Puhe herättäjäjuhlien päiväseuroissa 3.7.2021 (Simo Peura)

Juhliemme aihe ”siipeis suojaan” on lainattu Siionin virrestä 227. Sanat tuovat mieleen ensimmäiseksi Jumalan enkelit. On lohdullista, että enkeli suojelee ja lohduttaa maan korvessa kulkevaa.

Tällä kertaa ei kuitenkaan ole kyse enkeleistä. Virressä puhutaan yksinomaan Kristuksesta. Lina Sandell sanoitti virren ruotsiksi muodossa, jota käytetään vieläkin: ”Bred dina vida vingar, o Jesus, över mig” / ”Levitä ylleni avarat siipesi, oi Jeesus”.

Virressä turvaudutaan Jeesukseen ja hänen siipiensä suojaan. Kielikuva on erikoinen. Millainen voisi olla siivillä varustettu Jeesus? – Mieleeni nousee kolme kuvaa Jumalan siipien antamasta suojasta. Yksi niistä on Raamatusta, toinen hiippakuntani kirkosta, kolmas jalkapallokentältä. Aloitetaan viimeksi mainitusta.

* * *

Alkukesän sykähdyttävä hetki oli tanskalaisen jalkapalloilijan Christian Eriksenin sairauskohtaus. Hoitotoimien ajaksi Tanskan pelaajat asettuivat toverinsa ympärille, muodostivat muurin ja estivät kameroilta näkymän. Näköesteeksi tuotiin myös peitteitä ja lopulta isokokoinen Suomen lippu. Sinivalkoinen risti kätki miehen ihmisten katseilta. Hän oli hyvää tahtovien lähimmäisten ja Kristuksen ristin suojaama.

Tapahtumat viheriöllä paljastavat ihmiselämän haavoittuvuuden. Jumala sallii sen. Tällaisia me ihmiset tosiasiallisesti olemme: särkyviä, voimiemme päivinäkin heikkoja, elämän ankaruutta huonosti kestäviä ja tämän lisäksi itsekkyyden vaivaamia.

Näistä syistä me tarvitsemme turvaksemme Kristuksen. Hän voi muodostaa ympärillemme turvamuurin. Kun tämän huomaamme, pelko ja huoli muuttuvat huomaamatta rukoukseksi. Siihen mekin voimme liittyä ja sanoa: ”levitä ylleni avarat siipesi, oi Jeesus” ja kätke minut ”sinun ristisi suojaan”.

* * *

Toinen kuva on Lakeuden Rististä. Arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemassa kirkossa on monta vaikuttavaa yksityiskohtaa. Kun seuraavan kerran käyt Seinäjoella, pysähdy tarkastelemaan kirkon saarnatuolia. Sen taustalla on iso siiveke. Toiset näkevät siinä enkelin siiven, toiset Jumalan kämmenen sormineen. Varmaa on, että siivekkeen yläosa avautuu kohti taivasta, ja alaosan kärki osoittaa saarnaajaan. Tämän tulee ammentaa ylhäältä ja jakaa armon rikkautta alas kuulijoille. Pyrkimys on, että nämä kaksi, ihmisen tarve ja Jumalan tarjoama apu, kohtaavat.

Tänä aikana kirkossa kuuluu vahvasti, jopa liiaksikin, hyvän ja moraalisen elämän vaatimus. Hyvän tekeminen ja lähimmäisen sijaan asettuminen toki kuuluvat kristityn eetokseen. Antaessaan lain taulut ja rakkauden kaksoiskäskyn tehtäväksemme Herra Jumala oli tosissaan. Jotain olennaista kuitenkin puuttuu.

Rakkauden saarnaa tulee aina edeltää uskon saarnan. Se kertoo, mitä Jumala on tehnyt ja tekee hyväksemme. Kuulijat on vietävä ensin Kristuksen ristin ja hänen siipiensä suojaan. Muutoin hyvän elämän vaatimus muuttuu ankaraksi laiksi ja sisäiseksi pakoksi. Se vain käskee ja määrää mutta ei anna eikä lahjoita mitään. Sen vuoksi aina ensin ”Levitä ylleni avarat siipesi, oi Jeesus.”

* * *

Viimeinen kuva on Raamatusta. Se on kuva emolinnusta, joka kokoaa poikasensa siipiensä suojaan. Jeesus käyttää tätä kielikuvaa puhuessaan Jerusalemin paatuneisuudesta. Jumala halusi sulkea kaupungin suojelukseensa, mutta pyhä kaupunki ei ottanut Kristusta vastaan. Asukkaat eivät hakeutuneet Kristuksen siipien suojaan. Silloin Jumalan viha pääsee valloilleen. (Matt. 23:37)

Luterilaisessa perinteessä esimerkkiä emosta poikasineen käytetään kuvaamaan sitä, kuinka voi pelastua. Ihmisen huolena ei ole vain elämän haavoittuvuus ja Jumalan sallimat vastoinkäymiset. Niiden lisäksi ihmistä uhkaavat oma itsekkyys, lain syytökset, Jumalan viha ja lopulta kuolema. Synti on itsekkyyttä, koska se saa unohtamaan lähimmäisen ja Jumalan. Rakkauden vaatimus on puolestaan ylivoimainen täytettäväksi; se ajaa epätoivoon. Jumala vihaa syntiä, vaikka toista toivomme. Kuolema on tunnetusti vihollisista viimeinen.

Tämä näkymä on lohduton.

Kaikkien uhkien ja vihollisten keskellä emo kuitenkin kokoaa poikaset suojiinsa. Se tarkoittaa, että Kristus peittää meidät Jumalan vihalta. Hän hoitaa haavamme ja parantaa. Hänen siipiensä suojassa vartumme ja kasvamme kristittyinä. Hän rohkaisee meitä rakastamaan Jumalaa ja tekemään hyvää lähimmäiselle vapain mielin. Kristuksen hyvyydellä ei ole rajaa. Emon tavoin hän tarvittaessa uhraa itsensä, kunhan vain poikaset säästyvät. Se on armoa.

* * *

Uskaltaisitko ajatella, että Kristuksen kädet ja risti ovat Jumalan sinua suojaavat siivet. Olisi suurenmoista päästä noiden käsien ja tuon ristin suojaan. Sen vuoksi me vaeltajat pyydämme yhä uudestaan: ”Levitä avarat siipesi ylleni, oi Kristus.” Amen.

© Simo Peura