Kutsu ja vastaus

Matt. 22:1-14

Tämän sunnuntain evankeliumi sisältää Jeesuksen vertauksen taivasten valtakunnasta. Vertauksessa on kaksi osaa. Aluksi Jeesus kertoo, millä tavoin Jumala pelastaa ihmisen.

Vertauksen jälkimmäinen osa on erikoinen ja hankala. Sen perusteella Jumala näyttää sittenkin oleva mielivaltainen toimissaan.

Vertauksen selittäminen on tuottanut monelle saarnaajalle vaikeuksia. Lutherin mielestä kuulemamme evankeliumi on suorastaan ’kamala’. Jumala näyttää vaativan ihmiseltä liian paljon. Tästä syystä reformaattori ei mielellään saarnannut tästä Matteuksen evankeliumin vertauksesta.

Käydäänpä nyt kuitenkin evankeliumin kertomus yhdessä läpi.

Taivaskutsu

Kuninkaan esittämä kutsu vieraille on Jumalan kutsu ihmiselle. Se on tervetulotoivotus suureen juhlaan. Se on kutsu Jumalan yhteyteen ja häntä lähelle, lopulta ikuiseen elämään ja sen iloon. Kuninkaan näkökulmasta kaikki on valmiina vain vieraat puuttuvat.

Niinpä hän lähettää palvelijansa viemään juhlakutsua. Palvelijat ovat tässä vertauksessa Jumalan lähettiläitä. Heidän tehtävänsä kuuluu jokaiselle kristitylle, meillekin. Omalla paikallamme ja omalla tavallamme meidät on kutsuttu kertomaan Jumalan hyvyydestä. Tehtävä on erityisellä tavalla osoitettu seurakunnan työntekijöille, mutta perimmältään se on kristittyjen yhteinen.

Kukin meistä voisikin miettiä sitä, mikä on minun kutsumukseni seurakunnassa ja sen tehtävän toteuttamisessa. Vastaukset voivat olla erilaisia. Yksi kertoo viestiä sanoin, toinen todistaa Jumalasta palvelemalla lähimmäistään, kolmas rukoilee, neljäs opettaa lapselleen iltarukouksen ja tuo hänet seurakunnan kerhoon.

Vastaanotto

Vertauksesta käy ilmi, että kutsun vastaanotto vaihtelee suuresti. Kahdella ensimmäisellä kerralla viestinviejät torjutaan. Muutamilla kutsutuilla on parempaa tekemistä, toiset ovat kiireisiä ja jotkut pieksevät kutsun tuojat. Kukaan ei halua ottaa kutsua vastaan. Myös seurakunnan työssä näin voi käydä näin, täällä Vaasassakin, kun ihmisiä kutsutaan Jumalan luokse. Sitä ei pidä kuitenkaan hätkähtää.

Vertauksen kuningas on nimittäin kärsivällinen ja lähettää palvelijat yhä uudelleen matkaan. Tällä kertaa he e menevät teille ja toreille ja kutsuvat juhlaan kohtaamansa ihmiset arkisten puuhien keskeltä. Kutsuttujen joukkoon kuuluvat niin pahat kuin hyvät.

Tällä kohtaa vertauksesta käy ilmi hyvin olennainen seikka. Ihmisen asema ja arvo eivät ratkaise sitä, kuka kutsutaan ja kuka pääsee juhlaan. Mukaan otetaan kaikenlaisia ihmisiä riippumatta siitä, kuinka hyvin he ovat juhlaan valmistautuneet.

Vertauksellaan Jeesus haluaa sanoa, että taivaaseen pääsyn mittapuuna eivät ole ihmisen ominaisuudet, saavutukset tai ansiot. Armo kuuluu täällä Vaasassakin jokaiselle, sillekin, joka ei osoittaudu sen arvoiseksi. Syntisille ja elämässään virheitä tehneelle armo on tie Jumalan luokse.

Puuttuva hääpuku?

Jos Jeesus olisi lopettanut vertauksen tähän, sen merkitys olisi ollut selkeä ja ymmärrettävä. Matteuksen mukaan hän kuitenkin jatkoi vertauksen kertomista.

Juhlan edetessä kuningas teki havaintoja juhlavieraista. Yhtäkkiä hän huomasi miehen, jolta puuttui hääpuku. Vieras ei osannut selittää, miksi näin oli käynyt. Hän vaikeni. Hääpuvun puuttumisen vuoksi kuningas kuitenkin käski heittää miehen ulos.

Tämä tuntuu kahdesta syystä epäreilulta. Ensiksi sen vuoksi, että palvelijat olivat kutsuneet vieraat teiltä ja toreilta. Nämä eivät voineet mitenkään valmistautua juhlaan ja pukeutua parhaimpiinsa.

Toiseksi sen vuoksi, että juhlapuku viittaa kuuliaisuuteen ja kelvollisuuteen. Se herättää seuraavan huolen: onko pääsy taivaan juhlaan lopulta sittenkin kiinni ihmisen hyvyydestä tai hänen hyvistä teoistaan?

Tämä huoli sai Lutherin karsastamaan vertauksen loppua. Hän koki, että ansion vaatimus astui armon sijaan.

Pulman ratkaisu: usko?

Miten tämä pulma ratkeaa?

On esitetty, että puuttuva vaate viittaisi uskon merkitykseen. Minun mieleeni puuttuva vaate tuo nämä pienet lapset ja heidän kasteensa. Kasteessa Jeesus Kristus ottaa kastettavan omakseen ja lahjoittaa hänelle pääsyn taivaaseen. Kasteessa synnit saadaan anteeksi ja uusi elämä Jeesuksen yhteydessä alkaa. Kaikki tämä tapahtuu Jumalan sanan lupauksen, kasteveden ja uskon lahjan voimasta.

Paavali kuvaakin kastetta vertaamalla sitä Kristuksen päälle pukemiseen. Kastepuvun valkoinen, puhdas väri kuvaa Kristuksen erinomaisuutta. Se peittää alleen kastettavan puutteet ja tekee hänestä Isän Jumalan silmissä valmiin taivasta varten.

Nämä pienet kuten kerran meidätkin joko pieninä tai isompina on kastettu ja liitetty Kristukseen. Välillä uskoamme on koeteltu. Toisinaan se on vahvempi, toisinaan heikompi. Uskoamme on myös ruokittu seurakunnassa monella eri tavoin. Kun kasvoimme nuoriksi ja aikuisiksi, aloimme ymmärtää uskon kohteesta enemmän.

Olennaisin on kuitenkin pysynyt koko ajan samana: usko pitää meidät Kristuksen yhteydessä ja hänen armonsa vaikutuspiirissä. Kun kutsu käy, uskon varassa uskallamme lähteä taivaan juhlaan. Uskon varassa luotamme Jumalan armoon. Isämme ei heitä meitä ulos pimeyteen, vaan ottaa meidät vastaan. Aamen.

© Simo Peura