Puhe E-Pn keskussairaalassa

Tutustumista

Syksyn suuri ilon ja kiitollisuuden aihe on ollut ensimmäisen lastenlapsen syntymä. Hänen tulonsa oli vastapaino rauhattomuudelle ja epävarmuudelle, jonka keskellä Suomi on elänyt syksyn ajan. Syntymän ihme on vahvistanut tulevaisuuden uskoa. Se on tärkeää meille ikääntyville, jotka huomaamme voimiemme vähenevän. Kun tieto hänen syntymästään saapui, vanhennuimme hetkessä yhden sukupolven verran.

Monista yhtäläisyyksistä huolimatta tyttärentyttären syntymä on toista kuin hänen äitinsä, esikoisemme, syntymä. Vanhemmat oppivat tuntemaan lapsensa tapoineen päivittäin häntä hoitaessaan. Isovanhempien kohdalla on toisin: he tutustuvat lapsenlapseensa vähitellen.

Olemme nyt tutustuneet tyttärentyttäreen jo parin kuukauden ajan. Häntä katsoessani ja pidellessäni mietin, millainen ainutlaatuinen Jumalan ihme hän on. Huomaan kysyväni: Kuka sinä olet, pieni tyttö? Millainen ihminen sinusta kasvaa? Mitä elämä tuo sinulle tullessaan? Haluaisin oppia tuntemaan sinut paremmin!

Marian ja Joosefin mietiskely

Arvaatte, että edellä kuvaamani kokemus on johdattanut ajatuksiani viime viikkoina joulun lapsen syntymään. Jouluevankeliumista käy ilmi, että Marian ja Joosefin osa ei ollut helppo, eivät myöskään olosuhteet.

Marian kohdalla äitiys ei sujunut tavanomaiseen tapaan. Enkelin ilmoitus raskaudesta yllätti hänet. Enkeli kertoi myös lapsen erityisyydestä ja määräsi hänen nimekseen Jeesuksen. Lapsi olisi taivaallista sukua ja hallitsijan asemassa. Tämä kaikki aiheutti Marialle paljon mietittävää.

Synnyttäessään Maria, nuori ja kokematon nainen, oli yksin, vailla suvun kokeneiden naisten tukea. Kätilön tehtävä taisi jäädä Joosefille. Ulkonaiset puitteet olivat epäinhimilliset: ei rauhallista paikkaa, ei lämmintä vettä, ei ymmärtäviä tukijoita. Oli vain karjasuoja ja eläimet. Jumalan pojan maallisen elämän alku seimen oljilla oli ankea.

Joosef, tuleva kasvatusisä, näyttää olleen jotenkin hukassa. Vielä enemmän hukassa ja sivussa kuin sukupolveni suomalainen mies esikoisensa syntymän hetkellä. Joosef epäonnistui synnyttämiseen sopivan majapaikan löytämisessä. Majatalossa kukaan ei tehnyt heille sijaa. Jouluevankeliumista huomaa, että Joosef vaikeni. Jotain hänen mielessään kuitenkin liikkui.

Mariasta kerrotaan, että hän talletti tapahtumien kulun ja kuulemansa viestit tarkoin sydämeensä ja tutkisteli tapahtunutta. Kuka sinä olet, lapseni? Millainen ihminen sinusta kasvaa? Mikä on salaisuutesi?

Arvelen, että Joosef ei voinut välttyä tältä kyselyltä, sillä erikoiset vaiheet jatkuivat. Itämaan tietäjien vierailu hämmästytti. Sitten Joosef sai käskyn viedä Maria ja lapsi Egyptiin, pakoon Herodeksen vainoa.

Loput Jeesuksen vaiheista tunnemme paremmin. Hän piti vaikuttavia puheita, teki ihmeitä, kokosi oppilasjoukon, otti yhteen kirjanoppineiden kanssa, ratsasti Jerusalemiin, otettiin kiinni ja teloitettiin.

Marian ihmettely ei silti koskaan päättynyt, ei myöskään huoli ja suru. Mariasta tuli äiti, joka joutui yhä uudestaan kysymään: Kuka sinä olet, lapseni? Mihin elämäsi vie?

Meillekin hän on tutustumisen arvoinen

Marian kysymys on sama kuin se kysymys, jonka jouluna teemme Jeesuksen seimen äärellä: kuka sinä olet? Mikä on salaisuutesi?

Joulun aika on erinomainen mahdollisuus tutustua Nasaretin Jeesuksen ja oppia tuntemaan hänet. Joulun eri tilaisuudet, puheet, virret ja laulut sekä jouluevankeliumi valottavat meille sitä, kuka Jeesus on ja mitä varten hän on tullut maailmaan.

Minua puhuttelee joulun lapsessa erityisesti hänen vaatimattomuutensa. Jumalan Poika tulee ihmiseksi tavalla, joka ei tunnu sopivan hänen arvolleen. Taivaan kunnia vaihtuu karjasuojaan. Tavallinen juutalaistyttönen synnyttää hänet. Lapsen selviytyminen on Joosefin, hyväsydämisen mutta hieman saamattomalta vaikuttavan miehen tehtävä.

Tämän vähäisen, inhimillisen puolen tunnistaminen Jeesuksesta on kuitenkin olennaista. Juuri sellaisena Jumalan Poika haluaa tulla tunnetuksi. Juuri sellaisena hänen suuri salaisuutensa käy ilmeiseksi. Hän ei ole maallinen hallitsija, ei pelkkä ihmeiden tekijä eikä vain suuri puhuja. Hän on Vapahtaja.

Se tarkoittaa, että hän on ristin tielle lähtevä Kristus. Hän on Pelastaja, joka uhraa itsensä maailman hädän ja laiminlyöntien vuoksi. Hänestä tulee sairauden tuttava, joka ottaa ihmisen kärsimyksen kantaakseen. Sen vuoksi hänestä näkyy Taivaallisen Isän rakkaus luotuja kohtaan. Tähän perustuu ikuisen elämän toivo.

Mitäpä jos tänä jouluna viettäisimme runsaasti aikaa Jeesuksen seurassa. Lukisimme ja miettisimme joulun evankeliumia, kaikkea sitä, mikä hänestä kerrotaan. Kysyisimme: kuka sinä olet?

Tällaiseen kyselyyn avautuu mahdollisuus sairaalassa, kun muutoinkin on paljon pohdittavaa, kun on kamppailtava sairauden kanssa tai toivuttava siitä. Täällä elämän perustavat kysymykset askarruttavat mieltä. Täällä on joutunut pysähtymään, täällä on aikaa.

Näin tutustuisimme lapseen ja oppisimme tuntemaan hänet ja hänen salaisuutensa. Se olisi paljon. Se toisi meille joulun.

Hyvät kuulijat. Toivotan teille ja perheisiinne rauhallista ja levollista Vapahtajan syntymäjuhlaa.

© Simo Peura