Saarna Muuramen piispantarkastuksessa

Luuk. 14:1-6

Jälleen kipinöi

Jeesuksen ja fariseusten kohtaamisissa kipinöi aina. Tälläkin kertaa läsnä on vahva jännite. Vaikka Jeesukselle osoitetaan vieraanvaraisuutta, hän on isäntäväen tarkkailun kohteena. On sapatti, ja ihmiset seuraavat, mitä Jeesus tekisi.

Juutalaisen käsityksen mukaan sapatti on päivä, jona Jumala saattoi luomistyönsä päätökseen ja lepäsi. Tämä Jumalan toimintatapa ohjasi sapatin viettoa. Sapatti ei ollut kuitenkaan mikään tekemättömyyden päivä. Päinvastoin. Juutalaisten oppineiden mukaan sapatti oli uskonnollisen toimeliaisuuden päivä. Sapattina tuli vaalia perheyhteyttä ja kohdata ystävät. Sapatti oli uskonnollista pohdiskelua varten. Voisimme kaiketi sanoa, että näine tarkoituksineen sapatti vastasi suurin piirtein kristittyjen sunnuntaita.

Yhteenotto: mistä on kysymys?

Miksi sitten sapattiateriasta muodostui Jeesuksen ja fariseusten yhteenotto? Siihen oli syynä kaksi seikkaa. Ensiksi sen vuoksi, että Jeesus ylitti rajan: hän paransi sairaan ja teki sen vieläpä fariseusten johtomiehen silmien edessä. Parantaminen ei mahtunut fariseusten sallimiin sapattitöihin. Toiseksi sen vuoksi, että parantamalla Jeesus osoitti voimansa. Hän ilmaisi olevan se, jolla on elämän kaikkia tuhovoimia suurempi valta. Se ei sopinut fariseuksille.

Niinpä Jeesuksen viesti läsnäolijoille oli yksiselitteinen ja selvä. Lepopäivänä on lupa tehdä hyvää lähimmäiselle. Siihen ohjaa myös fariseusten oma esimerkki. Jos fariseuksen oma lapsi tai härkä putoaa sapattina kaivoon, toki hän saa pelastaa sen sääntöjä rikkomatta. Ihmisen tai elävän olennon hätä menee sääntöjen edelle. Sen tietää jokainen sisimmässään. Jumalan tahto ja sen toteuttaminen on sitä, että auttaa hädässä olevaa.

Kristillisessä perinteessä ei siis kysytä, saanko auttaa. Olemme vapaat tekemään hyvää. Sen sijaan kysymme, mistä tulee ymmärrys hädässä olevaa kohtaan ja mistä voima hyvän tekemiseen. Nämä kysymykset kristitty esittää itselleen niin pyhänä kuin arkena.

Käynti Mannatuvalla

Muuramen piispantarkastuksen ensimmäinen vierailukohde perjantaiaamuna oli Mannatupa. Se on hyvin kiinnostava paikka. Mannatupa on ollut toiminnassa elokuusta lähtien. Kolme kertaa viikossa siellä jaetaan ruokaa muuramelaisille, jotka eivät selviydy ilman apua. Kunta ja seurakunta kantavat vastuun jakamisesta. Ruoka saadaan Muuramen kaupoista, ja jakamisen suorittavat diakonin johdolla seurakunnan vapaaehtoiset.

Mannatupa on muutakin. Tilojen pääasiallinen vuokralainen on Muuramen Yrittäjät. Eri järjestöt kokoontuvat tuvalla. Siellä ohjataan nuoria hakeutumaan yritysten palvelukseen tai heitä jopa rohkaistaan yrittäjiksi. Ruonjako on muutamalle muuramelaiselle mahdollisuus tehdä jälleen työtä.

Siunasimme saadut tilat käyttöön rukouksella, raamatunluvulla ja veisuulla. Sitten oli kahvit ja mahdollisuus jututtaa tulijoita. Tila alkoi täyttyä ruoantarvitsijoista. Me vieraat riensimme eteenpäin, mutta vapaaehtoiset jäivät palvelemaan tulijoita. Mannatuvassa hädässä oleva kohdataan kunnioittaen. Hänen ihmisarvonsa tunnustetaan. Mannatuvalla käynnistä voi alkaa paluu takaisin yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Mannatupa pitää yllä tulevaisuuden toivoa.

Oli etuoikeus vierailla tuvalla ja tutustua sen toimintaan.

Yksi esimerkki lähimmäisen rakastamisesta

Mannatupa on esimerkki siitä, mitä kekseliäs rakkaus saa aikaan. On epätavanomaista, että yrittäjien vuokraamassa tilassa toimii ruokapankki. Se on yhtä yllättävää kuin Jeesuksen päätös parantaa sairas mies fariseuksen kodissa. Piispantarkastuksen toimittajien kanssa sovimmekin, että laitamme Mannatuvan erityistarkkailuun. Mielenkiinnolla odotamme, mitä yrittäjät, seurakunnan vapaaehtoiset ja ruokapankin kävijät saavat tulevina vuosina yhdessä aikaan.

Mannatupa on esimerkki myös siitä, kuinka ymmärrys hyvän tekemisestä syntyy. On kyse yksinkertaisesti siitä, että antaa lähimmäisen hädän koskettaa sydäntään. Siitä syntyy valmius asettua toisen asemaan. Kun kysyy mielessään, mitä hyvää voin tehdä sinulle, huomaa löytävänsä vastauksen siihen, miten voi auttaa lähimmäistä.

Tämän kyvyn fariseukset olivat menettäneet. Heidän turhat sääntönsä eivät toteuttaneet Jumalan tahtoa ja käskyjä. Ja kuitenkin he tiesivät sisimmässään, että taloon tullut sairas mies tarvitsi apua, parantajaa. Silti he vaikenivat. Kunpa meille kristityille ei kävisi fariseusten tavoin!

Mistä tahto ja voima auttamiseen?

Kysymykseen, mistä tulee voima auttaa, on sen sijaan paljon vaikeampi vastata. Syynä on ihmisen itsekkyys. Se on meidän heikkoutemme tai vammamme. Asetamme niin helposti itsemme ja omat tarpeemme, omat odotuksemme ja omat toiveemme etusijalle. Liian usein itserakkaus on vahvempi kuin lähimmäisen rakastaminen. Näin on myös kristityn kohdalla. Rakkautemme on risaista ja epätäydellistä.

Sen vuoksi kristillisessä perinteessä tähdennetään rakkauden sijasta uskoa ja sen ensisijaisuutta. Kirkon opetus sisältää kaksi pääkohtaa: uskon ja rakkauden. Usko on luottamusta siihen, että Jumala on armollinen ihmistä kohtaan, vaikka tämä ei kykene täyttämään rakkauden kaksoiskäskyä. Usko ei ole mikään teko tai inhimillinen ponnistus. Se on Jumalan hyvyyden ja lahjojen vastaanottamista.

Uskon kautta Kristus pääsee tekemään työtään meissä. Usko on Kristuksen läsnäoloa syntisen sydämessä ja uutta elämää Jumalan yhteydessä. Usko muuttaa ihmistä ja tekee lähimmäisen rakkaaksi ja kallisarvoiseksi. Uskosta alkaa hyvän tekeminen ja lähimmäisen auttaminen.

Seurakunnan tehtävä

Uskon ja rakkauden vuoksi täällä Muuramessa tarvitaan niin Mannatupa kuin tämä uudistettu Muuramen kirkko. Mannatupa sijaitsee tuolla alhaalla laaksossa. Sinne apua tarvitsevan on helppo löytää ja tulla. Siellä seurakunta ja sen vapaaehtoiset kohtaavat avuntarvitsijat. Siellä ihminen osoittaa armollisuutta toista kohtaan, Jumala myös. Rakkauden vuoksi Mannatuvalla voi syntyä usko ja kaipuu Jumalan luo.

Mutta Mannatupa ei yksinään riitä. Muuramessa tarvitaan myös kirkko. Kirkonmäeltä on avarat näkymät yli kylän. Täällä kirkossa iltaruskon taivas kaareutuu yllemme. Täällä ravitaan ja vahvistetaan uskoa, myös sitä heikkoa ja epäröivää uskoa. Täällä kirkossa Jumala vakuuttaa meille yhä uudestaan syntien anteeksiantamusta. Ehtoollispöydässä nautimme Kristuksen ruumiin ja veren. Hän tulee luoksemme ja saa meissä aikaan uutta elämää. Kaikki Jumalaa ja hänen läheisyyttään tarvitsevat ovat tervetulleita tänne.

Muuramessa tarvitaan sekä kirkko että Mannatupa. Aamen.

© Simo Peura