Saarana Jyväskylän yliopiston promootiojumalanpalvelus

Hyvä juhlaväki, dear Sisters and Brothers in Christ!

Tänään on yliopiston juhlapäivä, promootiojuhla. Lähipäiviin sisältyy monenlaista vanhoja perinteitä. Promootiolla on takanaan yli 700 vuoden historia, maassammekin jo yli 300 vuoden perinne. Yksi perinteistä on juhlakulkue yliopistolta tänne kirkkoon. Se kuvastaa yhteenkuuluvuutta ja iloa saavutetuista suorituksista – ja tänään hieno kesäinen sää helli meitä. Täällä kirkossa kokoontuessamme on hyvä muistaa, että kirkon historiassa tutkimus ja opetus on nähty tärkeänä. Jo apostoli Paavali oli oppinut mies, ja esimerkiksi Euroopassa yliopistotoiminta lähti keskiajalla laajenemaan kirkon tarpeista. Suomessakin koululaitos lähti liikkeelle kirkon opetustoiminnasta.

Today we celebrate the university’s academic festival, a tradition with centuries of history both in Europe and in Finland. The ceremonial procession from the university to the church expresses shared joy, community, and gratitude for academic achievement. Gathering here also reminds us that throughout history the Church has valued learning, teaching, and research, and that education itself grew in close connection with the Church’s mission.

Aikoinaan akateemisissa väitöstilaisuuksissa oli yleisenä käytäntönä, että väitöskirjan laati ansioitunut tieteentekijä – usein kyseisen oppialan professori. Joku hänen oppilaansa nimettiin vastaväittäjäksi ja toinen puolustamaan väitöskirjaa. Tilaisuudessa väittelytaitojen osoittaminen saattoi nousta tärkeämmäksi avuksi kuin väitöskirjan sisältö.

Te, jotka väittelyn myötä olette tänään saaneet tohtorin arvon tunnukset, tiedätte hyvin, mitä on olla toisenlaisessa väittelytilanteessa. Olette menestyksekkäästi puolustaneet omaa tutkimustanne ja sen tuloksia. Pelkillä hyvillä väittelytaidoilla se ei olisi onnistunut. On tarvittu myös vankkaa tutkimusta. Toisaalta tuntuisi uskalletulta sanoa, että olette puolustaneet totuutta, onhan tieteellinen tieto alati muuttuvaa ja täydentyvää. Olennaista on silti ollut aito ja pyyteetön pyrkimys totuuteen. Sitä on vaadittu yhtä lailla teiltä kunniatohtorin arvon saaneilta. Tuota pyrkimystä voisi ehkä sanoa totuuden hengeksi pienellä alkukirjaimella.

Te väitelleet olette samalla puolustaneet jotakin hyvin henkilökohtaista. On eri asia puolustaa professorin kirjoittamaa väitöstekstiä kuin omaa vuosien työtä, jonka kanssa niin itse kuin kenties oma lähipiiri on elänyt hyvin tiiviisti. Vaatii rohkeutta saattaa työ julkisesti ruodittavaksi. Tänään tuo rohkeus saa palkintonsa.

Today’s doctoral graduates have defended not someone else’s work but the results of their own years of research and dedication. True scholarship requires more than debating skills — it calls for an honest and selfless search for truth. Presenting one’s own work for public evaluation also demands personal courage, and today that courage is being recognized and honored.

Puolustaja sisimmässä

Johanneksen evankeliumissa Jeesus lupaa opetuslapsilleen, että Isä antaa heille puolustajan. Millaisesta respondentista on kyse? Millaiseen väitökseen ollaan valmistautumassa? Ensinnäkin tämäkin puolustaja on persoona. Hänellä on nimi: Totuuden Henki – isolla alkukirjaimella. Myös tässä puolustamisessa on kyse jostakin hyvin henkilökohtaisesta. Jeesus nimittäin sanoo: ”Hän pysyy luonanne ja on teissä.” Hän on siis läsnä jopa sisäisesti.

Johanneksen evankeliumi kertoo, miten oppilaat jäivät ymmälleen näiden Jeesuksen sanojen äärellä. Jeesus kuitenkin lupasi, että asiat valkenisivat heille myöhemmin, hänen mentyään taivaaseen. Tuosta uudesta ajasta kertoo ensimmäinen Johanneksen kirje, joka liittyy läheisesti Johanneksen evankeliumiin. Sen kolmannessa luvussa on ohje:

”Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken. Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa.”

Kovin vastaväittäjä, eikä ainoastaan akateeminen opponentti vaan jopa syyttäjä, on oma sydämemme. Tutkimustyöhön, kuten kaikkeen elämään, voi liittyä itsesyytöksiä ja huonoa omaatuntoa. Olenko käyttänyt aikani siihen, mikä kussakin hetkessä on ollut tärkeintä? Olenko ollut läsnä silloin, kun olen ollut paikalla? Itsesyytöksissä pyöriminen ei kuitenkaan vie eteenpäin. Se ei anna mahdollisuutta ottaa opiksi, pyytää ja antaa anteeksi, aloittaa uusi päivä alusta.

Kun oma sydän syyttää, tarvitaan puolustajaa. Puolustaja, Totuuden Henki, rauhoittaa sydämemme. Hän muistuttaa anteeksiannosta ja pelastuksesta, lähettäjänsä Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta. On kyse vielä paljon henkilökohtaisemmasta asiasta kuin oman tutkimuksen puolustamisesta. Silloin, kun sydän ei meitä enää syytä, voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa. Kirkkoisä Augustinus kuvasi tapahtumaa: ”Sydämeni on levoton, kunnes se löytää levon sinussa, Jumala.”

Jesus promises his followers the Holy Spirit, the Spirit of Truth, who dwells within us and brings peace to troubled hearts. Our deepest accusations often come from within ourselves — from guilt, self-doubt, and feelings of inadequacy. The Holy Spirit reminds us of forgiveness, grace, and Christ’s saving work, giving us the confidence to approach God and the strength to live in peace.

Rohkaisija ulospäin

Tieteentekijälle maailma on uskomattoman moniulotteinen ja kiehtova yhä uusien löytöretkien paikka. Siksi voikin hätkähdyttää, miten kielteisesti Jeesus puhuu maailmasta. Hän sanoo: ”Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä.” Vaikka Jeesus on edellä ilmoittanut, että Totuus on läsnä sisäisesti, mitä henkilökohtaisimmin, se ei rajoitu näkyvän maailman rajoihin eikä ole tutkittavissa normaalein keinoin. Totuus ylittää rajan toiseen todellisuuteen.

Tarvitaan kahdenlaista totuuden henkeä. Sitä, joka kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella ja joka ajaa meitä etsimään ja uudelleenarvioimaan tietoamme. Ja sitä, joka on persoona ja kirjoitetaan isolla alkukirjaimella – ja joka voi puolustaa meitä sydämemme syytöksiä vastaan. Tämän maailman metodeilla viimeksi mainittu Totuuden Henki jää salaisuudeksi ja tavoittamattomaksi, mutta hän ei ole kaukana.

Totuuden Henki, helluntain Henki, on sisäisesti läsnä mutta ei käänny eikä käännä sisäänpäin, päinvastoin. Sydämen syytökset, rauhattomuus ja epävarmuus vievät huomiota sisäänpäin, mutta Totuuden Hengen tehtävänä on kääntää ne levoksi ja rauhaksi. Siten Henki vapauttaa toimimaan. Helluntain sanomaan kuuluukin vahvasti: ”Älkäämme siis rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.”

Tutkimus tähtää eteenpäin, ulospäin, vapauteen. Tarvitaan totuuden henkeä, pienellä alkukirjaimella, aitoa pyrkimystä kohti totuutta. Se on perustelevaa ja toistettavaa. Tieto lisääntyy ja tarkentuu, vaikka lopullinen totuus voikin jäädä salatuksi. Totuuden Hengen, isolla alkukirjaimella, totuus taas on kertakaikkista ja täydellistä mutta silti salattua. Tämäkin totuus vie eteenpäin, ulospäin ja vapauteen, mutta vielä kauemmas ja vielä syvemmälle. Tämän totuuden ydin on tiivistettynä uskontunnustukseen.

Research continually expands our understanding of the world, yet not all truth can be reached by human methods alone. Alongside the human search for knowledge, Christians believe in the Holy Spirit, who leads into a deeper and lasting truth. This Spirit frees us from fear and turns us outward toward service, love, and responsible action in the world.

Tunnustamme nyt kristillisen uskomme.
We confess our Christian faith, each in our own language. Please rise.