Puhe Petäjäveden kirkkoherra Laura Laitisen virkaanasettamisessa (Simo Peura)

Room.13:8-10

Tänään on lähimmäisen sunnuntai. Juhlapäivän aiheen voi kiteyttää käskyyn: ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesuksen kehotus on meille entuudestaan tuttu. Olemme kuulleet siitä monen monta puhetta. Tästä huolimatta käsky ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. Ihmisen luonto taipuu edelleen itsekkyyteen – on paikallaan, että pohdimme vastakin yhdessä Jeesuksen käskyn merkitystä.

 

Tänään Laura Laitinen asetetaan Petäjäveden kirkkoherran virkaan kirkon perinteen mukaisesti kätten päällepanemisella ja rukouksella. Paikkana on poikkeuksellisesti Petäjäveden Vanha kirkko. Vain kerran aiemmin, lähes 150 vuotta sitten, Petäjäveden kirkkoherra on asetettu virkaansa tässä kirkossa. Kuulemme historian lehtien havinaa.

 

Uuden kirkkoherran saaminen on suuri kiitoksen ja rukouksen aihe. Seurakunta on hoitanut vaalin huolella ja perusteellisesti. Edessä on suuri muutos. Pitkäaikainen kirkkoherra siirtyy ansaitulle eläkkeelle. Nuori nainen, joka edustaa uutta sukupolvea, tarttuu seurakuntalaivan ruoriin. Häneen kohdistuu monia myönteisiä odotuksia.

 

Hyvä Laura, kirkkoherran virkaa kannattaa ryhtyä hoitamaan kuulostellen ja levollisella mielellä. Seurakunnan päättäjät ja seurakuntalaiset kyllä tietävät, että virka on sinulle Laura uusi. Kaikkea ei pidä eikä tarvitsee tietää heti – tuskinpa koskaan. Tarvitset aikaa siihen, että opit tuntemaan Petäjäveden ja sen asukkaat. Sinun on lupa opetella seurakunnan johtamista.

 

Edellä todetusta huolimatta uuden johtajan on otettava virka haltuunsa. Parhaiten se toteutuu silloin, kun kannat vastuuta arkisista työasioista, valmistelet asioita hallintoa ja päätöksentekoa varten, käyt luottamushenkilöiden kanssa keskustelua seurakunnan suunnasta ja toiminnasta, ideoit yhdessä työyhteisön jäsenten kanssa seurakunnan toimintaa, rakennat yhteyksiä Petäjäveden päättäjiin ja muihin toimijoihin. Näin otat vähitellen johtajan paikan tämän seurakunnan keskellä.

 

Uusi johtaja voi menestyä tehtävässään vain, jos hän saa luottamushenkilöiden ja oman työyhteisön tuen. Virka pitää ottaa haltuun, mutta se pitää myös antaa uudelle johtajalle. Kyse on yhteistyöstä. Mitä selkeämmin ja vahvemmin työyhteisön jäsenet tukevat kirkkoherraansa, sitä paremmin koko työyhteisö voi. Myös seurakunnan hallinnossa tarvitaan vastavuoroista kuuntelemisen taitoa ja yhteisen näkemyksen hahmottamista. Yhdessä te teette Laurasta kirkkoherran ja seurakunnan johtajan.

 

Yksi vaativimpia johtamisen alueita on ihmisten johtaminen. Siihen liittyvät suurimmat odotukset: innostamisen taito, kuunteleminen ja tasapuolinen kohtelu. Tällä johtamisen alueella koemme myös suurimmat epäonnistumiset. Johtajan onkin viisasta asettua työyhteisönsä jäsenen asemaan. Silloin hän oivaltaa, kuinka syviä haavoja epätasapuolinen kohtelu aiheuttaisi tai kuinka tärkeää on kuulemisen lisäksi tulla myös kuulluksi. Kirkossa olemme kokeneet viime vuosien aikana monia muutoksia. Välistä työnteko on muodostunut uuvuttavaksi. Moni saattaa kokea olonsa epävarmaksi ja turvattomaksi. Työntekijät ja vastuunkantajat kaipaavat rohkaisijaa ja kannustajaa.

 

Sinulla Laura on paljon ominaisuuksia, joita hyvä johtaja tarvitsee: päättäväisyyttä, kuulemisen taitoa, innostamisen kykyä ja harkitsevuutta. Kun pidät mielessä kirkon tehtävän ja näet työyhteisön jokaisessa jäsenessä lähimmäisen, onnistut kirkkoherran viran hoitamisessa. Kun asetut työntekijän asemaan ja kuuntelet häntä, voitat alaistesi tuen työllesi. On kysymys siitä, mihin Paavali kiinnittää huomion tämän sunnuntain 2. lukukappaleessa: lähimmäisen rakastamisesta.

 

Miltä sitten seurakunnan tulevaisuus näyttää? Petäjävesi tunnetaan hiippakunnassa perhekeskeisestä seurakuntatyön otteesta. Se on merkinnyt työalarajojen joustavaa ylittämistä ja uudenlaisen työtavan omaksumista. Huomio on kiinnitetty koko perheen kohtaamiseen ja tavoittamiseen.

 

Perhekeskeiselle otteelle on yhä edelleen tarvetta. Petäjäveden ikärakenne vaikuttaa tasapainoiselta: työikäisiä ja lapsiperheitä on runsaasti. Perhekeskeisyyttä kannattaa vaalia huolella. Jos messussa kuuluvat lasten, nuorten ja nuorten aikuisten äänet, ne ovat merkki tulevaisuudesta. Lasten osallistumista jumalanpalvelukseen meidän tulee tukea kaikin tavoin.

 

Toivon, että kiinnität julistuksessasi seurakuntalaisten tarkkaavaisuuden armolliseen Kristukseen. Tämän sunnuntain aiheena on lähimmäinen ja hänen rakastamisensa. Jeesus kuvataan meille esimerkiksi, jonka rakkaus ylittää kaikki rajat ja joka ei tavoittele hyvää itselleen. Rakkauden vaatimuksesta tulee meille kuitenkin helposti taakka: emme pysty samaan kuin Herramme ja Mestarimme.

 

Tästä syystä kirkossa tulee aina puhua ensin Kristuksesta, joka on Jumalan lahja meille ja meitä varten. Hän luopui kaikesta ja uhrasi itsensä hyväksemme. Hänen vuokseen meillä on armollinen Isä, joka armahtaa ja luo meihin uutta elämää Henkensä kautta. Kristus olkoon siis ennen kaikkea lahja, joka on annettu hyväksemme. Vasta sitten hänestä voi tulla meille rakkauden esimerkki.

 

Tästä syystä Laura, pidä puheessasi yhä uudestaan esillä armollista, kärsivää ja ihmisen hyväksi toimivaa Kristusta. Silloin kuulijoissasi ja sinussa itsessäsi syntyy sekä uskon luottamus että halu osoittaa rakkautta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Kun näin teet, voit levollisin mielin hoitaa kirkkoherran virkaa Petäjäveden seurakunnassa. Kristus on kanssasi. Aamen.

© Simo Peura