Kylvöjen siunaaminen eli toukosiunaus

Hyvät ystävät!

Raamatussa luvataan: ”Ei lopu kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö niin kauan kuin maa pysyy”. Se on hyvä ja ajankohtainen lupaus. Lumet ovat haihtuneet ja routa sulanut. Pääsemme taas kylvämään maahan ja odottamaan satoa. Pihoilla alkoi jo pari viikkoa sitten näkyä traktoreita, joissa on paripyörät paikallaan, valmiina hyökkäämään pelloille, heti kun lämpenee.

Nyt monet pellot jo kylvetty. ”Ei lopu kylvö eikä korjuu niin kauan kuin maa pysyy!”  Joku viljelijä sanoi haastattelussa, että tämä on vuoden kohokohta, tämä merkitsee uuden alkua. Viljelijä saa kokea läheltä joka vuosi kasvun ihmeen.

Tuo lukemani lupaus on myös lupaus yhden maailman vanhimman ammatin hoitajille; työ ei tule loppumaan, ruokaa tarvitaan, maata pitää viljellä, satoa saadaan korjata. Niin kuin ennen ateriaa on vanha tapa ristiä kädet ja siunata ruoka, niin voimme taas tänään pyytää siunausta maan kasvulle täällä pellon äärellä. Viljelijä on voinut ennen tai jälkeen kylvön polvistua pellon reunalle pyytämään siunausta tai laittaa traktorin kopissa käden ristiin. Niin me voimme tehdä nyt yhdessä tänä iltana.

Pyydämme voimia niille, jotka joutuvat nyt tekemään pitkää päivää pelloilla, kyntäen, äestäen ja kylväen.  Pyydämme voimia heidän perheilleen ja läheisilleen. Pyydämme sopivasta sadetta ja poutaa, että siemenet orastaisivat ja saisivat kasvaa otollisissa oloissa. Voimme pyytää vielä sopivia korjuuilmoja syyspuolelle. Tämän kaiken lisäksi voimme pyytää, että ne, joiden tehtävänä on viljellä ja korjata, saisivat tästä elantonsa itselleen ja perheelleen.

Kaikki edellä mainittu kertoo siitä, miten maata viljelevä on todellakin luonnon armoilla monessa vaiheessa. Nytkään emme tiedä, tuleeko kuiva vai sateinen kesä ja minkälainen on säätila, kun puintiaika koittaa. Siksi on luontevaa pyytää apua ja siunausta häneltä, joka virren sanoin ”säät ja ilmat säätää”. Psalmissa sanottiin: ”Sinä pidät huolta maasta ja annat sille sadetta, sinä teet sen hedelmälliseksi. Jumala, sinun virtasi on vettä täynnä. Sinä kasvatat sadon ihmisille, pidät maasta huolen.”

Maatalous on elänyt kovia aikoja viime vuosina. Polttoaineiden, lannoitteiden ja sähkön hinnat ja monet muut kulut ovat nousseet, mutta tuottajalle tuleva summa ei lainkaan samassa suhteessa. Monet tilat ovat joutuneet lopettamaan tuotannon ja sukupolvien ketju on katkennut. On jouduttu tekemään kipeitäkin luopumisia, luopujasta voi tuntua kuin olisi pettänyt aikaisemmat sukupolvet; mutta olosuhteet ovat muuttuneet, sille emme voi mitään, jokaisen yrittäjän täytyy vuorollaan arvioida tilanne uudelleen. Pellon satoa tulemme tarvitsemaan jatkossakin, mutta minkäkokoisissa yksiköissä sitä tuotetaan tulevaisuudessa, sitä on vaikea ennustaa.

Nuoria on vaikea saada sitoutumaan tähän epävarmaan ja pitkää päivää vaativaan elinkeinoon. Kuitenkin puhdasta, kotimaista lähiruokaa pidetään tärkeänä sekä terveellisyyden että huoltovarmuuden kannalta. Suuresti arvostan niitä, jotka vielä ottavat vastaan tämän kutsumuksen ja tuottavat meille suomalaisille kotimaista ruokaa.

Vuorisaarnassa Jeesus vapauttaa meidät murehtimisen taakasta. Luonnon keskellä saarnatessaan hän kehottaa katsomaan taivaan lintuja ja jättämään huomisen huolet Taivaallisen Isän harteille. Siinä on meille jokaiselle päivittäin opeteltavaa.

Jeesuksen lupaus ei ole kehotus laiskuuteen tai välinpitämättömyyteen, vaan luottamukseen. Huomiseen pitää varautua, työtä pitää tehdä ahkeran muurahaisen tavoin, mutta niiden asioiden suhteen, jotka eivät ole omissa käsissämme, meillä on oikeus luottaa ja turvata Taivaallisen Isään. Meidän ei tarvitse kantaa koko maailman murhetta, vain oman osamme vastuusta, ei huomisen murhetta, vain tämän päivän murhe, muun voimme jättää Isän käsiin. Huominen pitää kyllä itsestään huolen.

Nyt voimme joka tapauksessa kiittää näistä lämpimistä päivistä, kun peltotyöt on saatu hyvään vauhtiin. Jumalan lupauksiin turvateen ja hänen huolenpitoonsa luottaen voimme nyt siunata tämän kevään kylvön ja kasvun!

Matti Salomäki