Kristus nousi kuolleista

Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 24 Luuk. 24:1–12

Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.
Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.

SAARNA Taulumäen kirkossa pääsiäispäivänä 2022 ”Kristus nousi kuolleista”

Kristus nousi kuolleista! -Totisesti nousi!

Tämä riemullinen vuorotervehdys on kaikunut taas viime yöstä lähtien ympäri maailmaa. Vaikka se on meillä alun perin ortodoksista uskoa tunnustavien sisarien ja veljien tervehdys, on se levinnyt meidänkin kirkkoomme ja siihen on hienoa yhtyä taustayhteisöstä riippumatta. Vaikka emme ole silminnäkijöitä, voimme yhtyä tervehdykseen sen todistuksen tähden, joka on kaikunut tänne parintuhannen vuoden päähän asti pitkän todistajien ketjun kautta – ja kulkee taas kauttamme eteenpäin tuleville polville. Tämä on kristinuskon ydinviesti!

Mutta mitä tieto siitä tai usko siihen, että Kristus nousi kuolleista vaikuttaa meille tähän päivään ja tähän aikaan, jossa kärsimys ja kuolema täyttää paljon laajemmin tietoisuutemme kuin tyhjän haudan viesti. Viime viikot meille on tullut vahvasti kuoleman viestejä, kuvia rikki pommitetuista taloista ja kaupungeista, tapetuista siviileistä ja sotilaista, haavoittuneista ja pakenevista. Yhtäkkiä kuolema tulee kuin vyöryn lailla kohti ilman että kukaan pystyy sitä pysäyttämään. Hätä tulee meitä kohti myös pakolaisten kautta ja erilaisten keräysten kautta, joihin olemme voineet osallistua. Miten tässä hetkessä voi yhtyä pääsiäisen riemuun?

Pääsiäisen evankeliumia kuunnellessa voimme huomata, että löydämme sieltä tässäkin mielessä sielunveljiä ja -siskoja. Näemme siellä surun ja murheen murtamia ihmisiä, nykytermein voitaisiin puhua akuutista posttraumaattisesta stressireaktiosta kärsivistä ihmisistä, jotka eivät käynnissä olevan shokkivaiheen takia näe mitään valoa tilanteessa. Heidänkin silmiensä edessä oli tuoreet kuvat valloittajien harjoittamasta mielivallasta. He olivat olleet todistamassa maalittamista, joka oli päätynyt väärään tuomioon hurmioituneen yleisön hurratessa ympärillä ja sen jälkeen uhrin häpäisemiseen, kiduttamiseen ja häpeäkuolemaan alastomana julkisella paikalla.  Ei siis ihme, että sanoma ylösnousemuksesta ei heti löytänyt otollista maaperää.

Pääsiäisen evankeliumissa emme näe ihmisiä, jotka ovat jo haudan vierellä odottamassa, että milloin se luvattu ylösnousemus tapahtuu. Ei, vaan näemme ihmisiä, jotka ovat täysin unohtaneet Opettajansa ennustukset ja lupaukset siitä, että hän nousisi kolmantena päivänä. Menneiden päivien ikävät tapahtumat olivat musertaneet opetuslapset. He eivät olleet ymmärtäneet, että Jeesus todella kuolisi eivätkä sitäkään vähää sitä, että hän nousisi myös ylös kuolleista. Naiset eivät olleet tulossa haudalle todistamaan tyhjää hautaluolaa, vaan voitelemaan siellä olevaa ruumista. Muutkaan opetuslapset, jotka kuulevat naisten viestin eivät oitis oivalla, että näinhän pitikin käydä, vaan luulevat naisten höpisevän omiaan – eivätkä usko heidän viestiään. Sen verran asia kuitenkin jää vaivaamaan, että aina toimintaan valmis Pietari haluaa käydä tarkistamassa tilanteen, koska matka haudalle ei ole pitkä. Niin alkaa yksi Raamatun tunnetuimmista juoksukilpailuista. Pietari voittaa sen, Johannes tulee toiseksi. Ja palkintona on näky käärinliinoista, joiden sisältä ruumis on kadonnut.

Usein ehkä ajattelemme, että ensimmäisten opetuslasten oli helppo uskoa Jeesukseen, mutta eipä se niin vain ollut. Jo alusta alkaen levitettiin myös erilaista disinformaatiota aiheesta; että Jeesus ei ollutkaan todellisesti kuollut, että hänen ruumiinsa varastettiin, että hänet heitettiin joukkohautaan tai että tarina haudasta oli myöhemmin keksitty legenda. Mutta joka tapauksessa kristinusko lähti liikkeelle tyhjä haudan ääreltä ja tämä viesti kaikuu edelleen ympäri maailmaa alussa lausutuin sanoin: ”Kristus nousi kuolleista – totisesti nousi”.

Joskus elämässä tapahtuu niin paljon niin nopeasti, että mukana ei tahdo pysyä. Pääsiäinen on sellaista aikaa. Jeesuksen kohdalla käänne tuli jo kolmantena päivänä, kuten hän oli luvannut, kun me sen sijaan joudumme rakkaittemme kohdalla odottamaan ylösnousemuksen ja jälleennäkemisen suhteen odottamaan tämän ajan päättymistä. Mutta toivo kantaa meitäkin! Ensimmäisen pääsiäisen jälkeen jotain muuttui lopullisesti. Ukrainan tuhottuihin kaupunkeihin, juutalaisten kaasukammioihin, leijonien keskellä puolustautuviin marttyyreihin colosseumilla, kaikkiin toivottomiin paikkoihin ja tilanteisiin loistaa nyt ylösnousemuksen valo. Kuolemalla ei ole enää viimeistä sanaa sanottavanaan, vaikka niin usein siltä näyttääkin.

Mikä vakuutti opetuslapset? Siihen vaikutti monikin seikka. He saivat nähdä omin silmin tyhjän haudan, jonka paikka oli varmasti kaikille läheisille tuttu. Ei Pietarinkaan tarvinnut kysellä, mihinkä hänen pitää juosta. Hän tiesi osoitteen. He saivat nähdä käärinliinat. He saivat kuulla enkelien viestin. Heitä muistutettiin Jeesuksen sanoista. He saivat kohdata ylösnousseen. Reaktio oli ensin ihmettely, kuten Marialla, kun hän sai kuulla tehtävästään Jeesuksen äitinä. Aikaa myöten usko vahvistui ja Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen ensimmäiset silminnäkijät olivat valmiita jopa kuoleman uhalla tunnustamaan uskoa ylönousseeseen Jeesukseen Kristukseen.

Jos hyppäämme vähän ajassa eteenpäin, kohtaamme sellaisen henkilön todistuksen, joka ei ollut tyhjällä haudalla tai kohtaamassa tuoreesti ylösnoussutta, mutta joka todistaa vahvasti ylösnousemuksesta meillekin. Ehkä häneen voimme helpommin rinnastua, koska hänkin kuuluu myöhempiin ylösnousseen Jeesuksen todistajiin kuten mekin. Paavali kirjoittaa äsken kuullussa kohdassa 1 Kor 15 evankeliumista, joka tulee ottaa vastaan ja jossa tulee pysyä kiinni ja jonka kautta pelastutaan ja jota tulee säilyttää sellaisena kuin se on alussa julistettu. Siihen kuuluu juuri nämä hiljaisen viikon ja pääsiäisen tapahtumat: Kristus kuoli syntiemme vuoksi – niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista – niin kuin oli kirjoitettu ja hän ilmestyi ensin kahdelletoista opetuslapselle, sitten sadoille muille ja viimeiseksi myös Paavalille Damaskon tiellä.

Hyvät pääsiäisen viettäjät täällä Jyväskylässä ja verkkokirkon äärellä. Mekin saamme uskoa, niin kuin on kirjoitettu, Kristuksen kuolemaan syntiemme vuoksi, hänen kuolleista herättämiseen ja niiden todistukseen, jotka näkivät ja kohtasivat ylösnousseen. Se todistajien ketju on jatkunut aina tänne asti. Nyt mekin voimme vuorostaan palauttaa mieliin tämän saman evankeliumin yhä uudelleen. Sen me saamme ottaa vastaan ja pitää siitä kiinni ja sen avulla me myös pelastumme, kun säilytämme sen sellaisena kuin se on meille julistettu.

Mielessäni ovat soineet Tanskan 1700-luvun suuren runoilijapiispan Hans Adolf Brorsonin (1694-1764) lähetysvirren sanat:

Soi, riemuviesti Jumalan, sanoma sovituksen!
Hän murtaa salvat vankilan, tuo täyden armahduksen.
Nyt liehu, lippu Karitsan! Haudalle kuolleen maailman
tuot ylösnousemuksen, tuot ylösnousemuksen.

Elettiin evankelisen lähetystyön kevätaikaa. Ns. tanskalais-hallelainen lähetys oli saanut alkunsa, kun Tanskan kuningas Frederik IV etsi lähetyssaarnaajia Trankebarin siirtokuntaan Intiaan. Sopivat lähtijät, kaksi nuorta saksalaista pappismiestä, välitti hänelle Hallen pietistien johtaja August Hermann Francke. Evankelisen maailmanlähetyksen katsotaan alkaneen näiden saapumisesta aloittamaan työtä Trankebarissa. Sieltä tulleet viestit innostivat Brorsonia. ”Nyt nouskaa, kuulkaa kansat maan! Nyt armon sanaa saarnataan”, hän riemuitsi virtensä alussa.

Tänne kuolleen maailman haudalle, jossa näemme paljon surullisia näkymiä, kärsimystä, väkivaltaa, hylkäämistä ja kipua, soi riemuviesti Jumalan. Täällä me voimme nostaa ylös Karitsan lipun, tänne tulee ylösnousemuksen sanoma kuoleman keskelle! Sitä me todella tarvitsemme!

Tuoreessa uutisessa kerrottiin, että Ukrainan Butsassa ihmiset ovat edelleen säikkyjä, selkeästi yhä shokissa ja kaikilla valtava tarve puhua. ”Olemme elossa!”, näin ihmiset nyt tervehtivät toisiaan. He eivät sano ”hei” tai ”mitä kuuluu”, vaan kaikki iloitsevat siitä, että ovat selvinneet hengissä. Kaikki tervehtivät toisiaan sanomalla ”olemme elossa” tai ”olen elossa”. Näin Kristuskin meitä tervehtii!

Kristus nousi kuolleista, totisesti nousi!

Mekin voimme nousta ylös ja tunnustaa nyt yhteisen uskomme ylösnousseseen!

Matti Salomäki,

Lapuan hiippakunnan piispa