Puhe Kuokkalan aluekappalainen Riku Buchtin virkaanasettamisessa

1. Kor. 1:4-9

Hyvät seurakuntalaiset,

Tämän sunnuntain aiheena on rakkauden kaksoiskäsky. Aihe on meille tuttu. Päivän psalmissa kutsutaan onnellisiksi heitä, jotka vaeltavat nuhteettomasti ja seuraavat Herran lakia. Jumalan tahdon toteuttaminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Sen vuoksi psalminlaulaja rukoilee ja anoo Jumalalta ymmärrystä ja kuuliaisuuden lahjaa.

Tämä päivä on samalla Kuokkalan alueseurakunnan juhlapäivä, kun uusi aluekappalainen Riku Bucht asetetaan virkaan. Hänen tehtävänsä on johtaa alueseurakunnan hengellistä elämää ja toimintaa. Johtajan virka on toisaalta tehtävä, toisaalta Jumalan lahja seurakunnalleen. Kristuksen ruumiin jäseninä me tarvitsemme toisiamme ja olemme toisiamme varten. Johtaminen on lahja, jolla palvellaan Jumalaa ja lähimmäisiä.

Sinä Riku olet Kuokkalan asukkaille entuudestaan tuttu. Olet tehnyt täällä seurakuntatyötä jo 12 vuoden ajan ja vastannut erityisesti nuorisotyöstä ja lähetystyöstä. Ensin mainittu on jatkossakin vastuualueesi uuden johtamistehtävän lisäksi.

Tilanne on kuitenkin monessa suhteessa uusi, kun yksi joukosta kutsutaan esimiesasemaan. Joudutte työyhteisössä opettelemaan uudet roolit. Pekan sijasta Riku johtaa, ja hänen otteensa toinen kuin edeltäjän. Sinun on otettava johtajuus tietoisesti haltuusi, ja toisten työyhteisön jäsenten on ikään kuin luovutettava se sinulle. Tämä vie oman aikansa.

Hyvän johtajan ominaispiirre on, että hän kohtelee kaikkia työyhteisön jäseniä tasapuolisesti; se synnyttää luottamusta. Yhtä tärkeää on, että johtaja saa alueseurakunnan työntekijöiltä ja luottamushenkilöiltä vankkumattoman tuen uudessa tehtävässä. Uskon, että tällaiselle yhdessä tekemiselle on hyvät edellytykset. Sinulla on kyky kuunnella, taito arvioida levollisesti asioiden eri ulottuvuuksia ja hahmottaa kokonaisuutta sekä tarvittava kyky organisoida toimintaa. Yhdessä toimien Rikusta kasvaa alueseurakunnan hengellinen johtaja.

Uuden kirkon saaminen on ollut Kuokkalan alueseurakunnan historian merkkipaalu. Täällä seurakuntatyötä on rakennettu jumalanpalveluksen ympärille. Siihen kirkko tarjoaakin erinomaiset mahdollisuudet sijaitessaan ihmisten kulkureittien varrella. Määrätietoinen työ lasten ja koululaisten kanssa, perhekerhot ja muskarit sekä isostyö nuorten parissa on vastakin hoidettava hyvin.

Alueseurakunnan toiminnan kehittäminen on täällä Kuokkalassa vaativa tehtävä, sillä seurakuntalaisten vaihtuvuus on vuositasolla suurta. Ja vaikuttaa tilanteeseen sekin, että opiskelijakaupunkina Jyväskylässä harkitaan kirkkoon kuulumista tavanomaista useammin. Vie aikansa ennen kuin ihmiset juurtuvat niin Kuokkalaan kuin sen alueseurakuntaan.

Olet keskustelussa todennut, että olisi helppo vain jatkaa nykyistä hyvää toimintalinjaa. Samalla olet lisännyt, että toiminnan kehittäminen olisi kuitenkin seurakuntalaisten kannalta hyväksi. Se on minusta viisas oivallus. Jos vain toistaa hyvää entistä, pysähtyy ensin paikalleen ja sitten alkaa taantua. Meidän on uudistuttava.

Seurakunnissa, myös täällä Kuokkalassa, työtä tehdään vastedes entistä tietoisemmin yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Edessä on toimintakulttuurin muutos. Sen päämäärän voi utuisena tiedostaa. Tulevaisuuden kirkossa seurakuntalaiset kantavat vastuuta eri tehtävissä. Seurakunnan työntekijät puolestaan tukevat vapaaehtoisten toimintaa. Sinun tehtäväsi Riku on huolehtia siitä, että seurakuntalaiset varustetaan työhön. Se tarkoittaa sitä, että saarnaat heille armollisesta Jumalasta, Kristuksesta, ja rohkaiset heitä palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiä.

Vähän ajan päästä virkaan siunaamisessa sinulta kysytään sitoutumista kirkon uskoon, opetukseen ja järjestykseen. Samasta sitoutumisesta oli kyse psalmissa, kun sen kirjoittaja puhui onnellisista. Pappi, kuten jokainen kristitty, on kutsuttu etsimään ja noudattamaan Jumalan tahtoa elämässään ja työtehtävissään. Sitoutumista koskevat kysymykset tuntuvat vaativilta, erityisesti aikana, joka korostaa yksilöllisyyttä yhteisön kustannuksella. Sitoutumista on kirkon työssä kuitenkin mahdotonta väistää.

Tärkeintä sitoutumisessa on sittenkin nöyrä asenne ja mieliala. Silloin tiedostamme, että hyvistä aikeista huolimatta vaelluksemme ei aina onnistu; emme edes huomaa kysyä Jumalan tahtoa. Lähimmäisen sijasta rakastamme liian usein enemmän omaa itseämme kuin toisia. Sen vuoksi pappi tarvitsee viranhoitoonsa ja elämäänsä Jumalan apua ja voimaa.

Jumalan läsnäolosta puhutaan päivän toisessa lukukappaleessa. Paavali kiittää Jumalaa armosta, jota tämä on osoittanut Korintin seurakuntaa kohtaan. Hän palauttaa seurakuntalaisten mieliin, että Jumalan tahdon täyttäminen toteutuu vain Kristuksen yhteydessä ja tämän ollessa läsnä.

Sinunkin tahtomisesi Riku on Kristuksen armon varassa. Jumala on ollut hyvä sinua kohtaan. Sanoma Kristuksesta on juurtunut sinuun lujasti ja synnyttänyt sinussa uskon lahjan. Armollinen Isä on antanut sinulle monia armolahjoja. Niillä sinun tulee nyt palvella Kuokkalan asukkaita uudessa tehtävässä. Ota saamasi lahjat rohkeasti käyttöön ja palvele Jumalaa ja lähimmäisiäsi.

Sinulle kuuluu myös lupaus Jumalan uskollisuudesta. Kun horjut, Jumala vahvistaa sinua loppuun saakka. Kun epäröit ja kyselet omaa kutsumustasi, hän vakuuttaa, että hänen esittämänsä kutsu on pysyvästi voimassa. Kun epäonnistut, hän pitää sinut Poikansa Kristuksen Jeesuksen, sinun Herrasi yhteydessä. Kun tarvitset anteeksiantoa, hän on sanojensa mittainen ja armahtaa. Hyvä Jumala siunatkoon työsi Kuokkalan alueseurakunnassa. Aamen.

© Simo Peura