Kylvää, korjata ja rakentaa

Joh. 4:31-38

Jeesuksen puhe siitä, että toisten tehtävä on kylvää siementä ja toisten korjata kypsää satoa, osuu hyvin tähän juhlapäivään. Vuoden alussa Joutsa tuli osaksi Lapuan hiippakuntaa. Tilanne tuntuu uudelta seurakunnalle, joka sijaitsee hiippakuntien rajalla. Mutta miten on ollut tähän asti?

Monen hiippakunnan osana

Kristinuskon levittyä Suomeen Joutsa kuului Päijät-Hämeeseen ja Suur-Hollolaan. 1700-luvun lopulta Joutsa oli Hartolan kappeli yli 70 vuoden ajan. Keisarillisen senaatin päätöksellä Joutsa ja Leivonmäki erotettiin Hartolasta 23.1.1860. Tuota ajankohtaa voidaan pitää oman Joutsan seurakunnan syntymäpäivänä. Vajaa 20 vuotta myöhemmin myös Leivonmäki itsenäistyi. Kaikki nämä vuosisadat Joutsa oli osa Viipurin, sittemmin Porvoon hiippakuntaa. Tultaessa 1900-luvulle tuomiokapituli sijaitsi Savonlinnassa ja lopulta Mikkelissä.

Historiasta huomaa, että hiippakuntarajat ovat muuttuneet monta kertaa. Eivätkä nykyisetkään liene lopullisia. Päätös liittää Joutsa osaksi Lapuan hiippakuntaa perustuu maakuntajakoon. Nykyinen Lapuan hiippakunta muodostuu Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen seurakunnista. Ne ovat keskenään kulttuurisesti erilaisia alueita. Kokonaisuus on silti hyvä. Haluan toivottaa teidät joutsalaiset, leivonmäkiset ja luhankalaiset tervetulleeksi Lapuan hiippakuntaan. Alueemme eri puoliskoilla on paljon annettavaa toisilleen.

Seurakunnan rakentaminen: tehtävät vaihtuvat

Seurakunnan olemukseen kuuluu, että työtä tehdään pitkäjänteisesti, jopa iäisyyttä silmälläpitäen. Jossain vaiheessa on aika toimia siementen kylväjänä, kun taas toiset pääsevät korjaamaan kylvön tuottaman sadon. Samainen korjaaja toimii omana aikanaan kuitenkin myös kylväjänä. Sitten joskus tulee kolmas, jonka vuoro on niittää satoa. Tämä Jeesuksen ajatus siis pätee: ”Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.” Kylväjät ja korjaajat ovat toistensa työtovereita.

Hiippakunnan vaihtumisesta huolimatta seurakunnan työ jatkuu. Vastedes rakennamme sen hyvän ja hyvin tehdyn työn varaan, mistä täällä on iloittu Mikkelin hiippakunnan aikana. Olen kiitollinen Mikkelin piispalle ja hiippakunnan työntekijöille siitä, että he ovat taitavasti ja ahkerasti kainneet tätä seurakuntaa. Pyrimme osaltamme tukemaan ja ohjaamaan Joutsaa kaikkina tulevina vuosina ja parhaan kykymme mukaan.

Jeesus Kristus seurakunnan perustana

Uusi testamentti kuvaa seurakunnan paitsi Jumalan pelloksi myös Jumalan rakennukseksi (1. Kor. 3:8). Rakentamisessa tärkeintä on luja perusta. Kokemuksesta tiedämme, että heikko, liian matala tai muuten huonosti laskettu perusta on usein syynä rakennusten ongelmiin. Joskus on välttämätöntä purkaa koko rakennus ja rakentaa uusi tilalle perustusta myöten. Korintin seurakunnalle Paavali korostaa, että seurakunnan kestävä perusta on Jeesus Kristus. Hänen varaansa rakentuu seurakunta ja sen elämä.

Tämä tarkoittaa sitä, että täällä Joutsassakin on yhä uudestaan pidettävä esillä Jumalan sanaa. Se kertoo meille Jeesuksesta, hänen elämänvaiheistaan, hänen tehtävästään ja hänen opetuksistaan.

Joskus kirkon pyhien toimitusten yhteydessä pappia pyydetään vaikenemaan Jeesuksesta. Mutta mitä siitä seuraisi? – Kaste ilman viittausta seurakuntayhteyteen ja Jeesukseen tai avioliitto ilman ajatusta Kristuksen uhrautuvasta rakkaudesta tai hautaan siunaaminen ilman Jeesuksen ylösnousemusta ja toivoa latistavat papin sanoman. Jos kaiken perustasta, Jeesuksesta Kristuksesta, vaietaan, kirkon sanoma jää kovin ohueksi eikä sillä ole annettavaa ihmisille.

Jeesus Kristus olkoon yhä edelleen seurakunnan elämän perusta täällä Joutsamme. Me tarvitsemme häntä. Me tarvitsemme anteeksiantoa, jonka Pyhä Isä lupaa meille Poikansa tähden ilman ennakkoehtoja. Me tarvitsemme evankeliumin lohdutusta, jotta jaksamme uskoa, toivoa ja rakastaa toisiamme. Me tarvitsemme kasteen sakramenttia ja ehtoollisen lahjaa, jotka vakuuttavat, että syntiset saavat tulla omana itsenään Kristuksen luokse – juuri heidät armahdetaan.

Yhteinen työ

”Toinen kylvää, toinen korjaa” on osuva sanonta. Tämän juhlapäivän lukukappaleista käy ilmi, että seurakuntarakennus ei tule hetkessä valmiiksi. Rakentamisessa niin kuin viljelemisessä on monta vaihetta. Tarvitaan monenlaisia taitoja ja ihmisiä. Tarvitaan kylväjiä, istuttajia, kastelijoita ja lopulta myös korjaajia. Monista vaiheista ja ahkeroijista huolimatta työ on yhteistä työtä.

Viime vuosikymmenen ajan seurakunnissa on eletty läpi muutosta. Niukkenevien voimavarojen vuoksi työntekijöiden määrää on vähennetty, tarpeettomista kiinteistöistä on luovuttu ja toimintaa supistettu. Myös seurakuntarakenteet ovat muuttuneet. Tämä on koettu täällä Joutsassa. Leivonmäki ja Luhanka ovat nyt osa Joutsan seurakuntaa. On palattu ajassa lähes 150 vuotta taaksepäin.

Edellä todettu tarkoittaa sitä, että seurakuntatyötä on jouduttu ja joudutaan tekemään uudella tapaa. Työstä tulee enemmän yhteistä kuin aiemmin. Seurakunnan työntekijät joutuvat ylittämään entiset työalojen rajat. Sitäkin tarpeellisempaa on, että työntekijät ja seurakuntalaiset tekevät seurakunnan työtä rinta rinnan.

Tänään seurakunta tarvitsee ehkäpä enemmän kuin vuosikymmeniin jäseniään ja heidän työpanostaan. Seurakuntatyö on yhteistä työtä, jossa seurakuntalaisilla tulee olla oma paikkansa. Tekemisen tapoja on monia. Joku kokee luottamushenkilön roolin omakseen. Toinen löytää tehtävän diakonian tai kirkkomusiikin parista. Kolmas on mukana, kun huolehditaan lasten ja nuorten kristillisestä kasvatuksesta. Neljäs kokee omakseen rukouspiirin. Viidennen on jo vaikea liikkua; siksi hänellä on aikaa rukoilla seurakunnan ja sen työntekijöiden puolesta. Kuudes palvelee messussa eri tehtävissä.

Kaikki nämä seurakuntalaiset tarvitaan, sillä työ on yhteistä. Samalla avautuu mahdollisuus elää todeksi omaa kristityn kutsumusta. – Sen vuoksi käännynkin puoleesi ja rohkaisen sinua: ota paikkasi seurakunnan elämässä, sinua tarvitaan!

Jumala suo kasvun

Pohtiessaan seurakunnan rakentamista Paavali mainitsee yhden seikan, joka meidän on vielä huomattava. Hän sanoo: ”kaikki on Jumalan käsissä, hän suo kasvun” (1. Kor. 3:7).

Työ on yhteistä ja meillä on siinä oma paikkamme ja tehtävämme. Kaikki ei kuitenkaan ole vain palkattujen työntekijöiden ja vastuunsa tuntevien seurakuntalaisten varassa. Yhteisen työn tekijöihin kuuluu myös Jumala. Hän on edelleen Luoja, joka antaa kasvun seurakunnan elämälle. Perusta kasvulle luotiin kauan sitten, kun evankeliumi löysi tiensä näille seuduille. Tuo perusta on pysynyt tähän asti. Se kestää vastakin, koska Kristus on mukana kirkkonsa elämässä. Hän ei jätä meitä yksin. Pyhän Henkensä kautta hän johtaa myös Joutsan seurakuntaa eteenpäin. Aamen.

© Simo Peura