Saarna Ylistarossa pääsiäisyönä (Simo Peura)

Mark. 16:1-8

Uskontunnustuksessa kerrotaan, millainen Jumalamme ja uskon kohteemme on. Se sisältää monta muistumaa hiljaiselta viikolta ja pääsiäisaamusta. Taitekohdassa todetaan, että Jeesus ”astui alas tuonelaan”. Sitten todetaan pääsiäisen ihme: ”nousi kolmantena päivänä kuolleista”. Kumpikin on merkityksellinen; aivan alhaalle, kuolemaan joutuminen ja siitä vapautuminen, pääsy ylös elämään. Miksikö on tärkeä huomata nämä kaksi vastakkaista puolta? – Meidän elämämme vuoksi.

Hiljainen viikko ja pääsiäisaamu sisältävät suuren draaman kaikki ainekset. Tapahtumien käänteet ovat nopeita ja lopputulos yllättää kaikki. Kyse ei ole silti vain Jerusalemissa kerran historian aikana tapahtuneesta, yhdestä ihmiskunnan suuresta kertomuksesta, joka innoittaa tämän päivän kirjailijoita.

Hiljaisen viikon ja pääsiäisen tapahtumissa on kysymys myös siitä, mitä meille tapahtuu ja kuinka meidän käy. Pääsiäisenä evankeliumi viestittää: ”tämä kaikki on tapahtunut sinun vuoksesi ja sinua varten, sillä sinä olet Jumalalle kallis ja rakas”. Tänä yönä pitkäperjantain ja pääsiäisyön tapahtumat saavat syvyytensä ja merkityksensä siitä, että kaikki tapahtuu ”minun” vuokseni.

Mikä minun elämässäni on sellaista, joka kiinnostaa Isää Jumalaa niin paljon, että hän uhraa oman poikansa ristillä?

Monen meistä kokemus on, että ihmiselämä on altis pahan valtojen tuhoavalle työlle. Synti vaivaa meistä jokaista. Se on ihmistä kahlitseva valta, joka saa toimimaan vastoin Jumalaa ja lähimmäistä. Synti turmelee ihmissuhteitamme, ja se saa meidät tavoittelemaan omaa etua toisten kustannuksella. Sanalla sanoen: synti on itsekkyyttä. Lohdullista on, että ristillä Jeesus uhrautui meidän syntiemme vuoksi ja otti ne omikseen.

Toinen turmiovalloista on syyllisyys. Syntimme syyttävät meitä, koska emme ole täyttäneet rakkauden kaksoiskäskyä. Kun laiminlyöntimme käyvät ilmeiseksi, joudumme ahtaalle. Ilman anteeksiantoa ajautuisimme helposti epätoivoon. On kuitenkin lohdullista, että ristillä Jeesus asettui meidän ja syyttäjiemme väliin. Hän kantoi syyllisyytemme taakan ja pahoista teoistamme aiheutuvan rangaistuksen. Hänen kärsimyksensä vuoksi Taivaallinen Isä antaa meille kaikki synnit anteeksi.

Kolmas ja suurin meitä uhkaavista tuhovalloista on kuolema. Se kohtaa lopulta meistä jokaisen ja erottaa Jumalasta. Kuolema on ihmiselle ylivoimainen ja voittamaton. Sitä kutsutaankin vihollisista viimeiseksi. Toisinaan kuolema tulee rauhallisesti. Toisinaan ihminen joutuu kokemaan sen kovuuden ja väkivaltaisuuden. Uutiset kertovat myös siitä, kuinka ihminen itse kylvää kuolemaa sanoillaan ja teoillaan. Tälle tuhovoimalle Jeesus altisti itsensä ristillä.

Kun miettii edellä todettua, huomaa, että pitkäperjantai kertoo myötätuntoisesta Jumalasta. Jumalasta, joka asettuu ihmisen paikalle ja ottaa vastaan tuhovoimien iskut. Hän ei väistä vaan ottaa omakseen ihmisen epätoivon, syyllisyyden, kaikki puutteet ja viat, ja lopulta kokee kuoleman omassa ruumiissaan. Meillä on Jumala, joka tietää ja tuntee, mitä on olla hauras ja epäonnistunut ihminen. Emme ole kärsimyksen kanssa yksin; Kristus on rinnallamme ja kanssamme.

Ylösnousemus on pääasia

Kaikki pääsiäisen sanomasta ei ole kuitenkaan tässä. – Havahduin tähän uudella tavalla muutama viikko sitten, kun ovellemme ilmestyi kaksi miestä. He ojensivat esitteen, jossa kerrottiin hengellisestä tilaisuudesta. Kiitin kutsusta. Myöhemmin huomasin, että he nimittivät tilaisuutta Jeesuksen kuoleman muistojuhlaksi. Sitä oli tarkoitus viettää tänään lankalauantaina.

Ymmärsin, että esitteen jakajien hengellisessä yhteisössä pääsiäiselle ei ole mitään todellista tarvetta ja paikkaa. Kristittynä ajattelen toisin kuin esitteen jakajat. Jeesuksen todellista kuolemaa seurasi hänen todellinen ylösnousemuksensa. Tärkein juhlan aihe on vasta se, mitä enkeli sanoi kolmelle säikähtäneelle naiselle pääsiäisaamuna: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä.”

Jumalan suunnitelmassa kaiken tähtäyspiste oli ristin kautta pääsiäisaamu ja tyhjä hauta. Tätä ennakoi myös Jeesuksen laskeutuminen alas tuonelaan. Hän meni alas todellisten kuolleiden joukkoon, julisti heille evankeliumia tulevasta ylösnousemuksestaan ja avasi taivaan ovet.

Pääsiäisaamu on voitto ihmiselämää tuhoavista pahan valloista. Juuri ne Jeesus voitti kuolemallaan ja ylösnousemisellaan. Pääsiäisen ansiosta hän kykenee luomaan uudeksi kerran särkyneen ihmiselämän. Meillä on ikuisen elämän toivo. Olemme matkalla tulevaan elämään, emme jää kuoleman valtakuntaan. Tämä turva meillä on joka päivä.

Kuinka sitten Jeesuksen ylösnousemuksesta tulee totta meidän elämässämme?

Kaste ja usko: Kristuksen kuolema ja ylösnousemus meissä

Kristillisessä kirkossa tähän kysymykseen on vastattu samalla tavoin alusta alkaen: kasteen ja uskon kautta. Sen vuoksi kasteet toimitettiin ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina mielellään pääsiäisyön messussa. Tästä syystä muistelemme hetken päästä omaa kastettamme.

Kaste tarkoittaa, että meidät liitetään Kristukseen ja että meistä tulee hänen kirkkonsa jäseniä. Kaste tekee kristitystä yhtä Kristuksen kanssa. Paavali kuvaa tätä uutta todellisuutta osuvasti. Hän kirjoittaa roomalaisille: ”Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.” (Room. 6:3-5)

Kastehetkestä lähtien Kristus on ollut läsnä elämässäsi. Tähän asti olet kulkenut yhtä matkaa hänen kanssaan, ehkäpä sitä huomaamatta. Ovatpa elämäsi suuret kysymykset mitkä tahansa, ne ovat olleet myös Vapahtajamme kysymyksiä. Hän on jakanut surut, ilot, onnistumisen hetket ja katkerat vaiheet kanssasi.

Näin on vastakin. Kaste pitää sinut Kristuksen yhteydessä ja hänen omanaan. Kasteen vuoksi sinulla on pysyvä puolustaja, joka vetoaa Isäänsä ja tämän armollisuuteen. Kasteen ja uskon vuoksi voit luottaa ja turvautua häneen yhä uudestaan. Kasteen lahjan voimasta ylösnousemus ja uusi elämä alkavat toteutua. Et jää kuoleman ja pahan voimien vangiksi, sillä Kristus on ylösnoussut. Sinulla on tulevaisuus ja toivo. Pääset perille iankaikkiseen iloon. Aamen.

© Simo Peura