Saarna Hankasalmen piispantarkastuksessa

Matt. 18:1–6,10

Mikkelin päivän raamatunlukukappaleet kertovat enkeleistä ja heidän toimistaan. Mitä enkelit tekevät?

Lukukappaleiden mukaan enkelit ovat suojelevia henkiolentoja. Jaakobille enkelit ilmestyivät unessa ja vahvistivat liiton, jonka Jumala oli tehnyt Abrahamin ja Iisakin kanssa. He näyttivät kansanjohtaja Moosekselle suunnan kohti Luvattua maata kulkemalla hänen edellään. Enkelit auttoivat Pietarin ulos vankilasta ohjaamalla hänet vartiojoukkojen ohitse. Tarpeen tullen enkelit ovat taivaallisen sotajoukon johtajia ja taistelevat pahan voimia vastaan. Taivaassa enkelit asettuvat suurena joukkona Isän valtaistuimen ympärille ja ylistävät Kristusta.

Mikkelin päivän evankeliumissa enkeleistä puhutaan tällä kertaa hyvin vähän. Kerrotaan vain, että lapsen oma enkeli katselee taivaassa Isän Jumalan kasvoja. Tämä viittaus on arvoituksellinen ja jääkin sellaiseksi. Päivän evankeliumin varsinaisena aiheena on sen sijaan kysymys siitä, kuka on suurin taivasten valtakunnassa. Jeesuksen mukaan tämä asema on lapsella. Jokaisen kristityn on tultava lapsen kaltaiseksi, ei vain ollakseen suurin kaikista, vaan päästäkseen taivaan valtakuntaan.

Miksi enkeliteema jää varjoon?

Voisi ajatella, että enkeleillä ja lapsilla täytyy olla jotain yhteistä, mainitseehan Jeesus heidät samassa yhteydessä.

Toisinaan kuulee, kuinka pientä lasta katsellaan hellästi ja häntä kutsutaan ”äidin ja isän tai isovanhempien pikku enkeliksi”. Ja sellaisiahan nuo pikkuiset ovatkin. Ainakin jonkun aikaa. Mutta sitten tulee sekin vaihe, jolloin pikku enkeli kieltäytyy nukahtamasta yöunille tai kasvettuaan tuo julki oman vahvan tahtonsa.

Onko lapsella ja enkelillä siis jotain yhteistä?

Palvelu ja nöyryys

Enkeleistä tiedämme, että he ovat palvelevia henkiä. He tuovat viestejä Jumalalta ja ilmaisevat hänen tahtonsa. He suojelevat, varjelevat ja ohjaavat kristittyjä, kun nämä tekevät elämänmittaista vaellusta kohti taivasten valtakuntaa. Täällä maan päällä enkelit toteuttavat nöyrästi Isän Jumalan määräyksiä.

Tunnusomaista enkeleille on, että he eivät pyri Jumalan kaltaiseksi vaan ovat luotuja olentoja. Siksi mekään emme palvo heitä jumalina ja uskon kohteina. Heistä ei ole mainintaa uskontunnustuksessa. Ihmisellä on enkeliin verrattuna jopa tätä korkeampi asema. Sen vuoksi meidän paikkamme on enkelien rinnalla: yhdessä heidän kanssaan ylistämme Taivaallista Isäämme ja hänen Poikaansa Jeesusta.

Lapsen kaltaisuudessa ja nöyryydessä on jotain samanlaista kuin enkelien palvelualttiudessa. Suureksi tulemisen sijasta Jeesus odottaa seuraajiltaan nöyryyttä. ”Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan”, hän sanoo. Sitten hän jatkaa: ”se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.” Evankeliumissa Jeesus mainitsee siten rinnakkain lapsenkaltaisuuden ja nöyryyden. Nöyryys on omasta luopumista ja suostumista toisen, Jumalan tahtoon. Toisen palveleminen merkitsee puolestaan sitä, että asettaa toisen tarpeet oman itsensä edelle.

Mitä sitten tarkoittaa lapsen esikuvallisuus?

Raamatun mukaan lapsi on pysyvä esikuva aikuiselle. Luterilaisessa perinteessä lapsen esikuvallisuudesta puhutaan kasteen yhteydessä. Ajatellaan, että lapsi sopii erityisen hyvin kastettavaksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lapsella olisi aikuista paremmat edellytykset tulla kastetuksi esimerkiksi viattomuutensa vuoksi. Lapsi on syntinen siinä missä varttuneempi ja tarvitsee armoa kuten muutkin ihmiset.

Lapsen esikuvallisuus piilee hänen avuttomuudessaan. Lapsi ei kykene tekemään mitään kasteen lahjan vastaanottaakseen. Lapsi, toisin kuin aikuinen, ei myöskään osaa vastustaa Jumalaa, kun tämä lahjoittaa kasteessa pelastuksen lahjan ja armon. Lapsi on täysin riippuvainen: vanhemmat tekevät päätöksen hänen puolestaan ja kummit kantavat avuttoman kastemaljan äärelle. Ilman omia valintojaan ja niistä riippumatta kastetusta tulee Jumalan lapsi ja taivaan perillinen.

Pelastuksen lahjan vastaanottaminen

Lapsi on siis esikuva aikuiselle siitä, kuinka tullaan osalliseksi Jumalan armosta. Päivän virressä, sen toisessa säkeessä (VK 139:2) tämä sanoitetaan oivallisesti: ”On pieni lapsi avuton, hän vailla valtaa, voimaa on. Hän aina joutuu turvaamaan ja luottamaan vain vahvempaan. Oi Jeesus, meitä kaikkia varjele lapsenuskossa.”

Säkeeseen sisältyy lapsen kaltaisuuden lisäksi selitys sille, mitä lapsen usko on. Kyse ei ole yksinkertaisesta ja vähäisestä uskon ymmärryksestä. Lapsen uskon ydin on siinä, että avuton ja vailla valtaa ja voimaa oleva turvautuu ja luottaa itseään monin verroin vahvempaan. Se on nöyrtymistä ja sen myöntämistä, että ei kykene saavuttamaan armoa omilla ponnisteluilla.

Miten on, uskotko niin kuin lapsi? Uskallatko myöntää avuttomuutesi ja turvaudutko Jumalan armoon?

Piispantarkastus: palvelemaan!

Piispantarkastuksen aikana olemme pohtineet yhdessä seurakunnan tulevaisuuden suuntaa. Olen pannut merkille sen, että Hankasalmen seurakunnassa seurakuntalaiset kantavat monipuolisesti vastuuta, esimerkiksi ohjausryhmissä. Vastuunkantaminen on palvelemista. Se tuottaa paljon iloa ja tarjoaa kokemuksen siitä, että minua tarvitaan. Seurakunta on monelle teistä tärkeä ja merkityksellinen. Jos et vielä ole löytänyt sinulle sopivaa palvelutehtävää, käänny työntekijöiden tai toisten vapaaehtoisten puoleen. Etsitään yhdessä sinulle sopiva paikka!

Seurakunnalla on edessään isoja päätöksiä. Tällöin katse kääntyy väistämättä vastuunkantajiin: kirkkoherraan, talouspäällikköön ja luottamushenkilöihin. Tämän joukon on kyettävä tekemään päätöksiä, kipeitäkin, jotta seurakunnan toiminta voi jatkua ja sen perustehtävä toteutuu. Tähän joukkoon kohdistuvat monien seurakuntalaisten myönteiset odotukset eikä aiheetta.

Kirkkoneuvostolle ja -valtuustolle on näet uskottu ylin päätösvalta seurakunnassa. Aina sen käyttö ei ole helppoa. Aina ei kyetä saavuttamaan yksimielisiä ratkaisuja vaan on äänestettävä. On hyvä muistaa, että päätöksiä tehtäessä ei sittenkään ole ratkaisevaa se, kenen kanta voittaa. Emme etsi vastausta siihen, kuka on suurin tässä seurakunnassa tai kenen tahdon pitää toteutua tai kuka käyttää suurinta valtaa. Todellinen valta on olemukseltaan palvelemista. Tästä syystä todellinen valta on sillä, joka nöyrtyy palvelemaan toisia.

”Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: `Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa´.” – Kuulethan lapsen äänen! Aamen.

© Simo Peura