Lujina uskon perustalla

Kol. 1:23

Vietämme Säynätsalossa juhlapäivää, kun uusi aluekappalainen Osmo Väätäinen asetetaan virkaan. Tämän sunnuntain aiheena on usko ja epäusko. Lukukappaleet kertovat toisaalta luottamuksesta Kristukseen, toisaalta epäröinnistämme. Uskon ja epäuskon taistelua käydään meissä. Taistelua ei pidä pelätä mutta se tulee tiedostaa. Sen vuoksi Paavali sanoo kolossalaisille näin: ”Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa.” (Kol. 1:23)

Aluekappalaisen tehtävä on varsin monipuolinen. Alueseurakunta muodostuu erilaisista alueista. Säynätsalosta, joka jatkaa itsenäisen ja perinteikkään seurakunnan elämää. Neulaskodista ja Keljonkankaasta, jotka ovat lapsiperheiden asuinalueita ja joiden seurakuntaelämä hakee aktiivisten vastuunkantajien kautta uudenlaista muotoaan.

Aluekappalaisen tehtävä on ennen kaikkea johtaa kokonaisuutta. Hän on työyhteisön esimies, ja häneltä odotetaan ihmisten johtamisen taitoa. Hän vastaa hallinnosta, ja valmistelee esitykset alueneuvoston päätöksentekoa varten. Aluekappalainen on Säynätsalon hengellinen johtaja. Hänen tulee näyttää alueseurakunnalle suuntaa ja kehittää toimintaa. Lisäksi hän edustaa alueseurakuntaa Jyväskylän seurakunnan hallintoelimiin päin ja tuo sieltä viestejä alueseurakunnalle. Hän katsoo ikään kuin kahteen suuntaan: toisaalta omaan alueseurakuntaan ja sen tarpeisiin, toisaalta isoon ja laajaan Jyväskylän seurakuntaan.

Sinä Osmo olet saanut alustavan tuntuman aluekappalaisen tehtävään kuluneen puolen vuoden aikana. Kerroit, että tekemistä on ollut enemmän kuin riittävästi. Uusi työ on ollut haastava ja samalla innostava. On tärkeää, että sinulla esimiehenä on tekemisen intoa ja paloa. Kun se tarttuu työtovereihin ja luottamushenkilöihin, saatte yhdessä vielä paljon myönteistä aikaan.

Ehkäpä kaikkein vaativin aluekappalaisen tehtävistä on ihmisten johtaminen. Siinä johtajan taitojamme eniten koetellaan. Miten voi saada toiset mukaan? Pidät tärkeänä, että työyhteisön jäsenten lahjat ja taidot saadaan monipuolisesti yhteiseen käyttöön. Työntekijöille ja heidän luovuudelleen on annettava tilaa. Samalla esimiehen tulee rohkaista ja ohjata alaisiaan toimimiaan yhteisten päämäärien hyväksi. Yhteen hiileen puhaltaminen onnistuu, jos työyhteisön jäsenet kuuntelevat toisiaan, jos kaikilla on yhteiset säännöt ja jos työyhteisössä vallitsee avoin ja myönteinen ilmapiiri. Tämä ei ole vain esimiehen vaan jokaisen työyhteisön jäsenen tehtävä.

Yksi Säynätsalon alueseurakunnan pysyvistä kehittämisalueista on jumalanpalveluselämä. Tarvitsemme jumalanpalveluksiin lämpöä ja hyvää mutkattomuutta niin täällä kuin muuallakin. Tavoite on, että messusta tulisi aidosti sellainen, että sinne on yhä uudestaan, sunnuntai sunnuntailta, hyvä tulla. Tämä edellyttää sitä, että messu toteutetaan yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Se pitää olla yhteinen juhlamme. Liturgi vastaa edelleen kokonaisuudesta, mutta samalla tilaa annetaan seurakuntalaisten vapaaehtoisille vastuunkantajille.

Jos oikein hyvin käy, täällä Säynätsalossakin on jatkossa vastuuryhmiä. Ne suunnittelevat yhteistä messua ja jakavat vastuita. Tällainen jumalanpalveluselämän uudistaminen ei tapahdu hetkessä. Se vaatii pitkäjänteistä ja kärsivällistä työtä useiden vuosien ajan. Uudistamisessa aluekappalaisen rooli on keskeinen. Eri puolilta kirkkoa kuuluu kuitenkin rohkaisevia viestejä siitä, että uudistaminen on mahdollista ja että se kannattaa. Seurakunnan hengellinen elämä viriää ja elpyy.

Jumalanpalvelusta uudistettaessa työntekijöiden ja luottamushenkilöiden esimerkki on ratkaisevan tärkeä. Jos työntekijät ja luottamushenkilöt jäävät pois messusta silloin, kun ei ole heidän oma vastuuvuoronsa, he lähettävät kielteisen viestin. Esimerkiksi tähän tapaan: ”en tule tänne muutoin kuin työtehtävissä; pärjään ilman messua ja lepään muualla”. Jos työntekijät ja luottamushenkilöt osallistuvat, he samalla todistavat kristillisen uskon merkityksestä. Silloin viesti on tämän kaltainen: ”messu on hengellisen elämäni jatkuva lähde; ilman sitä uskoni kuihtuu”.

Paavali kehottaa pysymään lujina uskon perustalla. Tällä hän tarkoittaa epäilemättä sitä, että uskomme kohteen tulee olla Jeesus Kristus ja se sovinto, jonka hän on tehnyt Isän Jumalan ja ihmisten välille. Uskon perustalla pysyminen tarkoittaa evankeliumin ydinasian oivaltamista. Mutta uskon perustalla pysyminen tarkoittaa myös uskon jatkuvaa vaalimista. Sen luontevin ja tärkein muoto on yhteinen jumalanpalvelus.

Tämän asian haluan jättää teidän säynätsalolaisten ja keljonkankaalaisten sydämelle. Ottakaa jumalanpalvelus omaksenne. Työntekijät ja luottamushenkilöt, kannustakaa omalla esimerkillänne seurakuntalaiset mukaan. Jumalanpalveluksen uudistaminen on mahdollista vain teidän avullanne.

Aluekappalainen on seurakunnan hengellinen paimen, joka näyttää seurakuntalaisten hengelliselle vaellukselle suuntaa. On kysymys siitä samasta, mikä toteutui kulkueessa, jossa tulimme kirkkoon messun alkaessa. Ensimmäisenä kannettiin ristiä. Se on kaikkein olennaisin, ja sitä katseemme tulee seurata.

Aluekappalaisen paimenen tehtävä tarkoittaa sitä, että hän pitää evankeliumin sanoman, siis sanoman rististä ja ylösnousemuksesta, näkyvillä ja kuultavana. Tästä syystä Paavalin sanat sopivat hyvin myös Osmo sinun paimentehtävän johtoajatukseksi: ”Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla”. Evankeliumista syntyy usko ja toivo; ne kantavat alueseurakunnan jäsenet ikuiseen elämään. Ristin pitää siis näkyä ja kuulua, jotta sitä voidaan seurata. Risti johtaa armollisen Jumalan luo. Mitä teetkin, osoita aina ristiin ja seuraa sitten sitä itsekin. Ole apostoli Paavalin tavoin evankeliumin palvelija. Silloin toimit hengellisenä paimenena ja työtäsi seuraa siunaus: monet pelastuvat. Aamen.