseus olisi auttanut, jos hänen oma lapsensa olisi pudonnut kaivoon. Meilläkin on sydämissämme taju siitä, että lähimmäistä tulee auttaa hädän hetkellä. Vaikka epäröisimme, voimme aina asettua toisen tilanteeseen ja kysyä, mitä hyvää toivot minun tekevän sinulle.

Toiselle hyvää tahtova rakkaus on kutsumuksemme. Se on suostumista siihen, että haluaa tulla kaikkien palvelijaksi ja jokaisen alamaiseksi. Se tarkoittaa, ettemme itsekkyydessä asetu kenenkään yläpuolelle, pidä itseämme parempana ja ummista silmiämme lähimmäisen toiveelta. Rakkaus on hyvän tekemistä Kristuksen esimerkin mukaisesti: hän luopui omastaan ja antoi kaikkensa meidän puolestamme. Miksi emme toimisi samoin!

Piispantarkastuksen aikana perjantai-iltana kokoonnuimme isolla joukolla kunnantalon Himmelin aulaan pohtimaan, millaista on yhteisöllisyys täällä Karstulassa. Kirkon sanoman näkökulmasta yhteisöllisyyteen kuuluu uskon ja rakkauden vaaliminen. Se on mahdollista, jos seurakunnassa yhä uudestaan kerrotaan Kristuksesta ja hänen rakkaudestaan. Silloin Karstulan asukkaat voivat lähestyä luottavaisesti ja vapain mielin Jumalaa ja sitten palvella toinen toistaan. Paavalin sanoin: ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. Se liittää meidän toisiimme ja armolliseen Jumalaan. Aamen.

© Simo Peura